Kirjoittaja Aihe: Seurat tuvassa  (Luettu 59740 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Risti
« Vastaus #15 : 17.06.06 - klo:21:35 »
Mitä kaikkea sitä onkaan ihmiselle ristiksi annettu? Sairautta, hankalia lähimmäisiä, köyhyyttä, tympeyttä ja kaikenpuolista ankeutta. Miksi ristini sitten on joskus silkkaa iloa? (Konfirmaatiosaarnaa valmistaessa synapsien syvyydestä kohonnut tuntemus.. outoa.)

Ristin kirous? Ristin siunaus? Miksi toisia siunattaisiin kevyemmällä ja toisia kirottaisiin raskaalla? Vai onko se sittenkin vain ristityn päässä tämäkin jaottelu, ikään kuin Jumala olisi puolueellinen?

Miten sitä ristiä nyt sitten kuvaisi? Mikä se nyt edes on?
Lainaus
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Mikä tahansa se onkin, se on minulle tarkoitettu.

Omituinen Jumala osoittaa omituiselle luodulleen henkilökohtaista huolenpitoa häkellyttävällä tavalla: oman ristinkin sain.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
mintulle
« Vastaus #16 : 18.06.06 - klo:00:11 »
Sinulla on se salattu viisaus :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1161
Seurat tuvassa
« Vastaus #17 : 09.07.06 - klo:20:54 »
Lauantaina istukselin Yliviaskan juhulien iltaseuroos. Kattelin vanahaa, tummapukuusta miästä, joka kuluki pääktsomon erustalla ettien jotakuta seuraviarahien joukosta. Miäsparka kuluki heltehes pääsuaran matkaa erestakaasi monehe kertahan pitäen selekänsä takana kolomia jäätelöpuikkoa. Kerran hän nousi katsomohon ja ojensi jäätelöä yhyrelle naiselle. Nainen ihimetteli, notta mitäs tämä on? Enhän minä sua tunne? Hämmentyneenä miäs lähti pois jäätelööneen, jatkaen epätoivoosta ettintäänsä. Ne kolome jäätelöä suli, miäs jatkoi ettintäänsä tyhyjin käsin.

Miätin siinä yksinäni ihimisten joukos, notta kuinkahan monelle meistä käy samoon? Emme tunne Hänta, joka tarioaas meille niin suurta lahajaa, kaikkia niitä kolomia..
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Seurat tuvassa
« Vastaus #18 : 09.07.06 - klo:23:06 »
Minäkin huomasin sen miehen moneen kertaan silloin iltaseurojen aikana ja ihmettelin, mitä se vaeltelee ympäriinsä, kunnes tajusin tilanteen.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Seurat tuvassa
« Vastaus #19 : 11.07.06 - klo:18:32 »
Se on siinä :!: Elämältä tämä haisee.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Seurat tuvassa
« Vastaus #20 : 18.07.06 - klo:14:14 »
306
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14779
    • http://www.samila.1g.fi
Seurat tuvassa
« Vastaus #21 : 18.07.06 - klo:23:23 »
Minua aina puhutelee 281 2.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Seurat tuvassa
« Vastaus #22 : 20.07.06 - klo:09:11 »
Siionin virsistä löytyy monia varsin puhuttelevia tekstejä, jotkut enemmän kuin toiset, ojtkut hieman vähemmän. On kuitenkin eräs virsi joka puhuttelee minua erityisen paljon. Se on 275. Se on täynnä totuuksia jotka meidän on hyvä muistaa kun käymme eteenpäin tätä maallista vaellustamme.
 :arrow:
eteenpäin kulkee meidänkin reittimme.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Seurat tuvassa
« Vastaus #23 : 31.08.06 - klo:18:48 »
Tuli jostain syystä mieleen SV67, kun tänä päivänä kerrottiin läheisille maaliskuussa toivottavasti syntyvästä vauvasta - "Jeesus vaivaiset syntiset korjaa"... En ole kristinuskon piiristä löytänyt viisaampia tekstejä kuin Siionin virret, seurat toimivat ilman puheita, pappeja.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa etsijä..

