Samoin koen, että tämä on tärkeä paikka, tämä foorumi.
Ja luin kirjoittamasi asiat...ja senkin, että on tosiaan varmaan johdatusta, vaikkei sitä aina heti eikä edes hetken päästä vielä huomannut, mutta
sitä se on kuitenkin ollut.
Kokonaisuudet ja pienet yksityiskohdat...elämän helminauhassa.
Minun lasteni toinen mummo sanoo, että heistä sanottiin kun aikoinaan muuttivat paikkakunnalle, että he ovat sellaisia ihmisiä että nauravat ja itkevät yhtä aikaa...minä ajattelen nyt, että siinä oli varmaanpaljon koetun maku...hänkin oli ihan lapsi kun Karjalasta lähtivät...hänen äitinsä, lasteni isomummi...minä kunnioitan heitä kumpaakin...viisaita ja taidollisia naisia, isomummi kuoli jo 1983 syksyllä, tämä toinen mummo elää.
Ja sitten tämä minun äitini on se toinen mummo lapsilleni...jo isomummo hänkin, hän on hämäläinen kuin isänikin.
Mutta ison palan elämääni elin Etelä.Pohjanmaalla...ja paljon sielläkin kai elämästä opin.
Mulla on myös aina ollut kiinnostus ihmisiin...muistan kun aika nuorena mietin,...kaikenlaisia ihmisen käyttäytymisiin yms liittyviä asioita.
Ja edelleenkin...luen mutta vähemmän kuin aikaisemmin, mutta pikku erin silti edelleen luen.
Kiva, kun kerroit myöskin, Riitta.
Olet kaima läheisimmälle työkaverilleni.
Hänestä voi käyttää myös työkaveruuden lisäksi sanaa: -ystävä.
Kiitos foorumista ja teistä, jotka teette tästä yhteisen kirjoittelupaikan, ajatustenvaihtopaikan.
Pitäisi ehkä mennä pikkuiselle kävelylenkille, kunhan viitsisin.
Ei se ainakaan pahitteeksi olisi.
---Niin ja kyllä minussakin varmaan ainakin välillä on se sama pikku tyttö sisäisesti kuin olin tyttönä...ja nuorenakin.
Joskus sen huomaan selvemmin, toisinaan epäselvemmin.
Riippuu asioista ja inspiraatioista.
