Eläimet 8

[Leena]

Mikä on tämä eläin:  minä oletan että rotta. Mutta:  muiden oravain tapaan se seisoo ikkunanraossa kyttäilemässä pähkinää. Se on väriltänsä punaruskea ja oravan kokoinen.

Mutta sillä on melko pyöreät korvat, tosin vain toisella viime kesän veljeksistä on suipot tupsukorvat, toisella tämmöiset pyöreähköt myös.

Sillä on aivan epäämätön siimahäntä.

En ole nähnyt sitä istumassa. Jotta näkisin vatsansa siis. Vain hyvin tutut oravat tuossa istuskelevatkin, Onni ja Otto. Oton häntä tuuheutuu vähin erin. Vieraammat eivät kyllä ikkunanrakoon tule. Sisar nauroi kun ilmoitin nähneeni rotan, ja kokeneeni näkemäni vastenmieliseksi. Sanoi ettei rotta tule niin liki ihmistä.  Se käyttäytyy siis  kovin kesysti esikaupunkilaisrotaksi. Mutta kun koetan raottaa ikkunaa ottaaksesi siitä selkoa, täytyy kääntyä pois sillä tuossa on sellainen systeemi jossa tarvitaan molemmat kädet ja kompelömpi tarvitsee katseensakin,  se kyllä kuulee siitä johtuvaa  ratinaa,  kääntyy ja pinkaisee pois.  Onni ja Ottokin väistyvät kohteliaasti varsin kauas, vaikka niitä ei muuten mikään ole estänyt juoksentelemasta sisällä, etenkin kun ne keksivät että pitkissä verhoissa on mielenkiintoista kiikkua.

Oravamainen naama sillä on.

Kun 1944 kanssa keskustelimme Oswaldin hännäntöpöstä, tarkensit onko se karvaton vai ihan olematon. Se on olematon, sitä toisinaan näkee. Mutta onko siis mahdollista ja kuka nyt voisi tietää esiintyykö oravaa jolla on rotan häntä?   

[1944]

Veikkaisin kesyrotaksi. Sillä on mutaationa pyöreät korvat ja piiskahäntä. Päässyt itse karkuun ja villiytynyt.

[öppiäinen]

Oliko näkemäsi  joulupukki, vuohipukki vai valkohäntäkauris-uros ?

Älkäämme unohtako vaihtoehdoista jauhopukkia! (Sahapukin voinee unohtaa, sillä se ei tietääkseni ole eläin.)

[myyrä]

En muista kirjoitinko jo tänne (en ainakaan löytänyt), kun hirven metsästyksen alettua ajelin hissukseen mökiltä kohti kirkonkylää, niin pienellä sivutiellä seisoi PUKKI. Nostin jo jalkaa kaasulta pysäyttääkseni ja ottaakseni kuvan, mutta sitten kiiruhdin pois. Ajatteelin jos punainen autoni sattuisi kiihottamaan elikkoa ja saisi sen tekemään äkkirynnäkön. Kyllä luonto on mielenkiintoinen, tuskin niitä etelä-savossa vielä villeinä elelee, lienee jonkun paikallisen elikko.

Onko metsäkauris tuttu? Niitä on toki Etelä-Savossakin.

[Leena]

Veikkaisin kesyrotaksi. Sillä on mutaationa pyöreät korvat ja piiskahäntä. Päässyt itse karkuun ja villiytynyt.

Se se varmaan olikin joka havaittiin pyörävajassa keväällä. Siellä on huono valaistus, eikä väristä saa selvää. Olisiko mitään laittaa Prisman  ilmoitustaululle tietoutta, sinä joka kadotit rottasi tule kytikselle ja vie pois.  Mitenhän se aikoo elää yli talven.

[1944]

^Syömällä hyvin, että saa keltaista rasvaa. Sitkeä elukka.

[Leena]

^Syömällä hyvin, että saa keltaista rasvaa. Sitkeä elukka.

Uhhhh....   Olen varmaan rajoittunut ja noin.  Sehän on epäilemättä jonkun rakas pikku lempirotta. Sitä on ehkä koko kesä surtu kadonneena, kunnes mahdollisesti huomenna...  Jos hän sattuu lukemaan ilmoituksen havainnosta.  Minun on hieman vaikea pitää siitä. 