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 1
Seurat tuvassa
« Vastaus #24 : 08.09.06 - klo:14:39 »
suomussalmen tilataide teos hiljainen kansa on kuin körtti kansa matkalla luojaansa kohti

HeinoM

  • Vieras
Seurat tuvassa
« Vastaus #25 : 28.11.06 - klo:10:11 »
Kiitosta veisaan, Herra, Sinulle, laupias, Kun syntiselle annat Runsaasti lahjojas: Taas armon päivä on, Ja rauhassasi jatkaa Saan elämäni matkaa Ja olla murheeton.

Poissa 3357

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Seurat tuvassa
« Vastaus #26 : 07.12.06 - klo:09:33 »
"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle."
Luuk.1:78-79

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Seurat tuvassa
« Vastaus #27 : 08.12.06 - klo:18:43 »
Piti tulla tänne seuratupaan veisaamaan SV67 pelkästä järkytyksestä, mitä kaikkea voidaan kristinuskon nimessä ja tunnusten alla kirjoittaa. Aikamoisen ilmaiseksi meille kurjille armo annetaan, ei näillä kylmyyden ja aggression eväillä olisi ikinä varaa sitä ostaa.

1. Nyt tuhlaajapoika, jo nouse ja käy,
ei isäsi rakkaus muutu.
Hän katsoo vain: lastani eikö jo näy?
Ja kotona leipää ei puutu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

2. Kun kerjäten saavut ja ryysyissä näin,
häävaatteet hän köyhälle antaa.
Luo katseesi Jeesuksen ristiä päin:
hän syntisi tuomion kantaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

3. Jos sydämes kova kuin timantti lie,
hän särkee sen rakkaudellaan.
Jos kauhua tuottaisi helvetin tie,
hän sulkee sen armahduksellaan.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
   
4. Niin huonoa ei, jonka hylkäisi hän,
kun syytä ja syntiä karttuu.
Hän kyynelet kuivaa ja suo elämän,
hän kuolleenkin paareihin tarttuu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

5. Se autuas on, joka Jeesuksen luo
saa armon ja voimia juosta.
Kun risti on raskas ja murhetta tuo,
niin toivottomuudenkin suosta
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

6. On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen:
ei hukkaan hän syntistä heitä.
Hän etsii ja löytää ja taivaallisen
suo rauhan hän seurata meitä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

edit: tyhmä (tyhmin) osuus viestiä poistettu... Viisain osuus onkin sitten aika helppo löytää, sitä en itse kirjoittanut.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Justinos

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 8
Seurat tuvassa
« Vastaus #28 : 09.12.06 - klo:16:12 »
Jospa minunkin sallitaan täällä seurapuhe pitää, kun seuroissa yleensä läsnäolijoille sana on vapaa.

Viime vuonna järjestettiin Helsingin seurakuntayhtymässä armo-kampanja. Kampanjan yhteydessä luotiin nettisivut, jotka ovat vieläkin olemassa: www.armo.fi

Tutuistuin noihin nettisivuihin, ja siellä oli paljon asiaa, josta ihan pidin. Törmäsin sivuilla kuitenkin sitten tällaiseen tekstiin:

”Nätti, muodollisesti pätevä tyttö hymyilee minulle Kolmen sepän patsaan lähettyvillä. Hän jakaa traktaatteja ja julistaa Jeesus-sanomaa pelastuksesta.

Juu, ei kiitos. Tyttö on fundamentalisti. Mikä heitä oikein riivaa?”


Tämän lainatun kohdan jälkeen sivuilla seuraa sitten analyysia siitä, kuinka tuo tyttö on sisimmässään arka ja pelkää menettävänsä uskonsa. Se vuoksi hän julistaa sitä voimakkaasti, ikään kuin peittääkseen oman epävarmuutensa tällä tavalla.

