Tämän luin / tätä luen XI

[Saukkis]

Nyt luvun alla Jari Tervon Esikoinen, "pakko" lukea kun sain tyttäreltä isänpäivä lahjaksi. En itse osta Tervoa kun en pidä niin ylimielisestä kirjoitustavasta.

Minusta Tervon lyhytlauseinen teksti on raskasta lukea. Esikoinen on ollut kesken jo toista vuotta.

Pitäisikin vihdoin aloittaa Rosa Liksomin Hytti numero 6. Vasiten menin kirjakauppaan kuuntelemaan, kun Rosa oli haastateltavana, koska halusin kertoa kuinka yläasteen äidinkielen lukukirjana tämän kirjan lukenut poikani piti lukemastaan. Rosa ilahtui, ja aikoi kertoa tämän kirja-arvostelun omalle samanikäiselle tyttärelleen, joka ikäänsä kuuluvasti ei paljon äidin kirjoja ymmärrä.

[Riitta-mummi]

Kieltämättä käsitykseni Claes Anderssonista hiukan muuttui luettuani tämän 2009 juktaistun Jokainen sydämeni lyönti-muistelon.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/jokainen-sydameni-lyonti/

Oliko hän tuon kirjoittamisen aikoina ajatellut eräänlaista ' elämänsä testamenttia'
Näin raflaavalla tavalla kirjoittelevat iltapäivälehdet julkkiksista. Tästäkin C A  mainitsi muiden kuin itsensä kohdalta.
Tunnen jonkin verran suomenruotsalaisia ja etenkin kultturelleilla on melko estoton tapa elää ja puhua. Yleensä kuitenkin sisäpiireissä.

Lööppikamaa tästä kirjastakin on revitty. Itsemurha-ajatuksista, peliriippuvuudesta ja sairauksista.
Olisipa tällä ihmisellä ollut uskoa sinapinsiemenen verran niin alatien kulkijana olisimme hänetkin voineet oppia tuntemaan.

[donpate]

Olen aina digannut C.A:ta, liekö sielujen sympatiaa.

[Riitta-mummi]

Minäkin diggaan. Kiva kun olet samoilla linjoilla.
Itse pidän rajuimmat juttuni omana tietonani. Taivaan isälle olen puhunut kaiken.

Oli se elämänmeno omassa nuoruudessani 1960-70 luvuilla myös hyvin vapaamielistä, hiukan meilläkin, mutta en käy sillä retostelemaan.

Olisiko C.A:lla ollut tarve ' synnintunnustuksille'. Muutoin pidän avomielisyydestä.

[öppiäinen]

Kauheeta, mummo puussa  : http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288686625505.html

[1944]

Olen nyt lukenut Eeva Niirasen kaksi kirjaa Jäljet kivessä ja Vuosikymmen Galileassa Aapeli Saarisalon sihteerinä. Sisäpiiritietoa Aapelista ja Israelista, sekä tietoa arkeologiasta. Pitää vielä saada käsiin Eevan ensimmäinen kirja Matka omalla autolla Israeliin.
Opin kaksi käsitettä kirjojen tietona. Antijuutalaisuus on sitä, että ei hyväksytä juutalaisten uskontoa, antisemitismi menee pitemmälle eli ei hyväksytä juutalaista kansaakaan. Ajelin aikoinani Siinain arolta tuomallani Fiat Mirafiorilla ja Eeva ajoi myös samanlaisella autolla. Lukupäätös syntyi kirjastossa helposti, kun tällaisen autotiedon sivuilta löysin.
Aapeli Saarisalon kirjoja olen lukenut aiemmin.

[seppos]

Luin äsken Kotimaa lehteä, jossa oli hyvä kirjoitus Herännäisyydestä. Lukekaa ihmeessä ja varttukaa viisaudessa.

[Leena]

Eero Huovisen kirjaa Kärsimys ja ilo.  Lainasin sen oikeastaan sen tähden että selailtuani huomasin Huovisen kirjoittavan melko lailla ihmisen suhteesta Jumalaan.

Oma ajatukseni on, ettei kukaan ole ehyt ilman, joskin hyvin mahdollisesti ihmisten hengellinen nälkä vaihtelee ja saa vaihdella. Se ei kuulu muutoin kuin ehkä kiinnostaa ja herättää ajatuksia aina, kun joku kokee että "me olemme aivan samanlaiset..."  tai " sinä olet nyt siinä kohdassa jonka hyvin tunnistan , kun minä...." kun me nyt emme mitenkään voi olla, emmekä tuolla tavalla toisiamme tunnista.

[myyrä]

Kansan Uutisia.

[Riitta-mummi]

Aukusti Oravalasta tyttärentyttärensä kokoamaa muistelma-elämänkertaa.

Oli todella nopea toimitus Herättäjäyhdistykseltä.

Rinnalla menee muistelmat Asko Sarkolan elämästä näyttelijänä ja teatterinjohtajana. Aluksi tuntui etten kiinnostu koko kirjasta, mutta jopa maittaa nyt.

[mt]

Alastalon salissa, ties kuinka monetta kertaa. Nyt on erityishuomion kohteena muun muassa tapahtuma-aikoihin liittyvät ilmaisut ja muukin yleensä vähemmälle huomiolle jäävä aines.

Ensimmäisen kerran luin tämän Volter Kilven romaanin joulunpyhinä 1968. Ostin sen helsinkiläisen Aleksanterinkadulla sijaitsevan kirjakaupan alennushyllystä. Miten lienenkään osannut sen ostaa, syylliseksi epäilen Alex Matsonin Romaanitaidetta, jota olin lukiolaisena lukenut. Kilven omaperäinen kielenkäyttö vaati hieman totuttelua, mutta pääsin rytmistä kiinni kolmannessa luvussa (Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyllä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä, 70 sivua), eikä vaikeuksia enää sen jälkeen ollut.

Mt

[Rajan poika]

Alastalon salissa, ties kuinka monetta kertaa...
... Kilven omaperäinen kielenkäyttö vaati hieman totuttelua...

Totta. Kilpi on erinomainen humoristi niin Alastalon salissa, Pitäjän pienemmissä kuin myös Kirkolle-teoksessaan, kunhan vaan kieleen pääsee kiinni. Ja lukeminen vaatii aikaa ja keskittymistä. 

[donpate]

Kävin pari viikkoa sitten Tallinnassa ja minulla on tapana käydä yhdessä divarissa josta löytyy suomenkielisiä kirjoja. Viimeinen ostokseni oli tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin Vanki. Ihan kohtuu hyvä dekkari. Nyt luvun alla minulle harvinaista lukemista, Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi. En muista milloin olisin viimeksi lukenut kotimaista naiskirjailijaa, päihittää kyllä aiemmin lyttäämäni Jari Tervon mennen tullen. Hämeen-Anttilaa lukiessa joutuu välillä pysähtymään ja ajattelemaan.

[Saukkis]

... päihittää kyllä aiemmin lyttäämäni Jari Tervon mennen tullen. Hämeen-Anttilaa lukiessa joutuu välillä pysähtymään ja ajattelemaan.

Taidanpa rohkaistua tarttumaan Virpin kirjoihin. Jaakon kirjaa olen tainnut joskus lueskella. Nyt on menossa Oneiron.

[Riitta-mummi]

Olen lukenut jokusen molemmilta. Valitsen mieluummin Tervon, vaikka julkkispersoona ei miellytäkään.