Klassinen musiikki, hengellinen musiikki, virret osa IV

[Leena]

Jopas tuli jaaritus. Halusin kovin oppia poikkaria, ja joskus eräs meidän hoitajista myi omaansa halpahintaisesti. Tiesin etten saa siitä ääntä. Sanoi että joka saa pulloon puhaltaen, hän saa huilusta, minä en saa. Oli minulla viikon että koetan ja hän neuvoi, ei kun ei. 

Kaaduin parivuotiaana tuolilla ja yläetuhampaat, melko tuoreet, menivät huulen läpi ja katkesivat. Haava olisi pitänyt ommella sanoi lääkäri, mutta kauhistuneena karjuin jo valmiiksi niin hirveästi että hän suostui vanhempien ehdotukseen jättää sikseen ja seurasi muuten paranemista. Tyngät eivät tulleet itsekseen pois, leikattiin myöhemmin. Jäi arpi, jota arveltiin yhdessä syyksi. No, nokkis on kevyt mökkisoitin, siksi sitä huilua tahdoin.

Klarinetin ääni on kaunis, oboen jotenkin liian suora ja kova, kuuluva kyllä, mutta sävytön ja ihan kuin ylä- äänimykkä. Siksi kai juuri oboe antaa viritysäänen orkesterille, siis puhaltimille ja sieltä konserttimestarille.   Ei siitä kyllä erehtyä voi.

[Leena]

Händelin Largo on alunperin aaria oopperasta Serse (Xerxes) ja sen sanat näyttävät tältä:

Frondi tenere e belle
del mio platano amato
per voi risplenda il fato.
Tuoni, lampi, e procelle
non v'oltraggino mai la cara pace,
né giunga a profanarvi austro rapace.

Ombra mai fu
di vegetabile,
cara ed amabile,
soave più.
   
Tender and beautiful fronds
of my beloved plane tree,
let Fate smile upon you.
May thunder, lightning, and storms
never disturb your dear peace,
nor may you by blowing winds be profaned.

Never was a shade
of any plant
dearer and more lovely,
or more sweet.

Alku lienee resitatiivi, en ole koskaan kuullut sitä laulettavan. Se alkaa tuosta Ombra mai fu- kohdasta.   Miten siitä on tullut uskonnollista tai kirkkomusiikkia, sitä olen miettinyt useasti.

[Leena]

Jos osaisin linkittäisin Stenhammarin Stjärnöga- laulun.  Siinä on kaunista ruåtsalaista myös.

Taas kun löytyisi mahdollisimman eleetön. Sen voi pilatakin....  .

[Leena]

Kuin myös. Jäin selailemaan, ja kuuntelin Verdin requiemin Recordare-osaa. Voi sentäs. Poimikaa se tänne.

Olkoon se aika ollut vaikka kuinka raskas ja täynnä murheita ja suruja ja omituisia oireita ja pahenevaa sairautta niin ensimmäiseksi sittenkin aina muistan nämä, ja suuret kuorot. Enää ei ole sellaisia, sanovat että kuoronjohtajia on koulutettu liikaa ja tottakai kukin tahtoo oman kuoronsa.

No, ne saattavat jaksaa laulaa nipun lauluja, ja kauniisti. Tai toteaisin että täällä Helsingissä niitä on liikaa, ja taso pudonnut. Laulajilla on varmaan mukavaa, mutta....   

 Jos kuuntelen sitten mielelläni sitä LAULU-  kuoroa niin Herännäisnuorten on hyvin hyvä samoin Veisuuveljet. En huutanut tuota sanaa, vaan en saa tällä sitä kursiiviin.

Mutta iso kuoro orkesterisäestyksellä on oma lukunsa ja se olemattomuuden tunne, jossa kuin liukenee pois, aika katoaa ja lakkaa todella olemassaolosta. On hirveän ikävä sellaiseen.