Sanomatta nyt enempää siitä, että kirkkomme ajattelulle melko tärkeän miehen, Martti Lutherin mukaan on kyllä asioita, joista uskovan tulee olla varma (kuten siitä, että kun kuulen synninpäästön sanat tai otan vastaan ehtoollisen armo koskee juuri minua), ihmettelin tätä kampanjan hyvin jyrkkää suhtautumista juuri tuohon tyttöön. Eikö armo riitä fundamentalistille?

Jos nyt on niin kuin tuon tekstin kirjoittaja ajattelee, että tuo tyttö todella on fundamentalisti ja on julismassa siellä Kolmen sepän aukiolla omaa epävarmuutta peittääkseen, niin eikö juuri sellaista ihmistä kohtaan tulisi olla armollinen? Eikö juuri armo ole sitä, mitä hän tarvitsee?

Jos joku löytää uskon aarteen, eikö pitäisi ennemmin iloita siitä, että hän on sen löytänyt, ja varjella uskon pientä tainta sen sijaan, että pyrkii tukahduttamaan ja torjumaan, vaikka uskon ymmärryksessä olisi vielä paljon virheitä? Eikö pitäisi lempeästi ohjata Kristuksen syliin lainomaisen uskonnollisuuden karikoiden läpi? Kannustusta, rohkaisua, iloa, kuuntelua, ohjausta - ei torjuntaa. Eikö meidän tule kohdata hänetkin ihmisenä, armahdettuna Jumalan lapsena? Eikö juuri se ole sitä, mitä hän tarvitsisi?

Sitten tietysti on selllaisiakin ihmisiä, joille uskonnosta on tullut vallankäytön väline: Kovia, kylmiä ’oikeaoppisia’. Mutta eikö juuri tuollaisen kylmän kuoren murskaamiseen tarvita Kristuksen armoa myös? Mikä muu sen voi murskata? Sitä ei ehkä voi kaikille heille sanoilla välittää, jos puheyhteyttä ei ole, mutta ainakin voi rukoilla.

Toisaalta tahdon myös kysyä, tekeekö traktaattien jakaminen tai Jeesuksesta puhuminen ihmisen fundamentalistiksi. Jos ihmisellä on kuitenkin aito kokemus, että hän on löytänyt Jumalan armon elämäänsä ja haluaa kertoa siitä ilosta toisille. Traktaattien jakaminen ja julistaminen ei ehkä ole kaikkein paras keino, mutta eikö meidän pitäisi katsoa kömpelön muodon taakse? Usein juuri nämä kaduilla työtä tekevät kohtaavat yhteiskuntamme kaikkein syrjäytyneimpiä ja halveksituimpia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse hakeudu kirkkoon eivätkä pastorin vastaanotolle. Monilla tällaisilla katujen miehillä uskonnäkemyksetkin ovat sellaisia karkeita ja rehellisiä, eivät hienostuneita niin kuin armo-kampanja tai näiden nettifoorumeiden keskustelut. Mutta tärkeintä kai se on, että he voivat löytää Kristuksen, hänen armonsa ja lohdutuksensa elämäänsä. Eikö tämä ole lähetyskäskyn toteuttamista, vaikkakin vajavaisin kyvyin ja ehkä vajavaisella ymmärryksellä? Mutta pitäisikö katsoa vain tapaa, vai myös tahtoa?

Miten me siis suhtaudumme fundamentalistiin tai jyrkäksi koettuun uskovaan? Riittääkö armo hänelle, vai suljemmeko hänet armon ulkopuolelle? Kuuluuko armo vain kypsille tai suvaitsevaisille uskoville?

SV 58 Tulkaa työtätekeväiset

1. Tulkaa työtätekeväiset,
kaikki :,: taakankantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman :,: alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu teitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan
kulkemanne :,:,
nostaa taakan harteiltanne.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon :,: Jeesukselle.

2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen :,: köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä :,: synnin harhojen.
Vaan en luokses löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä
aina mieli :,:,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu :,: siellä hohtaa.

3. Taakka suloinen ei paina,
milloin :,: mulle annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit :,: kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan siellä
virttä sulle :,:
Karitsalle surmatulle.
Auta, että otan vastaan
täyden armon :,: ainoastaan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14779
    • http://www.samila.1g.fi
Vaikea kysymys
« Vastaus #29 : 09.12.06 - klo:20:57 »
Lainaus käyttäjältä: "Justinos"
Jospa minunkin sallitaan täällä seurapuhe pitää, kun seuroissa yleensä läsnäolijoille sana on vapaa.

Viime vuonna järjestettiin Helsingin seurakuntayhtymässä armo-kampanja. Kampanjan yhteydessä luotiin nettisivut, jotka ovat vieläkin olemassa: www.armo.fi

Tutuistuin noihin nettisivuihin, ja siellä oli paljon asiaa, josta ihan pidin. Törmäsin sivuilla kuitenkin sitten tällaiseen tekstiin:

”Nätti, muodollisesti pätevä tyttö hymyilee minulle Kolmen sepän patsaan lähettyvillä. Hän jakaa traktaatteja ja julistaa Jeesus-sanomaa pelastuksesta.

Juu, ei kiitos. Tyttö on fundamentalisti. Mikä heitä oikein riivaa?”


Tämän lainatun kohdan jälkeen sivuilla seuraa sitten analyysia siitä, kuinka tuo tyttö on sisimmässään arka ja pelkää menettävänsä uskonsa. Se vuoksi hän julistaa sitä voimakkaasti, ikään kuin peittääkseen oman epävarmuutensa tällä tavalla.

Sanomatta nyt enempää siitä, että kirkkomme ajattelulle melko tärkeän miehen, Martti Lutherin mukaan on kyllä asioita, joista uskovan tulee olla varma (kuten siitä, että kun kuulen synninpäästön sanat tai otan vastaan ehtoollisen armo koskee juuri minua), ihmettelin tätä kampanjan hyvin jyrkkää suhtautumista juuri tuohon tyttöön. Eikö armo riitä fundamentalistille?

Jos nyt on niin kuin tuon tekstin kirjoittaja ajattelee, että tuo tyttö todella on fundamentalisti ja on julismassa siellä Kolmen sepän aukiolla omaa epävarmuutta peittääkseen, niin eikö juuri sellaista ihmistä kohtaan tulisi olla armollinen? Eikö juuri armo ole sitä, mitä hän tarvitsee?

Jos joku löytää uskon aarteen, eikö pitäisi ennemmin iloita siitä, että hän on sen löytänyt, ja varjella uskon pientä tainta sen sijaan, että pyrkii tukahduttamaan ja torjumaan, vaikka uskon ymmärryksessä olisi vielä paljon virheitä? Eikö pitäisi lempeästi ohjata Kristuksen syliin lainomaisen uskonnollisuuden karikoiden läpi? Kannustusta, rohkaisua, iloa, kuuntelua, ohjausta - ei torjuntaa. Eikö meidän tule kohdata hänetkin ihmisenä, armahdettuna Jumalan lapsena? Eikö juuri se ole sitä, mitä hän tarvitsisi?

Sitten tietysti on selllaisiakin ihmisiä, joille uskonnosta on tullut vallankäytön väline: Kovia, kylmiä ’oikeaoppisia’. Mutta eikö juuri tuollaisen kylmän kuoren murskaamiseen tarvita Kristuksen armoa myös? Mikä muu sen voi murskata? Sitä ei ehkä voi kaikille heille sanoilla välittää, jos puheyhteyttä ei ole, mutta ainakin voi rukoilla.

