Lumi luonnollisesti on märkää, enkä itse suoriutuisi minkään lingon kannssa. Muistelen surullisen lyhyeksi jäänyttä asuma-aikaa Kirkkonummella. Tuli tämmöinen myräkkä ja minun oli kiipeäminen ikkunasta ulos koska en saanut ovea auki.
Sitten lumilapioin sen painavan pois ovelta aikanansa.
Oli sitä hauskojen rivariparitaloyksiömaantasojen kautta. Kukin huolehti ovieduksensa, muuten yhtiö kyllä järjesti että sinne pääsi. Toisinaan on hirmuisen ikävä sinnekin, ja kotimatkaa talvella, sitä kun työpäivän aikaan oli pimeä ja bussi sukelsi Turun joltakin tieltä oikein lumitykkyiseen metsään ja kurvaili kylämaisemassa. Se oli Suuria Hetkiä.
Nyt, jos tämä yskä tekisi kauniin eleen ja kerta kaikkiaan poistuisi ruumiistani, olisin tyytyväinen sillä en jaksa lähteä apteekkiin. Sieltä saa kyllä ilman resuakin yskänlääkettä joka auttaa.
Enkä viitsi kirjoitella niitä puolihuumeellisia.
Herra Hugo on käyttäytynyt herttaisesti. Itse panikoin kun eilen taas oli siili pakopesässään, jonne se ryömii putkea pitkin kun kai tahtoo etten häiritse. Mutta kun se on kasvanut ja ensin sain päähäni, ettei se pääse pois, sitten en enää muistanut miten vasempaan kaappiin kiinnitettiin rampit koska toinen ihminen ne kiinnittikin. Ne on toisin kuin oikeassa johon on aseteltu ruoka ja pyörä, ja siili pääsee sokkeloteitse kaapista toiseen. Mutta säikähdin että on ramppi romahtanut, ja käy iilukan hullusti ja nostin pesän sen päältä voi parkaa!
Sitten totesin, hugelo osaa koputtaa ja toiseksi rampit on eri tasolle kiinnitetyt eivät romahtaneet. Pyytelin anteeksi. Toivon siilin ymmärtävän katumuksen kieltä.