[Riitta-mummi]

En löytänyt mielestäni kuin tämän joka käy korvilleni. Tämä nimi on tuttu, Hagegård, myös toisella laulajalla joka oli mainio Ingmar Bergmanin ohjaamassa Taikahuilun tv-versiossa.
Stenhammaria taitavat laulaa vain ruotsalaiset ja suomalaiset, ja muut pohjoismaalaisetkin. En tiedä. Youtubilaiset ovat harrastajia enimmäkseen.

https://youtu.be/0E0K1hh0Uxs

[Leena]

Richard Strauss  Morgen. Diana  Damrau laulaa;           https://youtu.be/ycQquES2vvA

Morgen! Se kuuluu nyös ja muistaakseni sanan vaiheen kappaleisiin kuin oli Zueignung. Pidin kyllä, mutta kumma, että se Zueignung jäi ehdottomasti lemppariksi. Laulan milloin naapurit eivät ole kaihean pahalla päällä eikä  yläkerrassa ketään kotona 

[Riitta-mummi]

Tässä Jessey Normanin tulkinta:  https://youtu.be/qMLa_sW9jMo

...
Minä en kuuntele hanakasti sopraanoa, huilua tai muita kovin korkeita ääniä.
Sello,baritoni, kontratenori ja mieluiten altto ( joita on vähemmän youtubessa)sopivat
mieluusti.
Myöskään en pidä kovin rytmikkäistä , kuten marsseista tai tietynlaisesta rock'sta.
Jousikvartetti, jazz ja barokkimusiikki, sekä oratoriot ovat parasta. Poikkeuksin.

[Leena]

En löytänyt mielestäni kuin tämän joka käy korvilleni. Tämä nimi on tuttu, Hagegård, myös toisella laulajalla joka oli mainio Ingmar Bergmanin ohjaamassa Taikahuilun tv-versiossa.
Stenhammaria taitavat laulaa vain ruotsalaiset ja suomalaiset, ja muut pohjoismaalaisetkin. En tiedä. Youtubilaiset ovat harrastajia enimmäkseen.

https://youtu.be/0E0K1hh0Uxs

En osaa sanoa, sieltä etsitään kyllä malliksi ja kuunneltavaksi ja vertailtavaksi. Tämä oli joks täydellinen esitys, juuri sitä kuinka tuo lauletaan, herkkä ja eleetön ja vain yksi pieni niekku ihan lopussa. jota ilmankin olisi  pärjätty, paitsi mikäli se on esitysmerkintänä.


Olisiko sinullavkaiutin liian voimakkaalla tai taustalla rätinää?  On aika mahdoton ajatella tämän esityksen  särkevän korvia, laulaja ei todella paina ääntä eikä pakota sitä tulemaan ulos eikä hänen laulamisessaan ole mitään tekemällä  tehtyä. Juuri niin vaatimaton kuin ikinä! 

Olen kuullut tätä laulettavan, en ikinä näin kauniisti. Se on yllättävän paha, nimittäin! Alan käsittää, miksi opettaja sanoi että ei sentään oteta kakkoskurssiin tätä....     vaikka lauloin paljon ja mielelläni ja Lapsi Kolmelle. Meni niinkuin hyvin mutta ei oikein sentään sittenkään hyvin. Tai en vain ole niin hyvä, se vaikutti ensin että sopiva laulu, muttei lähtenyt kehittymään. Siihen jäi virheitä jotka nyt erotan erinomaisen hyvin.  Oikein yllätyin;  muistan miten lauloin itse, ja ero on ihan valtava. Tässä on aivan tyrmäävän hyvin laulettua.

Ehkä sitä ei siksi löydy enempää.

