Kirjoittaja Aihe: NYT osa 4  (Luettu 37526 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #60 : 12.04.16 - klo:17:57 »
Olen taas kotona. Piti käydä apteekissa, kun olen äkikseltään pyöräillyt liikaa. Vähäisestä "kuulalaakerimäärästäni" johtuva juttu. Eipä siltä, ei muillakaan ole enempää määrää, mutta ei aina voi olla paras  :003:.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34954
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #61 : 13.04.16 - klo:17:49 »
Nyt olen kokenut vihdoin nettikaupassa ostonkin.  Luther-divari lähetti aina pankkisiirron toimituksen mukana, mutta nämä Lutherit piti maksaa ennakkona.
Ei se vaikeaa olekaan !
Toinen kirja lähtee Porlammilta, toinen Suomussalmelta. Tilasin nimittäin myös toisen kirjan Nuoresta Lutherista, psykoanalyyttinen ja historiallinen tutkimus vuodelta 1964
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #62 : 18.04.16 - klo:18:41 »
Tulin suihkusta. Parin tunnin perästä "alan" doktorin syyniin. Mutta en laula vielä "nyt vanhuus lauha mun saavuttaa".

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #63 : 22.04.16 - klo:00:02 »
Joo, kyllä rohdot tepsivät.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #64 : 23.04.16 - klo:14:53 »
Siivosin.
Ja nyt pyykit koneessa.
Ja hetki koneella.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6593
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #65 : 23.04.16 - klo:17:09 »
Lähden moikkaamaan kaverin kissaa. Lupasin hoitaa, kun itse on matkoilla. Saan samalla liikuntaa itsekin, kun leikitän  :003:
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #66 : 24.04.16 - klo:15:02 »
On se hyvä, että kissi saa elämyksiä.Täällä nuo pueblokollit ovat toista maata: irrallaan ja leikkivät päinsä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #67 : 25.04.16 - klo:16:38 »
Taas laitoin pyykkikoneen laulamaan ja hyräilemään, kun tulin kotiin.
En nyt tällä kertaa pese omia vaatteita, vaan reissusta sain matkaani (tai kysyin, että joko sun koneesi on kunnossa...ei ollut...joten sieppasin kassillisen pyykkiä mukaani)...ja lupasin palauttaa puhtaat kun taas ajelen sillä suunnalla, misstä tänään ajelimme erinnäisillä asioilla äidin ja veljen kanssa.
Sain syödä valmiin ruoan siellä, mistä pyykkikassin otin joukkooni ja kahvitella.
Sillä aikaa äiti ja velipoika asioivat omilla asioillaan.
Kätevää on kun yhteispelillä voi asioita tehdä.
Eilen saimme toisesta kyläpaikasta ison pussillisen perunoita mukaamme.
Kiitättää ja laulattaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34954
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #68 : 25.04.16 - klo:16:57 »
Nyt vaikuttaisi siltä että et, malla, ole enää mukana työelämässä,vaan  koti- ja mummihommissa.
Oletko tullut eläkeikään vai valitsitko vapauden ?

Minä myös pesen mielelläni jälkikasvun pyykkejä. Olen pyytelemällä saanut jopa Helsingistä mukaan likapyykkiä. Minulla on 49-vuotias UPO-mankeli, sillä teen siistiä prässiä lakanoihin ja pöytäliinoihin. Myös ulkonakuivatus on minulla mahdollista. Valitsen sopivan sään ja katson ettei naapuri savuta grillillään.

Nyt äsken pakkasin isoon kassiin mökillemenijöiden pyykit. Torstaina saavat ne mukaansa kun vapuksi lähtevät maalle.
Me vietämme vapun kaupungissa. Minulla onkin vappusima käymässä sunnuntain seuroihin. Munkit keitän vasta silloin puoliltapäivin, että saadaan tuoretta.

Nyt lähden uutiset ja Hämeen uutiset katsomaan ja sen jälkeen keitän kahvit tuoreen ranskanleivän seuraksi. Välillä tekee mieli ranskista, vaikka se ei ole suositeltavaa.
 :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #69 : 25.04.16 - klo:17:06 »
 :eusa_angel: :039:

Valitsin vapauden, kun mulla oli siihen mahdollisuus ja nyt voin ja saan tehdä passinkia äidilleni ja veljelleni ensi sijaisesti.
Lapset ja lapsenlapset hiukan etäämmällä, mutta elän myös heitä varten, kun tarvitsevat ja yhteyttä pidämme muutenkin kuin kyläillen ja puhelimitse, tyttö laittaa usein kuvia potrasta pojasta...pian jo kuukauden ikäinen.
Ja pojan tyttöä näin viimeksi perjantaina, vähän toisella vuodella.
Varsinaisesti en ole eläkeiässä, mutta kun yhteen hiileen puhallamme, niin ihan mukavaa elämä on, toisinaan vastustaa ja toisinaan taas ihan kivasti rullaa.
Isäni jälkeen aloin ajatella tätä asiaa ja juttelimme äidinkin kanssa...ja jossain vaiheessa sitten tulin tänne lapsuuteni maisemiin ja auttelen sen mitä tarvitaan ja äiti auttelee omalla tavallaan, samoin velipoika.
Tälläistä aika arkista, mutta tykkään kyllä.
Aina ollut tavallaan palvelemista mun työelämäkin, siellä vaan aina enemmän ihmisiä per päivä, nyt rauhallisempaa ja seesteisempää.
En valita, pidän tästä.

Ja kiitän mielessäni isääni, enojani kaikkia, sekä myös äitiäni.
Näillä mennään.
Päivästä toiseen.

Ajattelen, että taivaan Isä on tämänkin suvantovaiheen mulle antanut, olen aika lapsenmielinen uskossani.
Luottavainenkin.

Vaikka elämä on heitellyt, avioero..yksinhuoltajuus...esikoisen kuolema...mutta sitten on taas toiselta puolen ollut myös paljon armon pilkahduksia ja joskus kuin valtameren valtavuus, armon ihmeellinen avaruus.

Että näin saan olla ja elää, siitä kiitän läheisiäni ja Taivaan Isää.

Foorumillakin on aina mukavaa pistäytyä.

Poissa Rajan poika

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 565
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #70 : 25.04.16 - klo:19:01 »
:eusa_angel: :039:



Vaikka elämä on heitellyt, avioero..yksinhuoltajuus...esikoisen kuolema...

Ei ole helppoa elämäsi ollut, tällaista sivullistakin tuo liikuttaa... Mutta hienoa että olet selviytynyt, ja nyt on hyviä asioita käsillä. Siunattua jatkoa!

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #71 : 25.04.16 - klo:19:11 »
Kiitos.  :039:

On ollut itkun aikoja elämässäni.
Muistan kun rukoilin, että auta Jumala sinä mua etten katkeroitusi.
Pyysin sitä aika pitkän jakson ajan ja toistamiseenkin.
Onneksi oli aina joku sellainen ihminen, joka jaksoi olla rinnalla, vaikka en osannut kuin soperrella ja itkeä.
Ja monet yön yksinäiset hetket kun lapset jo nukkuivat.

Ja sitten tuli yllättäen tuo toinenkin suru, se repi ja riipoi vielä enemmän kuin avioero.
Kun menetin esikoiseni.

Mutta sitä surua käsittelimme suuremmasti lähiporukan kanssa.
Ja uudelleen ja uudelleen.

Mutta jotenkin olen tähän päivään selvinnyt, uskon, että Jumala on kantanut, silloinkin kun olen tuntenut olevani ihan voimaton.

Ja vastaavasti sitten on ollut myös iloisia yllätyksiä elämäni polun varrella, paljonkin.

Sellaista se elämä on.

Ja kirjoittaminenkin on auttanut, olen oikeastaan aina kirjoittanut...kirjoittanut ja kirjoittanut.
Tulee kyyneleet silmiin, kun saa tuntea myötätuntoa.
Kiitos.

Siunausta sinulle myös, Rajan poika.
Kuin myös jokaiselle foorumilaiselle täällä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #72 : 25.04.16 - klo:19:14 »
Mutta tunnistan itsessäni, että elämä on painanut oman sinettinsä...vaikka toisaalta olen sisäisesti sama kuin nuorempanakin, silti värit ovat syvempiä ... ja elämä ei aina ole läheskään mennyt suunnitelmien mukaan.
Tunnistan että olen tietyllä tavalla lommoinen ja kolhiintunut.
Ehkä jotenkin sitkeäkin, silti hyvin hauras...riippuu mistä kulmasta katselee asioita.


Poissa Saukkis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1252
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #73 : 25.04.16 - klo:19:15 »
Malla, olet rohkaiseva esimerkki selviytymisestä ja asioiden läpikäymisestä, kuten sanoit, että uudelleen ja uudelleen. Myös siitä, ettei yksin tarvitse selvitä vaan lähipiiri on tärkeä apu selviytymisessä. :eusa_pray: Jumala ei ole hyljännyt vaan kaikesta huolimatta kantanut.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: NYT osa 4
« Vastaus #74 : 25.04.16 - klo:19:19 »
Niin on kantanut.  :039:
Joskus tulee mieleen se tarina yksistä jalanjäljistä hiekalla ja joku kysyi, että miksi juuri silloin kun oli vaikeinta, oli vain rannalla yhdet jäljet hiekassa.
Niin Vapahtaja vastasi...sinä et vain huomannut, että kannoin sinua silloin kun et olisi jaksanut ottaa niitä askelia.

Ja puhuminen auttaa, se on totta.
Ja kirjoittaminen.
Ja tämä foorumi on tärkeä paikka.
Vaikka joskus vain arkisia asioita kirjoittaen, silti on aina se tieto, että tänne voi tulla, olla ja ajatella.
Että voi ilmaista asioita.

Ja jsokus kertoa syvällisemminkin, kun sen hetki on ja tuntee, että voi jotain ilmaista, avata omasta sisimmästäänkin.
Vaikka sitten soperrellen.