Kirjoittaja Aihe: Seurat tuvassa  (Luettu 61674 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Seurat tuvassa
« : 27.05.06 - klo:16:36 »
Tervetuloa seuroihin!

Tuosta heijastin- aiheesta tuli mieleen, että voisi olla ihan oma ketjunsa näille "näin on myös meidän hengellisessä elämässämme" -ajatuksille. Seuroissa emme kaikki toisiamme näe, mutta tässä ketjussa voisi olla seurat menossa koko ajan (interaktiivisuuden huippu). Erotuksena muissa ketjuissa käydyille keskusteluille tyylilajina voisi olla seurapuheenomaiseksi kiteytetty ajatus, ja muu jutskailu saisi jäädä vähemmälle. Kamarikeskustelut sitten muissa kamareissa.

Eli arkihartautta arkikiiruiden sekaan. *Aloittaa virren*
Lainaus
1. On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää.

2. Maan korven matkalainen
käyn eksyksissä näin.
Pois kotilieden luota
pimeään yöhön jäin.
Niin kolkkoa on kaikki,
tie umpeen tuiskuaa,
käyn yksin, kohta sorrun,
en löydä auttajaa.
 
3. En armahtajaa tunne,
ken minut lunastaa.
En osaa sinne, missä
kuormansa purkaa saa.
On sielu näännyksissä.
Syy kasvaa yli pään.
Ja vaikka tahdon nousta,
niin painun syvempään.

4. Sinua kohti, Herra,
heikkona hapuilen.
Luo katse sydämeeni,
sulata routa sen.
Ja paina rintaas vasten,
niin että löydän sun
ja armon saatuani
täydelleen rauhoitun.
(SV 150)

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Seurat tuvassa
« Vastaus #1 : 27.05.06 - klo:17:04 »
Hieno ajatus!
Avuksi veisuuseen voi muuten ottaa Siionin virsien sävelmät: http://www.h-y.fi/sv/svindex.html. Esim. SV150 tästä.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Seurat tuvassa
« Vastaus #2 : 27.05.06 - klo:21:15 »
Onko herännyt ja körttiläinen sama asia?
      Tätä olen kysynyt mielessäni siitä saakka, kun äitini syksyllä 2004 teki minulle körttipuvun rippijuhlia varten. Keväällä 2005 olin tämän ja monen muun asian kanssa ihan tosissani hädässä. Mitä ihmettä se synnintunto oikein on? Miltä tuntuu olla herännyt? Mitä on armo? Ja kaikenlaisia muita kysymyksiä pyöri päässäni jatkuvasti. Yhteen kysymykseen vastasin taas kahdella uudella. Eräs asia, mitä todella ihmettelin, oli se, että jos vain armosta voi pelastua, miksi siis edes yrittää elää kunnolla? Vastauksen löysin veljeni Saarijärven herättäjäjuhlilta ostamasta kirjasesta Lampaiden selviytymisopas, jossa oli joka aukeamalla pieni sarjakuvastrippi ja vieressä raamatunlauseita. Silmiin hyppäsi Room.6:15-16:” Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!
      Sillä tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.”
      Ainakin minulle tuo kirjanen oli todellinen selviytymisopas!
      Toinen mieltäni ihmetyttänyt asia oli körttipukujen katoaminen käytöstä. Leirinvetäjäni Osmo Kangas valisti meitä kertomalla, että körttipuku on vanha talonpoikaispuku, jota heränneet jäivät käyttämään, kun muut menivät muodin mukana, nykyään körttipuvun käyttö vaikuttaisi leuhkimiselta. Ja että nykyajan ”körttipuku” voisi olla vaikkapa tuikitavallinen t-paita ja farkut.
      Körttiläiseksi (niin haukkumanimi kuin se alun perin olikin) tunnustaudun, mutta heränneeksi en uskaltaisi itseäni sanoa. Mitä se herännyt edes tarkoittaa ja ketkä ovat heränneitä? Ja ketkä edes ovat körttiläisiä? Herättäjä-Yhdistyksen jäsenet? Rippileirinsä Aholansaaressa käyneet? Seurapenkissä viihtyvät? Itsensä körttiläiseksi määrittelevät? Vai kaikki, joilla on vähänkään samanlainen ajatusmaailma? Minun on vaikeaa tällaisia asioita tietää, koska olen ”syntymäkörtti” ties kuinka monennessa polvessa sekä äidin vanhempien että isänäidin puolelta.
      Olisin kyllä ihan hukassa näiden ajatusteni kanssa ilman siionin virsiä. En oikeastaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi sen selkeämmin. Esimerkiksi virsi 113:n viimeinen säkeistö on todella lohduttava:
”Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on.”
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Seurat tuvassa
« Vastaus #3 : 27.05.06 - klo:21:16 »
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8241
Seurat tuvassa
« Vastaus #4 : 28.05.06 - klo:05:05 »
Äitini käyttää termiä 'mielenmuutos'. Jos joku kysyisi minulta, olenko uskossa, vastaisin, että "olen säilyttänyt lapsenuskoni". Kirkkoisät puhuvat kasvusta, joka lähtee sielunhädästä, minkä jälkeen tapahtuu kääntyminen. Olen lukenut, että kristityt ovat eri vaiheissa kilvoituksen tiellä.
Herännyt ei ole sama kuin uskoon tai mielenmuutokseen tullut. Herännyt on herännyt synnin unesta ja alkanut tuntea hätää omasta tilastaan. Uskoon tulo tapahtuu myöhemmin. Mielen muutos sijoittuu ajallisesti kristityn elämässä edellämainittujen väliin.
Perinnön vaaliminen on tärkeää. Juuriensa hoitaminen on sitä. Itsensä tunteminen kasvaa hyväksymällä menneisyytensä ja opiskelemalla historiaa, so. äitien ja isien perintöä. En pidä rikkaita perijöitä pelkästään onnekkaina, sillä "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Körttiläisyyden perinnön henkilökohtaisesti, kristinuskon yleisesti, vaaliminen on menneiden sukupolvien työn jatkamista.
Perintömme on lahjaa. Emmehän tuhlaa sitä, vaan käytämme Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15268
Seurat tuvassa
« Vastaus #5 : 28.05.06 - klo:08:33 »
Minulle tärkeitä sanoja ovat kääntyminen ja parannuksen teko. Kääntyminen ei vielä ole siirtymistä mihinkään. Kuitenkin se on ratkaiseva suunnan muutos. Herääminen tapahtuu ennen sitä, silloin huomaa suunnan olevan kohti huonompaa eikä parempaa. Parannuksen teko on jo liikettä kääntymisen jälkeen.
Kristus on herättäjämme, oppaamme ja parantajamme. Hänen tapansa johdattaa ovat monet ja usein meiltä piilossa.

SV 101

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Seurat tuvassa
« Vastaus #6 : 28.05.06 - klo:23:42 »
Pena, voitko Sinä asettaa luterilaisesti tämän kääntymyksen ja parannuksen teon. Joka päiväisesti. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15268
Seurat tuvassa
« Vastaus #7 : 29.05.06 - klo:08:04 »
Jokapäiväinen on varmaan liian harvoin. Eiköhän suuntaa tarkisteta kaiken aikaa. Joskus tuntuu, että minua pitää korvasta kääntää.

Poissa rami

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 22
Seurat tuvassa
« Vastaus #8 : 02.06.06 - klo:16:57 »
Huomasin, että Elizan ja osmon kamarikeskustelu (naapuriaiheryhmä täällä seuratuvassa) körttipuvusta on saanut alkunsa täällä. Haluan siihen laittamani kommentin lisäksi väittää, että 'farkut ja t-paita' on yhtä paljon nykyajan körttipuku kuin satumaa-tango on siionin virsi. Eli meidän liberaalin kristillisyyden 'maailmassa'-korostus on kenties tätä päivää. Kuitenkin, samanaikaisesti eri puolilla Suomea körttiläiset menevät häpeilemättä veisaamaan siioneitaan vaikkapa ostoskeskuksiin. Västi tai körttihuivi eivät ole yhtään sen enempää leuhkimista kuin tällainen julkinen veisaamalla värin tunnustaminen. Eiköhän liikkeeme sisällä voida - ylpeyttä erityisesti varoen - sallia pukeutumisessa muutakin kuin kansainvälistä solidaarisuutta (jota muuten farkut ja t-paita eivät tee). Körttipuku on syntisyytensä alle särkyneen pienen ihmisen vaate. Kun sellaisen näen, muistan oman heikkouteni Jumalan edessä.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Seurat tuvassa
« Vastaus #9 : 02.06.06 - klo:18:00 »
Räihnäiset farkut ja kauhtunut valkoinen t-paita - siinä minun mielestäni saa veisata siikkareita.. jopa minä veisasin tänään näihin pukeutuneena ylpeästi  syntisellä pääkaupunkiseudulla. Terveisin yks kylähullu. :wink:... ostarilla
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa rami

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 22
Seurat tuvassa
« Vastaus #10 : 02.06.06 - klo:19:10 »
siionia saa veisata missä vaatteissa tahansa - tai vaikkapa ilman vaatteita  8)

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Seurat tuvassa
« Vastaus #11 : 02.06.06 - klo:19:11 »
Justiisa veisasin mustaviinimarjapusikossa "Vaikka polku näin".
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Jatta

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 2
Seurat tuvassa
« Vastaus #12 : 04.06.06 - klo:09:37 »
Olen seurannut keskustelua körttipuvusta ja siionin virsien veisaamisesta.
Körttipuku on juhlapuku, paljon useammin esi-isät veisasivat arkivaatteissaan työtä tehdessään. Siinä me vanhempi sukupolvi siionin virret oppimme jo pieninä. Minulla oli työkaveri joka vihelsi viionin virsiä, aina kun oli vähänkin sellaista aikaa, ettei tarvinnut muuta ajatella. Olen itse sitä sukupolvea joka halusi päästä irti körtti puvusta, mutta ei kuitenkaan halunnut irrotautua heränäisyydestä. Ajat ovat muuttuneen ja tovi ihanaa ette nuoret ihmiset käyttävät körttipukua, se on malliltaan tosi tyylikät puku ja hyvän näköinen. Viestiin myös kantajansa sitoutuneisuutta körttikansaan.

Suojaavat siipes, Jeesus, mun päälleni levitä Murheeni ilon luonas hiljaiseksi tyynnytä. Kaikeksi tule mulle valollas neuvollas. Suo joka päivä elää yksin sun armostas. Virren olen niin peinenä kun muistan, äiti veisasi sitä nukkumaan minua laittaissaan.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Seurat tuvassa
« Vastaus #13 : 04.06.06 - klo:14:02 »
Kun ei puhetta synny niin aloitanpa SV218:n

1. Te murheelliset,
kun kuljette kyynelten teitä,
pois vaikerrukset,
maan multa ei armoa peitä.

2 . Ah, ylistäkää
myös Jeesusta aikoina vaivan
ja nostakaa pää,
on nyt suvi läsnä jo aivan.
   
3. Kun syntinen vaan
saa nukkua haavoihin Herran,
niin helmasta maan
hän nousevi riemuhun kerran.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Seurat tuvassa
« Vastaus #14 : 04.06.06 - klo:16:23 »
Tjaa'a, voisin laittaa tähän yhden pienen puheeni vuosien (n. 14 vuoden) takaa. Olin parivuotias, eikä minulle ollut pahemmin pääsiäisen tapahtumista vielä kerrottu mutta ilmeisesti radion jumalanpalveluksista oli jotakin jäänyt mieleen, sillä pidin vanhemmilleni lyhyen seurapuheen:

"Kristus ylösnousi, Kristus ylösnousi, ompa kiva juttu."

SV 87
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna