Kirjoittaja Aihe: Sairauteni II  (Luettu 54647 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #45 : 23.07.15 - klo:18:12 »
Astma on kuulemma se joka ajaa jalat heti maitohapoille, kun henki ei kulje kunnolla. Muutos oikeilta tuntuvien lääkkeiden jälkeen on ollut dramaattinen. Nyt happi liikkuu keuhkoissa, lihaksissa ja aivoissa. Yllättävä sivuoire on lääkkeen kortisonini aiheuttama käheys.

Minuakin vaivaa kortisonia sisältävän astmalääkkeen aiheuttama käheys. Kurlauskaan ei auta. Kuulemma 10-15%:lla  astmaatikoista käheys sivuvaikutuksena. Piti lopettaa rakas lauluharrastus, kun ei ääni yhtään soi. Onneksi ei vaikuta puheääneen, kun se on työväline (niin kuin olisi kyllä lauluäänikin). Enokin sairastaa astmaa, ja hänellä taas kortisonilääke paransi lauluääntä!
Kuka keksisi käheydenpoistolisäaineen, kun kortisoni muuten on todellinen ihmelääke astman hoidossa!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34949
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #46 : 23.07.15 - klo:19:35 »
Minun astmani sallii minun laulaa säkeistön tai pari, sitten ääni joko menee tai paranee.  Korkeat nuotit jäävät laulamatta.

Olen astmasukua isäni puolelta. Lääkkeen nimi on Symbicort. Samaa käyttää Marit Björgen.  Hiihtäminen ei suju nivelrikkoisten jalkojeni takia.

Yli kolmekymmentä vuotta kortisonia inhaloiden ja muutamia kuureja tabletteina pahimpina aikoina keuhkoputkentulehduksiin. Se on vaikuttanut ilm. että tuli glaukooma.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #47 : 23.07.15 - klo:20:04 »
Minä taas pystyn laulamaan aamuisin kunnes lääke alkaa vaikuttaa. Käytän Alvescoa, joka on uusin inhaloitava kortisonilääke ja aiheuttaa useimmilla kuulemma vähemmän käheytymistä. Tablettikuureja joudun minäkin infektioiden yhteydessä joskus popsimaan, ja ne saavat puheäänenkin käheäksi. Veisaaminenkaan ei onnistu niin kuin ennen.  :icon_sad: Voin toki virren aloittaa, varsinkin jos muille outo sävel, mutta toinen säkeistö jo kuulostaa tukkoiselta ja laulaminen tuntuu puskemiselta.  :icon_sad:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #48 : 23.07.15 - klo:20:49 »
Inhaloiravilla astmalääkkeillä on todella toisinaan käheyttä lisäävä vaikutus mutta jos se ei vaikuta puheääneen, olisi jotakin tehtävissä korjaamalla laulutekniikkaa. En tietenkään voi olla varma ellen pääse kokeilemaan opettamista astmaatikolle.

Kuitenkin useat milloin ääni tuntuu käheytyvän alkavat sitä hieman painaa saadakseen sen soimaan kirkkaasti. Parempi olisi jos tätä ei tapahtuisi. Koetin juhannuksena tsekata Lapsi Kolmen laulamista ja oikeastaan järkytyin sitä kuinka mahdottoman jäykät hänen kasvolihaksensa olivat ja etenkin että työnsi alaleukaa eteenpäin.

Oikeastaan en hoksannut tätä edes opiskellessani vaan paljon myöhemmin. Ennen neuvottiin pudottamaan " leuka rinnuksille" mutta eieiei, parempi olisi pitää alaleuka muuten rentona ja kohottaa yläleukaa ja tällöin huomaa itse kuinka kitalaessa tuntuu sellainen kuin pieni kiristys ja kun antaa sen aistimuksen ohjata, on yleensä helpompaa laskea kurkunpäätä alas.

Laulu on hankala urheilulaji, sillä siinä pitäisi operoida lihaksilla johin ei saa sillä tapaa suoraan kosketusta kuin vaikka hauikseen. Siellä kurkunpäässä tulisi olla lihaksilla sama asento kuin hengitettäessä sisään vaikka ääni virtaa ulos.

