Äitini tuossa soitti ja kertoi 1) viimeisenkin neljästä enostani (eli häen veljestään) kuolleen (ei tullut isona yllätyksenä), ja 2) että ovat isäni kanssa eroamassa, yli viidenkymmenen avioliittovuoden päätteeksi. Ovat kyllä asuneet niistä enimmän ajan erossa.
No jaa. En tiedä tuosta eroasiasta, mitäpä se minulle kuuluu, mutta mikä kiire sitä nyt enää. En hänelle mitään mielipidettäni kuitenkaan maininnut, juurikin koska mitä se minulle kuuluisi.
Sitten juttelimme muita. Tuntuu, että äidilleni on aina ollut erittäin itsestään selvää, että kaikki kuolevat, ja että voi käydä niinkin että lapsi kuolee ennen vanhempiaan. Niitä tapauksia on suvussani ollut enemmänkin.
