Kirjoittaja Aihe: Matkakertomus  (Luettu 15591 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 23942
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #15 : 05.04.18 - klo:18:12 »
Nuo kaikki mallan mainitsemat ovatkin tulleet hyvin tutuiksi.
Entisten tulevaisuuden suunnitelmien  paikan ovat ottaneet ajatukset kuolemasta ja sen jälkeisistä ajoista, sekä omasta että jälkeenjäävien. Ei millään tavoin surulla tai huoleatuneisuudella, vaan luonnollisina asioina jotka meitä kaikkia kohtaavat.

On ehkä sellaisiakin ihmisiä jotka ajattelevat että eletään kuin ' viimeistä päivää', huvitellaan ja matkustellaan. Törsätään kaikki kokoon saatu ja hoitakoot lapset ja muut sitten koko sotkun.

Meille ei Matin kanssa tällainen elämäntapa sovi. Kaikessa rauhassa jutellen ja lopulta pankkijuristin avulla saatiin asioihin tolkku. Se mikä oli ikäänkuin ollut ' ilmassa mutta levällään' on nyt nätissä paketissa.

Ehkä näihinkin asioinin ja asiointeihin meitä on johdatettu, olenhan kaikesta kertonut Taivaan Isälle .  Miten olemme edenneet asiasta toiseen tuntuisi muuten liian ihmeelliseltä ollakseen ' omaa ansiotamme'.

Vielä en ole tyystin elämästä saanut kylläkseni käydäkseni lepoon . Tämä on vain erään vaiheen päätepiste. Sen jälkeinen on Herrassa.

Näin tunnen nyt meidän yhdessä olevan suuremmissa käsissä ja hyvässä hoidossa, kuin siipien suojassa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #16 : 05.04.18 - klo:18:45 »
Niin.    :039:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19045
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #17 : 05.04.18 - klo:21:10 »
Kyllähän sitä tällä ikää viimeistään tulisi miettiä sitä missä olen, minne tahdon mennä....
Aika on rajoittava tekijä...miten valitsen...miten käytän aikani oikein...mikä on oikein?

On tullut äkkipyssäyksiä...on ollut lempeää tuulen henkäystä, auringonpaistetta...
on väsymistä, turhautumista, etsimistä, löytämistä...

Olen löytänyt uudelleen lukemisen...ehkä myös hiljentymisen...

Vauhti ei hiljentynyt lasten omilleen lähtöön...ei eläkkeellejäämiseen...nyt hiljenee vauhdilla..

Tunnin liikentasuoritukset jatkuu...lajit vaan vaihtuneet...esim. hölkkä --> kävelyksi...

Tommy Hellstenin kirja...sen nimi..."Saat sen mistä luovut" on syöpynyt tulikirjaimin
muistiini....
Kysyn vaan...olenko luopunut....koska luovun....vai taistelenko vastaan?

Lähtöön tulisi kyllä valmistautua...luopumalla...tarkistaa tärkeysjärjestys....
helpottaa jäljellejäävien tilannetta....nyt kun aikaa vielä on...ehkä...

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5480
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #18 : 14.04.18 - klo:22:44 »
Elämä kuluu.
Aika kuluu.
Myös me kulumme.
Vanhenemme, ikäännymme.
Aika syntyä, aika elää ja aika aikanansa myös kuolla.
Kaikella aikansa auringon alla.

Hyvä on miettiä myös tulevaa aikaa.

Rukouksena voi toimia lyhyesti ja ytimekkäästi Psalmi 90:12   Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Aamen.
Ja Jumalan siunausta,

Toivottavasti Taivaan Isä ei koskaan anna niin viisasta sydäntä, että sinne ei hulluutta mahtuisi.

Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Paikalla Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 23942
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #19 : 17.05.18 - klo:10:27 »
Matkalla olen joutunut kokemaan yllättäviä vaiheita. Innostuksen ja hengellisyyden kausien jälkeen olen saanut tyhjentyä kiivaasta menosta ja kiivaista kannanotoista.
Jopa yksitoikkoisia erämaataipaleita olen astellut. Vauhdikkaisiin pyöräilyetappeihin ei minun voimani ainakaan enää riitä.
 
Paljon on ollut tyhjänpäiväisyyksistä puhumista, mutta tarkoituksensa saattaa niilläkin olla. Parempi kun ei itse tiedä miten mikäkin on otettu vastaan.

Vaidellen on usko ja siitä puhuminen ollut aiheeni. Vain omia käsityksiä olen valottanut. Opettamisesta koen olevani vapaa.
 
Tämä kuuma kevätkausi on uuvuttanut, olen lepäilly ja koen olleeni aivan tyhja.
Tänään alkoi kummallisesti taas ' henki kulkea'. Sain käsiini Pauli Annalalta saamani
tekstin jonka hän on julkaissut eräästä Mestari Eckhartista tehdystä kirjasta.
Siinä muutamat Raamatun tutut kohdat, kuten Jeesuksen vierailu Martan ja Marian kodissa ja Jeesuksen Temppelin puhdistaminen ovat avattu niin, että koin ymmärtäväni ne uudella tavoin.

Kun pääsin vauhtiin, luin Kirkko ja Kaupunkilehteä ja Vantaan Lauria. Silmäilin San Damianon kuulumisia ja etsin Kalle Hiltusesta myös jotakin.

Kaikki tämä tapahtui kuin ulkoa ohjattuna. Hieno tunne, ja voimaannuin turtumuksesta ja tyhjyydestä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #20 : 17.05.18 - klo:15:25 »
Luin matkakertomuksesi ja matkasi kokemuksia.
Tuollaistahan se elämä taitaa olla, eri aikoja ja kokemuksia.
Joskus täysin tyhjänä, joskus todella täynnä...mitä milloinkin ja mistä se kaikki koostuu.
Koetusta, nähdystä, opitusta, kuullusta, luetusta...perimästäkin osittain.

Joskus voi olla täynnä iloa, toisella kertaa taas tuskainen olo.
Luopumista, ei niinkään uskosta luopumista vaan ajallisesti erinnäisistä asioista...henkilöistä.

Itkua.
Suunnatonta iloa, autuutta ja onnea.
Surua.
Murhetta.
Murhehuoneessa oloa.
Toivonpilkahduksia.
Armon alla olemista.
Jumalan antamaa rauhaa huokuen.
Ahdististusta.
Huokailua.
Rukousta sanoin tai sanoitta.
Löytämisen ihmettelyä.
Jumalan laupeutta, käsittämätöntä hyvyyttä.
Vapautta, onhan meillä Vapahtaja.

-Ja kerran aika ylittää se virta, josta ei enää ajallisesti ole paluuta.

Ja se iankaikkisuus.
-Millaistahan se on, kun ei enää ole lainkaan aikaa ja ollaan loputtomasti isän, Abba luona.
-Vielä matkalla, en osaa kaikkea kuvitella, mitä Isä on lapsilleen varannut siellä Taivaan Kodissa.


Jumalan armoa ja siunausta kaikille meille matkaajille ajassa, sitä tahdon tässä toivoa ja toivottaa.