[Leena]

Tässä Jessey Normanin tulkinta:  https://youtu.be/qMLa_sW9jMo

...
Minä en kuuntele hanakasti sopraanoa, huilua tai muita kovin korkeita ääniä.
Sello,baritoni, kontratenori ja mieluiten altto ( joita on vähemmän youtubessa)sopivat
mieluusti.
Myöskään en pidä kovin rytmikkäistä , kuten marsseista tai tietynlaisesta rock'sta.
Jousikvartetti, jazz ja barokkimusiikki, sekä oratoriot ovat parasta. Poikkeuksin.

Jessye Norman on ihan omaa luokkaansa ja lauloi tämän kuten laulaa kun on omaa luokkaansa. Rakastan ihan yli muiden tätä kappaletta, ja kumma kyllä tämä meni minulta aina hyvin. Jotkin vain lauloin niin ettei minun olisi pitänyt laulaa aivan niin hyvin, tai sitten opettaja innostui jauhamaan juuri tietyt kuntoon.


Useimmat nauttivat matalafrekventtisistä soittimista eniten.  Se johtuu siitä täyteläisyydestä jonka yläsointi antaa, sitä tietysti tulee matalalke enemmän.

En osaa selittää, teoreettisesta ei ole mitään hyötyä, siis kuinka siniaalto käyttäytyy niin ja siksi näin. Se täytyy kerran kuulla, niin sen kuulee aina. Tai huomaa.

AL:ssa kerran Matti Hyökki  demosi sen antamalla kakkosbasson laulaa hyvin matalaa ääntä ja rupesin lukemaan sanoja (Tippettin oratorio, a child of our time) eli itse tarinaa. Jaa, kuuntelen toisella korvalka, Matti hakee jotain viritystä koska nyt laulaa tenori....  Ykkösbasso.... Ykköstenori..... Altto.... Sitten pelästyin, sopraano, mikä sivu, ja koetan luntata koska ei saanut olla niin pihalla. Mutta joka naisella ympärilläni on suu kiinni eikä kukaan laula. Katson ympärille, eikä edelkeenkään muut kuin toinen basso laula sitä yhtä säveltä. Mitähän meidän piti siitä oppia? Ei käsitystä. 

Joillekin sopraano kuulostaa kirkumiselta, milloin sopraano ei saa vibratoa hallittua, kuulostaakin kyllä. On hyvin hyvin kauniita korkeita sopraanoääniä, kuten Cecilia Bartolin on. Useimpia siinä ei mikään kiusaa. Myös sopraano saattaa olla hyvin lämminsävyinen. Jonkun mielestä silloin on tosin kyseessä korkea mezzosopraano mutta fakkien määritys on sellaista jonka mieluiten laulajan kohdalka hyppään yli.  Se on muutakin kuin äänenkorkeutta, tosin siitä on opettajalle hyötyä, että hän lähtee sitä hitaasti kuuntelemaan ja arvioi äänen  niin sanotut breikit eli kohdat joissa äänenmuodostuselin muuttaa hieman muutaman ruston asentoa.

Ja se olikin lopulta kiinnostavaa! Tietyt rustot eivät saa naksahtaa uuteen asentoon vaan lihaksia pitäisi kouluttaa siirtämään ne. Muuten korkean so praanon tunnistaa siitä että breikki on kohdalla c-es ja ylempi kaksiviivaisen g:n kohdalla, aina. Se on hyvin jännittävää.

[Leena]

Kuuntelin uudestaan Hagegårdin, etten puhu puppua. Hänellähän on ilmeinen baritoni eli jotakin josta luulisi sinun pitävän, eli onkohan äänentoistossa vikaa. Hän on etevä.

Kontratenori on kiinnostava ja usein laulaa hienoa bassoa. Altistasta pidän, sopranista on jo outoudessaan kai vieraampi, selkainen joka herättää taituruudesta kyllä ihastusta. Kuitenkin molemmat ovat kapeita, ja niistäkin puuttuvat yläsoinnit siitä korkeudesta johtuen. Joissakin tehtävissä ne ovat omiaan kuten Bachilla.