Minä tunnustan hartaan toivoni että se on yksinäinen, siis sinkkurotta, sillä muussa tapauksessa lienee vaikeata perustella siiliaterioidenkaan tarjoilua. Sitä paitsi rotta kyllä vaarantaa valitettavasti seudulliset lemmikit, sillä rottaherkempi levittelee luontoon rotanmyrkyllä höystettyjä lihapaloja.  Hugeliini on turvassa koska ei ulkoile, mutta ajattelen monia mystisiä seudullisia koirasurmia siellä täällä.

Alan aavistaa että viha ei kohdistunutkaan koiriin vaan joku näki rotan ja päätti toimittaa sen autuaammille rottamaille.  Se on luvatonta, mutta niin on moni  muukin mitä tehdään. Onneksi tämänkesäiset siilit jo horrostavat.

[1944]

Kaikilla luonnon eläimillä on runsas keltainen rasvakerros nahkansa alla, se on tarkenemisen vuoksi pakollinen. Siltojen alla asuvilla alkoholisteillakin on se, eivät palele kuin "parempansa". Rotta on elinkaarensa aikana niin monet taudit levittänyt, että kyllä kanta pitää kurissa pitää. Ei sitä yhettömiin saada.

[Leena]

Kaikilla luonnon eläimillä on runsas keltainen rasvakerros nahkansa alla, se on tarkenemisen vuoksi pakollinen. Siltojen alla asuvilla alkoholisteillakin on se, eivät palele kuin "parempansa". Rotta on elinkaarensa aikana niin monet taudit levittänyt, että kyllä kanta pitää kurissa pitää. Ei sitä yhettömiin saada.

Juu, minullakin oli sitä ruskeaa rasvaa kun uin kovasti avannossa. Nyt lienee huvennut. Ja vastasyntyneillä ihmisvauvoilla on.

Helsingissä olen tottunut tietämään, että rottia pesiskelisi kyllä noissa vanhoissa viemäreissä ja söisi roskiksesta. Niitä esiintyy kun raivausssiivotaan, siis kaikki pois ja myrkyt perään. Inhottaisi itseäni levitellä myrkkyä kun talossa asuu koiria. Minä toivon että se on ensinnäkin sinkku eli ei tuota poikuetta ja toiseksi sille löytyy omistaja joka huolekkaana saapuu kytikselle. Tarjoan litran kokiksen ja MacAterian tai mikä se on, sillä minun vaistoni kertoo, että tämä soveltuu jos se on lemmikki ja sitä kyttäillään, kyttäilijälle kotitekoisia nuudeleita ja viinitilkkaa paremmin.

Tosin en tiedä onko se lemmikki vai jokin popula jo. Siiliaterioiden näin katoavan siilikuonoihin lukuunottamatta aivan pimeimpiä iltoja, sitten katosi kouraantuntuva ja ruokinta päättyi. Nythän Onni ja Ottokin saavat pähkinänsä ainoastaan hakemalla luukulta. Samoin Oswald joka kyllä pystyy kiipeämään ilman häntää. Vähän on tullut tappeluita mutta silloin Pähkinäihminen ilmestyy ja sanoo ettei täällä saa huutaa.

[Leena]

Tuo kesyrotta sai minut vaikeuksiin. Se poikkeaa nälkiintyneenä tuossa missä ikkunalaudalle asettelun pähkinät josta puolestaan tutut linnut käyvät ne haeskelemassa ja sitten aika hyvässä lihassa pitkin kirmaavat Onni ja Otto. Otto on saanut tupsukorvat.

Vaikka kuin tyhmyyttä, on mukava katsella toinen toistansa ruudun läpi. Ja sitten hiipparoi siis tämä rotta, nälkäinen ja nopsaliikkeinen, mutta ilmeisen ihmisseuraan tottunut sillä se teki itseään kovasti tykö tässä muuan päivänä ja vähältä piti etten päästänyt.

Sisar vetosi voimakkaasti puolestansa;  on kuulemma mitä lempein lemmikki, hän on saanut pitää semmoista kainalossaan, se on kiltti säälittävä ja vaikeuksissa.

Mitä in minun tekemäni? 

