Körtit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta

[Liina]

Juu. Miksei. Minkä sitten korjasi tai  muutti se puutarhurin lankeemus, yksi pieni kanerva? Tuota tosin nimitetään acting out-käyttäytymiseksi, eli olenpa yhtä mieltä.

Jokaista ärsyttää joskus ja monikin juttu.
Toivoisin kaikesta huolimatta ettei ensimmäinen veto olisi tuo okei minä lähden ja ovi paukkukoon. Keskustelu kanervasta vaikka diakonin kanssa olisi saattanut avata sellaisia ovia, joilla ei ole järin tekemistä kirkon uskonkaan kanssa, mutta jotka nyt päätettiin sulkea. No, kukin tyylillään.

Kyllä sen oven saa uudelleen auki. Myös monesti langennut äktingauttaaja.

Minusta tämä kirkon ovien paukuttelu ja uudelleen availu on vähän samanlaista kuin käyttäytyminen nettipalstoilla: nyt riitti, lähden (ja salainen toivomus: suostutelkaa jäämään, kaivatkaa edes vähän, tykätkää!). Ajan tapa ja tyyli? Vai jotakin perin inhimillistä: halu olla tärkeä ja tulla kuulluksi, edes vähän, edes jossakin, edes jollekulle, edes virtuaalisesti, edes hetken?

Tiedän mitä lystikkoni olisi sanonut aiheesta. Hän kiinnitti huomiota yksityiskohtiin, koska niiden kautta avautuvat usein suuremmat kuviot.

Kanervat ovat kauniita ja ihmeen uupumattomia. Saakohan yhden pienen kanervan jostakin vielä? Lähden etsimään. (Nappasin tästä nyt symbolin itselleni, kiitos, Leena.)

[öppiäinen]

Toki kirkko voi kantaansa muuttaa ja jos muuttaa tässä asiassa, niin veikkaan, että tällöin syntyy maahamme uusi luterilainen kirkko, joka pyrkii ottamaan Raamatun ohjenuorakseen

Niitähän on jo monta kappaletta. Miksi tarvittaisiin taas yksi lisää? Vai onko niissä jo olemassa olevissa se vika, että ovat jossakin muussa suhteessa puolestaan liiankin tiukkoja, jos vasta nyt pitää lähteä?

[1944]

Arvelen, että nykytilanteessa joku on myös ns seteliselkärankainen eli ilkeää erota kirkosta muiden mukana säästääksensä menoissaan.

[Viisveisaaja]

Kyllä sen oven saa uudelleen auki. Myös monesti langennut äktingauttaaja.

Minusta tämä kirkon ovien paukuttelu ja uudelleen availu on vähän samanlaista kuin käyttäytyminen nettipalstoilla: nyt riitti, lähden (ja salainen toivomus: suostutelkaa jäämään, kaivatkaa edes vähän, tykätkää!). Ajan tapa ja tyyli? Vai jotakin perin inhimillistä: halu olla tärkeä ja tulla kuulluksi, edes vähän, edes jossakin, edes jollekulle, edes virtuaalisesti, edes hetken?

Niin tai siinä on jotain avunhuutoa, kuten itsemurhaa yrittävillä ?
Minusta jokaisen avunhuutoon oli se sitten kuinka falskintuntuinen tahansa tulisi silti jotenkin reagoida.

Minusta olisi ikävintä jos toisen avunhuutoon ei mitenkään vastattaisi.

[seppos]

Arvelen, että nykytilanteessa joku on myös ns seteliselkärankainen eli ilkeää erota kirkosta muiden mukana säästääksensä menoissaan.

Tätini mies oli niin pihi, ettei kuulunut kirkkoon maksujen vuoksi, vaan kävi kirkossa vapaamatkustajana joka pyhä.

[1944]

 

[öppiäinen]

Tätini mies oli niin pihi, ettei kuulunut kirkkoon maksujen vuoksi, vaan kävi kirkossa vapaamatkustajana joka pyhä.

Saahan siellä maksamattakin käydä? Syntiset nyt varsinkin, eli jos vaikka on ahne.

Ihan en ymmärrä huolta siitä, että kirkosta lähtee väkeä. Kirkkohan nyt on ja pysyy, pysyisikö yhdenkin ihmisen varassa? Eihän kirkko ole olemassa jäsenmääräänsä kartuttaakseen. Siitä voisi olla huolissaan, ettei ehkä ole itse osattu tuoda esiin sitä, että näkemyksiä on monia, tai yleisemmin mistä koko ilosanomassa on kysymys.

Eihän se kirkko siihen lopu, jos jäseniä lähtee ja verotulot supistuvat ja rakennuksia joudutaan myymään. Ne on yhdistykset joille noin käy, mutta kirkko on muuta. Jos jostakin pitää olla huolissaan niin niistä, joita varten kirkko ei osaa olla (ts. kirkkona emme osaa olla).

[1944]

Öppiäinen, kirjoitat ihan asiaa, ajattelen samalla tavalla. Kirkko on keskellä meitä, oli siellä paljon tai vähän väkeä. Niin kauan kuin kirkko sakramentin jakaa, kastaa lapset ja pitää rippikoulut sekä hoitaa pääosan kirkoista, olen aikonut mukana olla kirkollisveroa osaltani maksamassa. Jos on mahtava tunne mennä kesällä herättäjäjuhlille, niin on ihan tarve käydä kirkossakin ehtoollisella. Jos nyt tässä kohtaa saa vähän purkaa mieltään.