Se etu astmaatikolla on kuitenkin että jos joskuskaan pääsee astmafysioterapiaan, oppii lihakselleen saman hengitystekniikan kuin laulajalla on. Mietin joskus tuota käheytymistä. 

Jos hengitettävä lääke todella turvottaa äänihuulet, silloin käheys johtuu siitä ainoastaan mutta silloin käheys on pysyvää ja haittaa puhetta yhtäläisesti. Suurta osaa niitä lääkkeitä koskee sääntö, lääkitys vaikuttaa hetken sen hengittämisen jälkeen. Se ei jää äänihuuliin, kulkee vain niiden läpi ja ärsyttää hetkellisesti.

Lauluääntä käheyttää pahiten lihasjännitys joka seuraa kokemusta ettei voi laulaa, siihen ehdollistuu eikä lopulta voikaan.

Tiedän niin tasan ta
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #49 : 23.07.15 - klo:21:01 »
Jäi juttu kesken kun ne siilit jotka eivät oikein tule toimeen keskenään saapuivat samanaikaisesti illalliselle. Vimmattu puhina ja tuhina vielä kun kummallakin oli oma lautasellinen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #50 : 23.07.15 - klo:23:48 »
Laulutekniikassa on varmaan aina parantamisen varaa, mutta uskoakseni kyse ei nyt ole siitä. Jos unohdan lääkkeen ottamisen aamulla, ääneni soi koko päivän. Kerran unohdin sumutuksen sunnuntaiaamuna ja huomasin ilokseni, että virrenveisuu sujuu niin kuin ennen kortisonilääkitystä. Innostuneena lauloin niin, että sain palautetta vieruskaverilta...  :icon_biggrin:
Laulutekniikka on jonkinlaisessa kuosissa pitkän kuorolaulukokemuksen ja laulutuntien ansiosta.

Kyllä kortisoni hiukan puheääneenkin vaikuttaa, ei sekään soi ja ääni väsyy iltapäivisin, mutta se ei ole kuitenkaan este työnteolle. Tosin kai kuulijat mieluummin kuuntelisivat soinnikasta ääntä.   :icon_confused:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #51 : 24.07.15 - klo:00:53 »
Laulutekniikassa on varmaan aina parantamisen varaa, mutta uskoakseni kyse ei nyt ole siitä. Jos unohdan lääkkeen ottamisen aamulla, ääneni soi koko päivän. Kerran unohdin sumutuksen sunnuntaiaamuna ja huomasin ilokseni, että virrenveisuu sujuu niin kuin ennen kortisonilääkitystä. Innostuneena lauloin niin, että sain palautetta vieruskaverilta...  :icon_biggrin:
Laulutekniikka on jonkinlaisessa kuosissa pitkän kuorolaulukokemuksen ja laulutuntien ansiosta.

Kyllä kortisoni hiukan puheääneenkin vaikuttaa, ei sekään soi ja ääni väsyy iltapäivisin, mutta se ei ole kuitenkaan este työnteolle. Tosin kai kuulijat mieluummin kuuntelisivat soinnikasta ääntä.   :icon_confused:

Niin, itse varmasti tiedät parhaiten.

Mieti kuitenkin. Jos mukaan pääsee äänentuottoon vaikuttava uusi tekijä kannattaisi, huolimatta laulutunneista ja kuorokokemuksesta ja hyvästä kuosista,  etsiä uudenlaista tekniikkaa.

Menopaussin jälkeen tilanne on hormonaalisista syistä etenkin korkealla sopraanolla jotakuinkin sama. Suurella osalla ylärekisteristä putoaa terssin verran, mutta tämän fakin ongelmakohdat eivät suinkaan katoa ja silloin on kuin etsittävä uusi ääni. Toisilla kokemus jää siihen ettei ääni vain enää soi, piste, ja viisikymppisenähän sitä oopperastakin eläkkeelle jäädään... Tai viisvitosina nykyään. Ja kumma kyllä toiset laulavat kirkkaasti ja ilman ikävibraatoa sinne satavuotiaiksi.

Sukupuolenvaihtoleikatuilla vaihtuu viimeisenä ääni.  Eikä se toisinaan suju ilman peräti puheterapiaa, ja laulun aktiiviharrastajilla se on ikävää. Baritonin täytyisi löytää alton äänenmuodostus ja päinvastoin.

Jouduin kerran itse kortisonikuurille, ja silloin tablettikuurille joka vaikuttaa inhalaatiolääkitystä voimakkaammin ---- joskin siitä on kokemusta myös. Silloin minulla oli jo opettajaopinnot takanani mutta koska opetin, oli ylläpidettävä äänen käyttöä.  En halua mestaroida ketään tai mitätöidä kenenkään tekniikkaa, kertoa vain, ettei joka korttia ehkä sittenkään ole käännetty astmaatikollakaan, oli lääke mikä hyvänsä. Jos, siis jos kevennetty tekniikka löytyy, tilanne voi pikemmin kääntyä voitoksi  :) . Lähinnä siitä onnellisesta syystä että astmaatikko joutuu etsimään hengitystekniikan joka tapauksessa ja siinä se sitten lopullisesti on   :)

Ainakin ja etenkin toivon niin käyvän.
« Viimeksi muokattu: 24.07.15 - klo:00:58 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #52 : 24.07.15 - klo:18:56 »
Muistelin ja kelailin vielä tätä koska kiinnostuin.

Osa astmaatikoista joutuu käyttämään inhaloitavia kortikoideja ainoastaan jonkin hengityselinsairauden iskiessä. Osa ei koskaan saa diagnoosia koska puhaltavat liian hyvin.

Tämä on asia jota olen miettinyt sitten viimmisen päälle paljon.

Täytyisi kai olla keuhkolääkäri jotta tietäisi tarpeeksi nyt eikä pelkästään potilas, mutta itseni kävi niin etten ns saanut diagnoosia ja sitä myöten lääkkeen erityiskorvattavuutta huolimatta astmakohtauksista tiheästä yöyskästä ja muusta jonka takia nyt kuitenkin on sanottu että hoidetaas nyt kuitenkin astman tapaan. Itse vielä sanoin että hyvähyvä. En huoli enää yhtään diagnoosia.

Mietin nimittäin lääkkeen korvaamista astmafysioterapialla tai sen mahdollisuutta kuten sitäkin, että ammattiopinnoissa oli opettajana sellainen henkilö joka pani hengitystekniikan uusiksi. Jokainen ei alkuunkaan hyväksy sitä että " hengitetään niin korkealla" kun taas osalle se on ainoa oikea tapa.

Siinä pitää saada kyljet liikkumaan jotain viisi senttiä sivullepäin ja se oli minulle joitakin aikoja aivan mahdotonta käsittääkään, mutta kun sen omaksuin, sainkin astmakohtauksen seuraavan kerran lähemmä kymmenen vuoden kuluttua. Silloin oli korkea kuume ( keuhkokuume) ja kiire ja fyysistä rasitusta kun oltiin lähdössä Roomasta ja piti roudata tavaroitaankin autolle ja  bussi  olikin käsittänyt väärin sen hakupaikan ja tuli pahuksenmoinen kiire lentokentälle.  Ainut keino oli ajatella että nyt ei paniikkia, ja mennä vähän sivuun ja ryhtyä pumppaamaan kylkiä oikein rystyset tukena, jotta sain tuntumaa siiihen että ne liikkui myös. Vähitellen helpotti. Siten ei ole lääkitystäkään kuin jos tulee pahempi tulehdus.

Toisaalta! Jos käyttäisi koko ajan lääkitystä tulisiko harvemmin noita ylähengitystietulehduksia? 

Mielenkiintoisinta kyllä oli että Lapsi Kolmehan on atoopikko kuten he kaikki, ja paitsi sitä leukojen kireyttä hämmästyin kun hän hengittää ilman ainuttakaan oppituntia samoin kuin se opettajani neuvoi, kyljillään koko ajan. Sanoin, pakosta olet käynyt tunneilla. Ei ole käynyt.