Tunnen yhden, joka onkin sitten aivan huippu, matkustimme kerran Herättäjäjuhlille bussin takapenkillä ja milloin emme puhuneet musiikista vertailimme tautejamme ja lääkityksiämme, eli oli hyvin sujunut meno....
Siis hän osaa oikeasti laulaa, en minä ole kuin harrastelija, vaikka kävinkin koulun loppuun. Se jäi sille asteelle, nutta pidin.

[Riitta-mummi]

Pidinkin, mutta en niin niistä muista jotka löysin.

Taitaa olla korvissani vikaa. Luulin sieluni kuuntelevan musiikkia.

[Leena]

Taitaa olla korvissani vikaa. Luulin sieluni kuuntelevan musiikkia.

Ei en ollenkaan usko. Korvien kuuloelin vain ottaa äänen vastaan. Kun ryhdyin opettajien avuksi oikeastaan koulun kanssa sovittuna kirjoittamaan Laulajan kirjaa, pengoin kaiken ja silloin kiinnostuin siitäkin, mikä äänen lopulta muodostaa. Minun piti nielun ja äänielimen toiminta tuntea mutta vasta silloin sen opin. Ei se ole korvissa toisekseen vaan kurkussa. Siinä on monta suurta ihmeellisyyttä, sekin, että ihminen aloittaa laulun juuri haluamaltaan korkeudelta. Se on pieni ihme, ei sille ole selitystä miten sen voi aloittaa juuri  mistä haluaa aloittaa.

Se sävel valitaan usein etenkin jos pitää aloittaa ryhmälle aivan tietoisesti, eli pyydetään ja täytyy muistaa, ei mistä tahansa vaan alempaa kuin itse laulaisi, ja se on siinä ja äänen muodostavat rustot ja poimut juuri oikeassa asennossa tuottaakseen sitä säveltä.

 Ihmisääni muodostetaan instrumentilla, jota ei saa käteensä ei näe, ja silti se menee juuri kuin viulistin sormi sen käsissä olevan soittimen tuttuuden perusteella.... Että näen, sormi tuohon....     Laulu itsessään on ihme. Siksi kuuntelen, onko mahdollista, mutta minusta siili ääntelee juuri kuin laulaisi aina kun laulamme.

Lueskelin ketjua ja olit itse arvellut samaa. Siis äänentoistosta. Kuulostaa hyvin eteeriseltä ja esteettisektä tuo sielu kuuntelemassa, mutta me elämme ruumiillisen elämän, uskomme ruumiin ylösnousemisenkin.

[Leena]

Se Verdin Recordare......  . 

[Riitta-mummi]

Tätäkö tarkoitit ?  https://youtu.be/rATZ9QnSZ1I

p.s. Korvissani on ollut jo kolmisen vuotta sellainen vika, että en kuule mistä suunnasta äänet tulevat. Jotkut korkeat äänet oikein satuvat korvaan.

Kaiuttimien vika on kummasti korjautunut. Ei kai ns. itsekseen, mutta tiettyjä toimenpiteitä kun avustava henkilö on suorittanut, särkynyt ääni muuttui taas täyteläiseksi. En ole hankkinut kuulokkeita.

[Leena]

Tätäkö tarkoitit ?  https://youtu.be/rATZ9QnSZ1I

p.s. Korvissani on ollut jo kolmisen vuotta sellainen vika, että en kuule mistä suunnasta äänet tulevat. Jotkut korkeat äänet oikein satuvat korvaan.

Kaiuttimien vika on kummasti korjautunut. Ei kai ns. itsekseen, mutta tiettyjä toimenpiteitä kun avustava henkilö on suorittanut, särkynyt ääni muuttui taas täyteläiseksi. En ole hankkinut kuulokkeita.

Ei. valitettavasti, se on osa 6. No joskus sitten. Tuli yhtäkkiä hinkua saada se linkillä tähän, niin aina poikkeaisin.