Saman laulun uudempi käännös ei kuulosta yhtä hyvältä kuin Maskun Hemmingin käännös
Cedit hiems eminus,
surrexit Christus Dominus
tulitque gaudia.
Vallis nostra floruit,
reviviscunt arida.
Postquam ver intepuit,
recalescunt frigida.
Pastor, qui pro ovibus
ducendis ab erroribus
ponebat animam,
libens ferre voluit
crucis poenam maximam.
Solvit, quae non rapuit,
per mortem turpissimam.
Mortis nexu diruto,
dracone surgens obruto,
depraedans inferos.
Pharaonis impio
captivos et miseros
ducens ab imperio
choros usque superos.
"Talvi väistyy.
Kristus, Herra, on noussut kuolleista
ja tuonut ilon.
Laaksomme on puhjennut kukkaan,
kuiva maa herää eloon.
Kun lauha kevät saapuu,
kylmä sää lämpenee.
Paimen, joka antoi henkensä
pelastaakseen eksyneet lampaansa,
halusi vapaaehtoisesti kärsiä
ankaran ristinkuoleman.
Häpeällisellä kuolemalla hän maksoi sen,
mitä ei itse ollut ottanut.
Sinä mursit kuoleman kahleen
ja voitit lohikäärmeen.
Sinä nousit ylös
ja riistit tuonelalta sen saaliin.
Sinä viet onnettomat väkijoukot faaraon
jumalattomasta valtakunnasta taivaaseen."
