Kirjoittaja Aihe: Matkakertomus  (Luettu 18640 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Matkakertomus
« : 09.01.16 - klo:09:48 »
Tämä on kertomus etsinnästä, matkasta johonkin, ja takaisin.

Lapsena en tuntenut ' kiiltokuvajeesusta' sillä viisas äitini ei antanut minun kuviin kiintyä.  Elämä elettiin sellaisena kun  päivät eteemme toivat.
Monenlaista vaikeutta oli lapsellakin, mutta aikuisilla enemmän sodanjälkeisinä vuosina. Oli isien sotakokemuksien traumat, joita ei osattu selvitellä. Oli pulaa kaikesta aineellisesta. Ne puutteet äiti täytti kertomuksillaan menneistä ajoista. Ja rakkaudella, joka muodostui lempeästä vitsasta ja sauvasta.

Itse siitä isommaksi ehdittyäni, en uskonasioista piitannut. Kuitenkin elämäntäyteyden etsintä oli päällä, ymmärtämättäni.
Muutama kova kolaus, ja kirkkoon jalat veivät, kiitos ystävän.

Aikuisijän tarjoamat hurmat ja surmat piti kokea ennen kuin portti oikealle tielle avattiin. Kiitos taas ystävän.
Siitä seuranneesta seurakuntalaisuudesta meinasi tulla harharetki lain pimeyteen.
Nyt kuitenkin osasin alkaa epäillä, ajatella itse, ja siitä koitui mielenkiintoisin matkan osuus, tutustuin heränneisiin.

Vapaudessa kävin uteliaaksi useiden uskonkysymysten suhteen. Ohjattiin. Luin Kierkegaardia, kristillisiä mystikoita nimeltä nyt enää mainostamatta, otodoksi-isien opetuksia ja tietenkin körttikirjoittajia Paavosta, Oravalasta,Porkolaan, ja muutakin.

Olen kai ollut suojelusenkelini siiven alla kaiken aikaa kun en liian syvästi sekaantunut kaikessa kokemisessani.  Tiettyä hurmaa toki koin mystisissä kokemisissa ja hengenrukouksissa.
Kaikenkaikkiaan monesta on ollut hyvää evästä joka on sulanut tyhjentymisen kautta tasaantumiseksi ja palaamiseksi siksi jumalanluomaksi joka kaikkineni, luonteineni ja taipumuksineni olin jo elämäni alussa.

Siis. Olen entiseni, kokemuksia rikkaampi.
Hyvä ystävä jolle näistä lyhyesti kerroin sanoi; Hyvä ! Liekö oma matkansa käynyt
samaa rataa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15134
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #1 : 09.01.16 - klo:11:58 »
Jäin miettimään tuota 'kiiltokuvajeesusta' oman lapsuuteni näkökulmasta. Lähetystyötä tekevän papin perheessä taisi Jeesus liittyä niin arkisiin ja toisinaan karuihinkin asioihin, että kauniit raamatunhistorian kuvat peilautuivat kuin itsestään todellisuuden näkymiin. Enkeleitä oli meidänkin kiiltokuvavihoissamme, mutta muistan aina vierastaneeni herttaisia enkelisatuja, joita kuuli välillä pyhäkoulussakin kerrottavan. Ehkä ymmärsin jo pikkupoikana, että tulisella miekalla varustettu enkeli on suojelutehtävissä pätevämpi kuin pilveen nojaava tiklinsiipinen pullukka.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #2 : 09.01.16 - klo:12:51 »
Ilmaisin heikosti.  Kodin lähellä oli lapsille tarjolla vain helluntailaistädin pitämä kotipyhäkoulu. Sitä äitini piti meille vieraana.
Niputin ajatuksessani ' kiiltokuvajeesukseen' myös myöhemmin tarjotut kuvat Kristuksesta. Näitä ovat vaikkapa tietyn tyyliset laulut Vapahtajasta, valssin tahtiin.

Kiitos kysymästä. Näin se menee, kysymällä, ja pitääkin väärinkäsitysten välttämiseksi mennä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15134
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #3 : 09.01.16 - klo:13:04 »
Luulen ymmärtäneeni oikein ja avarastikin. Minäkin tarkoitin somien painokuvien lisäksi mielikuvia. Myös Gustave Doren 'kuvaraamattujumala' on jäänyt etäiseksi, vaikka niitä kuparipiirroksia olen aina ihaillukin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #4 : 09.01.16 - klo:13:19 »
Vaikka kuvat ovat niin tärkeitä kuin ne taiteena ja muutenkin ovat, on matkanjohtaja kuvaamaton, kuvien takana.
Tiedän, että tiedät.

p.s. Sana joka mystikko Bonaventuralta jäi matkalaukkuuni on: Jeesus on Jumalan taide.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19388
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #5 : 09.01.16 - klo:22:18 »
Oma matkakertomukseni on hämärän peitossa, ja vaihtelee riippuen siitä kuka sitä
kertoilee ja kuvailee.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #6 : 09.12.16 - klo:10:30 »
Ilmaisin heikosti.  Kodin lähellä oli lapsille tarjolla vain helluntailaistädin pitämä kotipyhäkoulu. Sitä äitini piti meille vieraana.
Niputin ajatuksessani ' kiiltokuvajeesukseen' myös myöhemmin tarjotut kuvat Kristuksesta. Näitä ovat vaikkapa tietyn tyyliset laulut Vapahtajasta, valssin tahtiin.

Kiitos kysymästä. Näin se menee, kysymällä, ja pitääkin väärinkäsitysten välttämiseksi mennä.

Tuohon kirjoittamaani sain syvyyttä luettuani mystikoiden ajatuksia sielun matkasta Jumalan yhteyteen. Aineelliset on helpompi jättää tehdäkseen tilaa sieluunsa. Ainettomat kuvat, tunnot, hempeilyt, ns. ' jeesustelut'  moni haluaa luulla uskoksi.

Lukiessani havahduin iloisesti huomaamaan, että körttiläisyys on omaksunut juuri tätä. Vaatimattomuus, yksinkertaisuus aineettomissa asioissa on tie kuvattomaan uskoon. Silloin uskon sisältö ei ole viihtyminen, vaan Kristus.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5894
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #7 : 30.12.16 - klo:20:54 »
Tuohon kirjoittamaani sain syvyyttä luettuani mystikoiden ajatuksia sielun matkasta Jumalan yhteyteen. Aineelliset on helpompi jättää tehdäkseen tilaa sieluunsa. Ainettomat kuvat, tunnot, hempeilyt, ns. ' jeesustelut'  moni haluaa luulla uskoksi.

Lukiessani havahduin iloisesti huomaamaan, että körttiläisyys on omaksunut juuri tätä. Vaatimattomuus, yksinkertaisuus aineettomissa asioissa on tie kuvattomaan uskoon. Silloin uskon sisältö ei ole viihtyminen, vaan Kristus.
:054: :055: :054: :055:
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #8 : 23.01.17 - klo:10:28 »
Tuntuuhan se mukavalta jos kaverit ilmaisee tykkäämistä, sydämenkuvin ym. Se ei saa olla täälläkään, foorumilla, itsetarkoitus.

Ei saa jäädä roikkumaan suosiossa tai hyvässä olossa. Se on hetkellistä eikä kannattele.

On tarvottava tietään eteenpäin siinä olosuhteessa mikä kulloinkin eteen aukeaa. Voimat ja keinot tulevat Kaikkeuden Herralta.

Vanhuudessa tapahtuu luonnollista hiljenemistä. Itse koen tämän hyvänä ( en käytä nyt uussanaa; parhautena )  :icon_lol:

Rauha, hiljaisuus ja tyyneys ovat lahjoja joista osaan nauttia. Matkanteko on pitän aikaa ollut äänekästä, levotonta ja ristiriitaista. Jos joku on luullut muuta, niin  ei se sitä ole ollut kuitenkaan.

Monet asiat ja ihmiset koen nyt kuin uusina. Samoin sanoin sanoi Paavo Ruotsalainen; Kuin uutta pränttiä, tms.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa mstone

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 66
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #9 : 25.01.17 - klo:21:23 »
En tiedä millaista olisi ollut kasvaa uskonnollisessa perheessä;)
Omssa lapsuudessani Pyhä oli läsnä sunnuntaiaamujen kirkonkellojen kutsuvassa ja rauhallisessa soinnissa ja siinä että saimme aina pukea pyhävaatteet.
Muistan joskus käyneeni kirkossakin.
Mutta rakkauden kokemukset olivat aina lapsena ilmoitus Korkeamman olemassaolosta.
Kiiltokuvia vaihtelimme ihan huvikseen. Kiissavauvat olivat ihanimpia.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1326
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #10 : 27.01.17 - klo:01:00 »
Muistan itsekin kun oli erikseen pyhävaatteet ja arkivaatteet. Harvassa lie enää perheet joissa näin toimitaan, kun kaikki pyhä on arkistettu.