Toisaalta tahdon myös kysyä, tekeekö traktaattien jakaminen tai Jeesuksesta puhuminen ihmisen fundamentalistiksi. Jos ihmisellä on kuitenkin aito kokemus, että hän on löytänyt Jumalan armon elämäänsä ja haluaa kertoa siitä ilosta toisille. Traktaattien jakaminen ja julistaminen ei ehkä ole kaikkein paras keino, mutta eikö meidän pitäisi katsoa kömpelön muodon taakse? Usein juuri nämä kaduilla työtä tekevät kohtaavat yhteiskuntamme kaikkein syrjäytyneimpiä ja halveksituimpia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse hakeudu kirkkoon eivätkä pastorin vastaanotolle. Monilla tällaisilla katujen miehillä uskonnäkemyksetkin ovat sellaisia karkeita ja rehellisiä, eivät hienostuneita niin kuin armo-kampanja tai näiden nettifoorumeiden keskustelut. Mutta tärkeintä kai se on, että he voivat löytää Kristuksen, hänen armonsa ja lohdutuksensa elämäänsä. Eikö tämä ole lähetyskäskyn toteuttamista, vaikkakin vajavaisin kyvyin ja ehkä vajavaisella ymmärryksellä? Mutta pitäisikö katsoa vain tapaa, vai myös tahtoa?

Miten me siis suhtaudumme fundamentalistiin tai jyrkäksi koettuun uskovaan? Riittääkö armo hänelle, vai suljemmeko hänet armon ulkopuolelle? Kuuluuko armo vain kypsille tai suvaitsevaisille uskoville?



Tervetuloa seuroihin. Niissä saa puhua jos pysyy asiassa jos ei niin voidaan katkaista virrellä. Se että poistin tästä lainauksesta virren tarkoitti vain sitä, että lyhensin juttua ei muuta.

Teet mielenkiintoisen kysymyksen, johon mieleni tekee vastata vastakysymyksyllä. Miten lie ollut tämän tytön laita? Täyttikö hän taustayhteisönsä, jolta hän oli traktaatit saanut, normeja vai mistä syystä hän oli liikkeellä. Siihen tuskin kukaan osaa vastata. En kuitenkaan usko, että hän olisi ollut siellä ilman taustayhteisön konsultaatiota tai muuta vastaavaa. Tämä muuttaa asetelmaa aika reilusti ja kysymyksesi saa ihan uuden valon. Oliko häneen käytetty uskonnollista valtaa vai oliko hän täysin omasta tai Jumalan innoituksesta siellä???? En halua tuomita tässä ketään, sillä jätän sen sitten taivaan isän huostaan, mutta mielelläni korostaisin, että meillä (siis sinä, minä ja muut) uskonnollisilla esimerkeillä ja opettajilla on suuri vastuu kuten Sanassa sanotaan. Riittääkö meillä nöyryys toimia oikein???
Täytyy tunnustaa, että www.armo.fi on minulle käymätön sivusto.

SV 200
1. Jeesus, auta lapsiani
siunaten ja varjellen.
Pyhä muisto kodistani
piirrä pohjaan sydänten.
Kulje heidän edellään,
ohjaa pahaa välttämään,
armossa suo vahvistua.
Hoida heitä, auta mua.

2. Sinä yksin saatat johtaa
heitä seuraan pyhien,
missä syntisiä kohtaa
armo ylenpalttinen.
Liitä heidät ystäviin,
seurakunnan jäseniin.
Saata rakastamaan sua,
hoida heitä, auta mua.
   
3. Jospa heille lahjoittaisit
herätyksen totisen,
viettelykset kukistaisit
ynnä huolet huomisen.
Ohjaa omaatuntoaan
tähän yhteen ainoaan:
että seuraisivat sua.
Hoida heitä, auta mua.

4. Herra, älä syntejäni
katso heidän synneikseen,
älä vilpillisyyttäni
pane heidän vastuulleen.
Pyyhi ennen nimeni
kirjastasi, Herrani.
Nyt en, Herra, päästä sua:
hoida heitä, auta mua.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi