Tunteita voi kuitenkin toinen kuohuttaa, kun osaa keinot. Joukon yhteiseen kuohuun tempautuu helposti mukaan.
Omakohtaista kokemusta tämmösestä ei ole ja se on tautisen totta. Uskon kyllä tämän mahdolliseksi, sama pätee esimerkiksi niihin jotka hurahtavat psykoanalyysiin --- tästä on puhuttu niin paljoin, ja niin että kun pääsee siihen koulutukseen, olis paree olla hetkeen hoitamatta ketään... Vaan se käy vaikeasti. No, työnohjaamatta, kun on pikkuisen high.
Minun suuremmat tunteet liittyi sooloihin. Olin riparilla ja kipee b---- kas ihmettä ja kummaa. Opettelin kokeeseen tulevia raamatunkohtia, ja etsin Joh 3:16 j a luin erehdyksessä Johanneksen 14 lukua suoraan jaetta 27. Rauhan minä jätän tewille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinenb, älköönkä peljätkö.
'
Juuu-uh, Kyl kyl tuli tunnetta, ja yksin olin ja Raamattu. Kenelle tuo kuuluu,. minä tahdon siihen joukkoon --- Ja käsitin, vaan mistä, että u s k o o n e i v o i t u l l a.
Eui vaan voi, sehän on kahdenvälinen... Se nyt neuvottiin eteenpäin merkillisesti ja merkillinen oli se rauha jonka sain.
Saman rauhan olen harvakseltaan kohdannut ja kahdenvälisesti en ryhmässä. No ok, olihan ne Kiuruveden juhlat, jolloin ymmärsin j o t a i n ja itkin. Vennon vieraassa sakissa. Vierestä ojennettiin nenäliinaa käteen, semmoinen runsaan keski-ikäinen mies, en ikinä nähny ennen. En hjälkeen. Mutta jos lukee, niin kiitos nenäliinasta. Loppu on minun ja Jumalan välistä.
Siinä ne kuohut. Aina kun joku kuohui, aloin ärtyä.