Se hengitystekniikka vastaa täysin astman fysioterapiaa. Koetan muistaa itse kerrata sitä koska se saattaa jos muistaa tehdä niin tuulettaa keuhkot ja hillitä infektioita. Yksi varma juttu on että laulu helpottuu. 

Ainakin se estää sekä sisään-  että uloshengityksen apulihasten käytön, sillä kylkivälilihakset lopulta ovat merkitykselliset. Palleaa on hankala hahmottaa, yleensä palleaksi ajatellaan  pitkää vatsalihasta vaikka tiedettäisiin mikä se on. Kylkivälilihakset auttavat pallean  säädössä. Se pallea on vähän sellainen hokema.







« Viimeksi muokattu: 24.07.15 - klo:19:00 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #53 : 25.07.15 - klo:22:36 »

Toisaalta! Jos käyttäisi koko ajan lääkitystä tulisiko harvemmin noita ylähengitystietulehduksia? 

Noin minulle ainakin on käynyt, ylähengitystietulehduksia on dramaattisesti vähemmän kuin ennen diagnoosia ja lääkitystä.Tosin sitten kun tauti tulee, vaikkapa influenssa, se on sitten paha ja joudun usein lopulta kortisonitablettikuurille. Normaalisti en astmaani muistakaan, kunhan vain muistan hönkäistä Alvescon aamuisin. Tänä vuonna eivät siitepölytkään aiheuttanet minkäänlaisia astmaoireita.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34949
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #54 : 26.07.15 - klo:09:53 »
Jäin istumaan TV:n ääreen uutisten jälkeen hetkeksi jota jatkoin koko ohjelman loppuun saakka. Aamusydämellä-ohjelmassa kaksi nuorta selkärankareumasta kärsivää kertoivat kokemuksistaan sairautensa kanssa.

Yleislääkärit eivät tahtoneet uskoa todeksi sitä, mikä oli oikea diagnoosi. Nyt molemmat saavat biologista reumalääkettä joka toimii niin, että he ovat voineet opiskella ja viettävät toivorikasta elämään sairaus matkakumppanina.

Juuri tämä sairauksien kokonaisvaikutus ihmisen elämään kipuineen, mutta myös mahdollisuuksineen, vertaistukineen  ja hyvien hoitosuhteiden ansiosta teki ohjelman mielenkiintoiseksi katsoa.

Itsekin monisairaana allekirjoitin ja aamenta kuiskailin tätä katsoessani.
Vilahtipa sielä ihan diagnosoituna fibromyalgiakin. Se todella on saunasta monasti kiukustuva ' ilmapuntari' niinkuin Satu jolla tämä on liitännäissairautena
puhuikin.

Pieksämäkinen mies ihmettei miksi Heinolan reumasairaala lakkautettiin. Sitä me monet täällä naapurikunnassakin ihmettelemme.

Ohjelma oli uusinta. Toivon sen vielä löytyvän Areenalta.

p.s.  maisakai, minullakin on aivan hyvä olla lääkittynä jos ei ole infektiota.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #55 : 26.07.15 - klo:10:50 »
Noin minulle ainakin on käynyt, ylähengitystietulehduksia on dramaattisesti vähemmän kuin ennen diagnoosia ja lääkitystä.Tosin sitten kun tauti tulee, vaikkapa influenssa, se on sitten paha ja joudun usein lopulta kortisonitablettikuurille. Normaalisti en astmaani muistakaan, kunhan vain muistan hönkäistä Alvescon aamuisin. Tänä vuonna eivät siitepölytkään aiheuttanet minkäänlaisia astmaoireita.

Sehän se. Itse yritän joka tapauksessa muistaa mihin raskaan sarjan tulehdus altteimmin iskee, keskilohkoon oikealla joka tuulettuu huonoimmin. Kun lauloin minulla oli vähemmän infektioita ja olisiko mietin sitä mahdollista että hengitin niinkuin hengitin.

Itseäni vieläkin on huvittanut eräs muisto. Sisään ulos pyyntö tarkoitti pitikään vain kyljet auki kyljet kiinni komentoa joka siis oli mennyt perusteellisesti jakeluun niillä laulutunneilla. Kun sitten lääkärin piti kuulla juuri se mitä ilma sanoo kulkiessaan siellä keuhkoputkissa hän ensin sanoi että ei kumma kyllä nut kuule mitään, kunnes kysyi laulamisesta.

Joka tapauksessa siis astma minulla on päätellen niistä kohtauksista. Ensimmäinen jonka muistan tuli 15-vuotiaana riparilla, jossa jouduttiin vähän alkeellisiin oloihin koska leirikeskuksen päärakennus paloi juuri kevään kynnyksellä ja parakki joutui uusiokäyttöön, homeinen. Pukkasi pahaa matalapainetta jolloin ei edes ilma vaihtunut ja sain iltaphjelman aikaan siellä sen kohtauksen. Sittemmin homeisissa ympäristöissä ei ole tarvinnutkaan pitkään viipyillä kun jo tulee kohtaus tai jokin tauti ja huone-  ja kasvoen siitepölyä nyt riittää ja puut keväällä kuten pujo syksyllä ovat pahimmat. Enhän minä siellä Roomassa olisi pysynyt rauhallisena jos kerta olisi ollut ensimmäinen.

Laulusta on niin paljon iloa että jos, siis jos voi joko saada fysioterapian tai laulunopettajan joka hakkaa päähän tuon kylkivälilihasten aktivoinnin niin sitä voi sitten miettiä. 

Oikeastaan hyvä että tuli puheeksi koska enää en ole huolehtinut hengitykdistä ja niin, täällähän saattaa kasvaa sitä hometta. Ikävänpuoleinen ajatus! Tosin niitä oli kaupungin työtiloissa.

Mietin Lapsi Kolmen hengittämistapaa. Nelosella oli lapsena raju astma joka nyt nuoruusiällä on helpottanut. Ehkä hän on hengittänyt aina näin? Ja siten ei ole verrattuna sisaruksiin oireitakaan? Ei tauteja myöskään.
« Viimeksi muokattu: 26.07.15 - klo:10:55 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #56 : 26.07.15 - klo:10:58 »
Jos joku asuu lähellä pk-seutua kinun tekisi hirveän mieli kokeilla sitä hengitystä vain jotta saisin tietää siis opettaa kuten itselleni opetettiin.

Ja kun muitakin astmaa auttavia lääkkeitä kuitenkin on saattaisiko Alvescon jäädä infektiokäyttöön? :-\

En tietystikään puuttuisi siihen mitä lääkäri sanoo, katsoisin vain onko tuosta apua.
Alkuun kokeilen itseeni joka tapauksessa.

Miksikö se tai tämä tai tuo lopetetaan?
Hyvät ihmiset sentään.
Ihmisten täytyy ryhdistäytyä, lenkkeillä ahkerasti ja uurastaa iloisesti isänmaan eteen. Ei tällä maalla nyt ole varaa sairastaa!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Saukkis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1252
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #57 : 26.07.15 - klo:12:03 »
Normaalisti en astmaani muistakaan, kunhan vain muistan hönkäistä Alvescon aamuisin. Tänä vuonna eivät siitepölytkään aiheuttanet minkäänlaisia astmaoireita.

Oliskohan mitään apua äänen käheyteen, jos ottaisit Alvescon illalla?

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #58 : 26.07.15 - klo:16:04 »
Oliskohan mitään apua äänen käheyteen, jos ottaisit Alvescon illalla?

Ainakin kannattaa kokeilla.


Mitä tulee nyt tietysti astmaan ja moneen muuhunkin vakavaan sairauteen tulee muistaa että kohtaukseen voi kuolla. Siten en huokailisi aamen aamenta vielä, jos hengissä pysyminen voitetaan harrastuksen, rakkaankin, menetyksen hinnalla. Tämä kuuluu jälleen niihin ajateltuihin asioihin.