[Leena]

Ei siihen vastattu joten luonto teki tehtävänsä.  Jonotettaessa pähkinää Pähkinäihminen ei niin tarkkaan erota häntää. Luukulla suoritetaan jakelu. Onni ja otto ovat minusta hyvin hauskat, ne nimittäin saapuvat ja kohottautuvat vasten ikkunaa kurkistellen onko siellä ketään. Täällä on. Kun ikkuna avautuu ne livahtavat syrjään, eli ei enää poikasaikaista meininkiä tulla sisään kiikkumaan verhoissa, ei tosin terassinovikaan avoimena. Sitten palataan ja istuskellaan vain lasi välissämme katselemme toisiamme ja tavallisesti kun he syövät pähkinää minäkin syön.

Kouraantuntuvalla alkaa päiväni, sillä on mielestäni järkevämpää pestä siilin juoksupyörä kuin itse siili koska siili ei pesemisestä pidä. Siiliäinen kiiliäinen pestään viikottain. Ja aika nopeasti eikä kuivaaminen kantokopassa onnistu, Hugo ei pysy siellä niin pitkään että kopan saisi kiinni, joten Hugo kuivuu sylissä. No, mukavampaa se kenties on kummallekin.

[Riitta-mummi]

Vanhus Paisios sanoo puheissaan hyvin kauniisti,Pyhän  Franciscuksen
tavoin, eläimistä, etenkin linnuista. Ihmisessä joka rakastaa eläimiä on hengessään hyvää.  Ja päinvastoin.

Kaikki luomakunnassa on Jumalan. Kun luomakunta huokaa, on meidän yritettävä auttaa.

 

[Leena]

Vanhus Paisios sanoo puheissaan hyvin kauniisti,Pyhän  Franciscuksen
tavoin, eläimistä, etenkin linnuista. Ihmisessä joka rakastaa eläimiä on hengessään hyvää.  Ja päinvastoin.

Kaikki luomakunnassa on Jumalan. Kun luomakunta huokaa, on meidän yritettävä auttaa.

 

No jos sen verta Herran Henki pääsis pihiseen...      

[Leena]

Äsken huokaisi luomakunta oikein kovastikin. Onneksi tiesin kuinka toimia, kun  oli neuvottuna. Oli hellyyshetki vietetty ja Hugo sanonut tuh tuh, siis matoa. Oltiin ensin nautittu muutama yhdessä ja maistui, mutta sitten mitä näen ja kuulen, äkillistä hätätuhinaa ja siilini pallona nurkassa.  Tarvitsin sen pehmeää pyyhettä, se oli parka saanut varpaan kipeästi tarjottimen ja seinän väliin ja helpottivat se kun puhaltelin ja huomasi ettei ole enää pinteessä.

Pahintahan että siili saattaa saada oman piikin pistämään ja se käy helposti, silloin se ei ihan puhallellen aukea pallosta vaan vasta vedessä kun on pakko. Sitähän minä ensin säikähdin mutta tilanne joko ei ollut niin paha tai sitten Hugeliinikugeliini vain on erittäin päättäväinen pieni siili, sillä puhalluksella se oikeni.  Vähäistä tuhinaa ja ylös unihyllylle, ja omaan lempipeittoon joka kaukonäköisesti hankittiin Tuffareilta Hugon kotiutumislahjaksi.

Hugo ei pidä ihmiskäsin  tehdyistä majoista eikä niissä siis asu. Se mielellään muovaa omin potkuin soveliaan möykyn jota yleensä vain sen verran tarkastan yöllä ettei ole märkä. Tänään vesiastiaan ripoteltiin ylimääräinen vitamiiniannos lohtujuomaksi. Aamulla on sitten kaikkialla märkää.

Ja tarjotin poistettiin. Ateriavatien alla on kappale kosteantilanmattoa nyt.



Täällä leijailee viehko siiliaromi josta opettelen pitämään.

[Leena]

Aivan... Tuosta hätäsanomasta ei saa selvää mutta olin hädissäni vieläkin. Tapahtui :  vietimme hellän hetkemme ja madonnautintamme yhdessä, ja tuh tuh todettiin, eli lisää matoa.

Sen jälkeen siili parka raukka kaappiin jo päästyään todettiin piikkipallona eli hätätilassa ateravatinsa äärellä tuhisemassa ja vadissa sirkkaa joka ei juutu kurkkuun mutta jalka pahassa asennossa. Hugo pysyttelee lohtuhyllyllään, minun pitänee kohta katsoa että se rohkaistuu. Tosin siili yleensä stressaantuu herkästi lisää.

Tämä on vähän semmoinen arvausolento. Kun vain saisin Hugolle luotua onnellisen siilielämän.