Ajoimme Kankaalaan. Ajatukseni olivat "sentrifuugissa" aina Kauniston autioon asti. Siis kiertivät samaa rataansa, enkä ottanut vastaan myönteisiä havaintoja ohikulkeutuvasta maisemasta. Tuli mieleeni tuo sentrifuugi-sana. Ennen kotona äitini lehmien maidosta mitattiin rasvaprosentti sellaisessa vinhasti pyörivässä laitteessa, jota "asistentti"sanoi hienolla sanallaan sentrifuugiksi. Kuulemma hunajakin erotettiin samantapaisessa laitteessa. Lapsena hunaja oli käsite, minkä maku tuli kuvitella. Tänään hunaja on minulle paljon käyttämäni, arkinen juttu. Tulisi kirjoittaa Kauniston autiotalo, näin minulle opasti riistanhoidon jatkolinjalla suomen kielen maisteri. Olen samaa mieltä vain osaksi, sillä autiotalo on vähiin sortunut, eikä siinä ole enää kattoakaan. Mielestäni autio tässä yhteydessä sopii "erisnimenä" hyviin kuvaamaan sitä surullista kehitystä, mikä Kaunistossa on pitänyt läpielää.
Ystäväni teeret minut sitten havahduttivat tähän aikaan. Ne olivat urpailemassa aution pihapiiriin kasvaneissa koivuissa. Loppuun 20 lintua niitä oli, ja ehdin havaita vartiokukonkin paikallaan. Sehän on teerikukko, mikä ei syö muiden mukana, vaan pää pystyssä kurkottelee ympäriinsä ja vartio parven ruokailun. Jollakin tavalla vuoro aina vaihdetaan, ehän menetelmä ole ihan sotilaallisen tarkka, mutta vuosituhantisena on ollut riitävän turvallinen.