Poissa mstone

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 66
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #11 : 27.01.17 - klo:13:40 »
Muistan itsekin kun oli erikseen pyhävaatteet ja arkivaatteet. Harvassa lie enää perheet joissa näin toimitaan, kun kaikki pyhä on arkistettu.
totta

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #12 : 05.09.17 - klo:09:54 »
Vaikka kuinka kiinteässä parisuhteessa elänkin, elän silti usein kuin yksin maailmassa. Tämä ei tarkoita orpoutta tai ole valitusvirttä. Koen yksinolon tärkeäksi. Se antaa tilaisuuden olla yhtä Luojan ja Hengen kanssa.

Matti lähti täydennysmieheksi curling-joukkueeseen, minulla on aamupäivä itselleni.
Istuin sohvalla lukemassa Suomen Kuvalehteä. Luin hyvin keskittyneesti Stalinin hirmuteoista 1930-luvulla, luin sotasyyllisistä vangittuina Helsingin keskusvankilaan, luin Antti Tuurin uusimman kirjan Tammikuu 1918 arvostelun.Lukiessani ajatukset kulkivat asioista oikeudenmukaisuuteen, epäoikeudenmukaisiin mielettömyyksiin joissa armoa ei tunnettu. Kyselin Jumalalta mitä Hän näistä ajattelee. Koen olleen hyvää lukemista tällainen, ja hyvin raikas, selkeä hetki olla, miettiä ja hengittää.

Matkanteko ' yksin'  ei tarvitse olla yksinäisyydentuntuinen. Kun alkaa ajatella, saa , ainakin hetkittäin, matkaseuraa muodostuvista kysymyksistä ja voi  kuulla' vastauksia.

Kaiken arjen touhun keskellä on ihanaa olla omassa matkaseurassaan. Eikä silti yksin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25162
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #13 : 05.04.18 - klo:16:08 »
Uusi luku matkakirjassani on vanhuus.  Jo kuusikymmentä täytettyäni havaitsin ensioireita kohdallani tilasta joka ei ole sairautta. Jäsenet jäykistyivät ja nivelet kävivät entistä kivuliaimmiksi. Tavallinen Voltaren vaihtui Voltaren forteen ja lenkit koiran kanssa lyhenivät.

Sen jälkeen kun luita ja niveliä katkesi kaaduttuani jäisessä alamäessä jäi pysyvä liukkauden pelko olemukseeni.
Vuosi vuodelta sohvalla makaillen lukeminen vaurioitti niskaani ja huimailu alkoi vaivata. Seitsenkymppisten jälkeen aloin käyttää keppiä silloin tällöin ja pari vuotta sitten jo usein.
Terveyden romahdettua totaalisesti alkoi kova kunto- ja hoitokuuri, joista kuntosali ja nyt viimeisin , ruokavalio, ovat olleet parhaat lääkkeet. Kepistä pääsin.

Vähitellen entiset kiinnostuksen kohteet, vaikkapa lukemisen suhteen, ovat vaihtuneet lähes yksinomaan hengellisyyteen tavalla tai toisella liittyviksi.
Niiksi luen myös yksilön ja yhteisöjen asioiden tarkasteluksi eri medioiden kautta.

Nyt olen saapunut riisumis- ja luopumisvaiheeseen ja siihen liittyen on tehty valmisteluja niissä ajallisissa asioissa jotka katson asiallisiksi.

Olen saanut vielä säilyttää suurimman osan muistista ja kyvyn hoitaa asioita, ja jopa ajokortin uudistettua. Olen tyytyväinen, ja se riittääkin minun tarpeisiini.

Tänään näin ystäväni hoitopaikassa minkälaista on elää ja seurustella ilman, että muistaa lähes mitään. Ei edes puolison nimeä, lasten lukumäärää muistanut kahvipöydässä vastapää istunut suloinen vanha rouva. Ystävälläni on asiat siinä suhteessa vielä hyvin. Kuitenkin kun pelkästään muistisairaita ovat muut asukkaat
on se kovin ikävä asumismuoto.
Ei kai ole voinut olla vaikuttamatta minuunkaan tuo yhteisö, sillä vasta hiljattain aloin u s k o a  että tämä voi olla totta tulevaisuudessa tässä meilläkin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Matkakertomus
« Vastaus #14 : 05.04.18 - klo:17:11 »
Elämä kuluu.
Aika kuluu.
Myös me kulumme.
Vanhenemme, ikäännymme.
Aika syntyä, aika elää ja aika aikanansa myös kuolla.
Kaikella aikansa auringon alla.

Hyvä on miettiä myös tulevaa aikaa.

Rukouksena voi toimia lyhyesti ja ytimekkäästi Psalmi 90:12   Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Aamen.
Ja Jumalan siunausta,