Fibromyalgian fysiologista pohjaa ei vielä kovin tarkkaan tunneta, mutta valohoidon ja liikunnan on todettu siihen auttavan myös kuten auttavat mielialahäiriöihin. Ihmisillä on vaikeiden sairauksien ohella myös paljon toiminnallisia vaivoja, joilla on yhteys mielialaan. Niillekin on tarkoituksenmukaista löytää apu. Toisinaan kyselen mielessäni, kuinka pitkään potilaat ylläpitävät kahtiajakoa nuo lääkärit-- me potilaat muistamatta, että on kysymys paljolle alttiilta ihmisestä joka edelleen on suuri salaisuus. Lääkäri kun sairastaa myös, samoin hänen perheensä, eli miksi sitä ammattia harjoittava nyt kuin vasiten ja ilkeyttään jättäisi ihmisen kokonaisuutena ajattelematta ---- haluaisin vain nähdä kenen tahansa joka neljännestunnissa ajattelee vennon vieraasta " koko ihmisen". Tervetuloa kokeilemaan.

Se, että todetaan kuinka toimitaan johtuu siitä että meille nyt on laadittu nämä käypä hoito -suositukset. Liian harva minun mielestäni ( siis minun ja saatan todella  erehtyä)  enää uskaltaa ajatella niiden sittenkin olevan suosituksia, ei lakeja. Tietenkin ammatissa jossa parhasnsa tehtyään saa kiitokseksi valitusta, raastupakeikkaa ja häijyjä puheluita, ei paljon muuta viitsi.

Eli helppohan minun oikeastaan on puhua.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni II
« Vastaus #59 : 26.07.15 - klo:16:19 »
Mutta Saukkikselle mietittyäni nyt siitä kuin ensimmäisen viestin luin. Jos on lupa kokeile sitä lääkettä todella illalla.

Toiseksi mietin, että on hyvinkin eri tekniikoilla hyviä tuloksia saavia laulunopettajia, ja suurin oppiriita koskee sitä kuinka hengitystä säädetään. Osa neuvoo " pidättämään pissaa " tai " puskemaan kakkaa" koska syvällä Transversum-lihaksella alalantiossa on vaikutusta paineen säätöön sekä vatsa- että rintaontelossa eli pallean asentoon eli kurkunpään asentoon.

Lopullisista tarkoituksista tärkein on tietty pitää kurkunpää alhaalla.

Jos satut kiinnostumaan niin tästä on yksi kirja jossa on tyydyttävän järjestelmällisesti käyty läpi perusasioita (Sydämen puhetta sydämelle. Kirja laulamisesta).  Se kuitenkin on apu lähinnä pedagogiikan opiskelijoille joiden tulee hoksata milloin on tultu opettajan mahdollisuuksien rajalle.

Minua on alkanut kiinnostaa eri tavoin ei-toivotussa tilanteessa laulavien äänentuotto, kuten juuri astmaatikkojen tai niiden jotka lopettavat menopaussiin koska hormonaalinen vaikutus on suuri tai
esimerkiksi pyörätuolipotilaiden, joiden hengityksen vaivattonuuteen vaikuttaa moni muu seikka. Asmaatikot ovat oikein unelmaryhmä siksikin että tuo hengityksen toteutus kylkivälilihasten avulla on harvinaisempi mutta saattaa lievittää itse sairauttakin.


Sen voisi oikeastikin tehdä, eli ottaa yhteyttä hengityselinsairaukdien liittoon ja hurjahurjahurja! Nythän minä keksinkin. Ne on vietetty niiden putiikissa niin monet juhlapyhät etteivät lapset edes muista muita jouluja. Niiden jollekin kurssille voisi kysyä olisiko joku joka tahtoo laulaa halukas enkä minä siitä niin rahaa, jos antaisivat ruokaa ja asunnon.  :109: Ne osaavat meidät ulkoa ja me on annettu siellä joulukonsertteja jo kuinka useasti ja..  :109:   Jos olisikin jotain hyötyä taas!

« Viimeksi muokattu: 26.07.15 - klo:16:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.