Alastalon salissa, ties kuinka monetta kertaa. Nyt on erityishuomion kohteena muun muassa tapahtuma-aikoihin liittyvät ilmaisut ja muukin yleensä vähemmälle huomiolle jäävä aines.
Ensimmäisen kerran luin tämän Volter Kilven romaanin joulunpyhinä 1968. Ostin sen helsinkiläisen Aleksanterinkadulla sijaitsevan kirjakaupan alennushyllystä. Miten lienenkään osannut sen ostaa, syylliseksi epäilen Alex Matsonin Romaanitaidetta, jota olin lukiolaisena lukenut. Kilven omaperäinen kielenkäyttö vaati hieman totuttelua, mutta pääsin rytmistä kiinni kolmannessa luvussa (Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyllä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä, 70 sivua), eikä vaikeuksia enää sen jälkeen ollut.
Mt