[Viisveisaaja]

 
Tasa arvosta sen verran, kun olin jollain raitsiksella jossain päin maailmaa.Muistaakseni Wienissä, niin oli miehiä viereisessä pöydässä ja kattelin, et oisko noi körttejä, kun mukavasti toisiaan tukien olivat siinä.
'
Yksi oli siinä kovasti allapäin olevan näkösenä ja murheissaan ja toinen mies pisti käden polvelle ja jotenkin tukien, et et oo yksin vaan sua rakastetaan, ni enste tietty heterona pikkasen mielesä paheksuin, mut sit mun sydän suli ja jotenki tuli mieleen, et rakkaus on suurinta ja toi ei vaan voi olla väärin.

Tasa ja epä tasa ja kiintoisaa matemaattiset yhtälöt tosta asiasta ois mielenkiintoisia...

[Leena]

Kyllä sen oven saa uudelleen auki. Myös monesti langennut äktingauttaaja.

Minusta tämä kirkon ovien paukuttelu ja uudelleen availu on vähän samanlaista kuin käyttäytyminen nettipalstoilla: nyt riitti, lähden (ja salainen toivomus: suostutelkaa jäämään, kaivatkaa edes vähän, tykätkää!). Ajan tapa ja tyyli? Vai jotakin perin inhimillistä: halu olla tärkeä ja tulla kuulluksi, edes vähän, edes jossakin, edes jollekulle, edes virtuaalisesti, edes hetken?

Olen taas samaa mieltä. Nyt kun kukaan ei käy sitä lähtökeskustelua, tuntuu ehkä sittenkin tylsältä  ettei saa edes kertoa että se pappi yritti ihan hirrrrveästi saada jäämään mutta minä poika lähdin ja viheltelin vaan. Niin no, toisaalta olen sitä mieltä että hyvä niin. Aikuisuuteen kuuluisi se keskustelu käydä omassa pienessä mielessään. On se myös jonkinlainen tapa nykyisin. Vähän kuin impulsiivisuutta pidettäisiin jonakin uusliberalismin uushyveenä. Kiitos myös, minulla on värkkäytymässä tästä toinen seminaarityö jos vain minun ei tuutori väsy. Kun värkkäytyy yksi jo ja tekstiä hän saa lukea. 

[Leena]

Saahan siellä maksamattakin käydä? Syntiset nyt varsinkin, eli jos vaikka on ahne.

Ihan en ymmärrä huolta siitä, että kirkosta lähtee väkeä. Kirkkohan nyt on ja pysyy, pysyisikö yhdenkin ihmisen varassa? Eihän kirkko ole olemassa jäsenmääräänsä kartuttaakseen. Siitä voisi olla huolissaan, ettei ehkä ole itse osattu tuoda esiin sitä, että näkemyksiä on monia, tai yleisemmin mistä koko ilosanomassa on kysymys.

Eihän se kirkko siihen lopu, jos jäseniä lähtee ja verotulot supistuvat ja rakennuksia joudutaan myymään. Ne on yhdistykset joille noin käy, mutta kirkko on muuta. Jos jostakin pitää olla huolissaan niin niistä, joita varten kirkko ei osaa olla (ts. kirkkona emme osaa olla).

Tääl  Docens! 

Tämä teksi on viisas.

[Leena]

Niin tai siinä on jotain avunhuutoa, kuten itsemurhaa yrittävillä ?

Itsemurhayritys on monenkirjavista motiiveista nousevaa mystillistä itseä vahingoittavas toimintaa jonka tavoitteena on tavallisesti jokin muu kuin kuolema. Ei se ole myöskään avunhuuto. Minä väittelin siitä. En tiedä mitä se oikeasti on. Mutta vähän se on kuin mistä vain yhteisöstä eroaminen ellei tiedä miksi toimii kuten toimii.

[Mansipaani]

Kirkosta lähteminen tässä tilanteessa on selvä viesti ja protesti, moni antoikin suoran palautteen eron syistä. Minusta on aika kaukaa haettua että joku sillä toivoisi saavansa kutsun takaisin, tai huomiota. On siinä sekin ettei haluta olla osana yhteisöä joka ei vastaa omaa arvomaailmaa. Tämä ei ole mikään pieni ja yhdentekevä asia, kun ajattelee miten nopeasti asiat ovat muuttuneet. Mitä muuta reaktiota olisi voinut odottaa?
Myös verrastus itsemurhalla uhkaavaan oli mielestäni melko kaukaa haettua.

Täytyy lisätä että pidän toimintaa kyllä hieman hätiköitynä, varsinkin kun kirkko ei ole vielä ryhtynyt vihkimään homopareja. Piispa ei ole kirkko. Luulen että suuri osa eronneista on ollut niitä jotka eivät eniten kirkon penkkiä sunnuntaisin kuluta. Mutta toki suon myös eronneille oikeuden kirkonpenkinkulutukseen.

[juhani]

Me olemme kirkko... vähän riitasointuinenkin.

[seppos]

Niin olemme ja meihin liittyi viime vuonna runsaasti jäseniä. Näistä ei Karsima ilmoittele, joten eivät ole mediaseksikkäitä juttuja ja niitä ei media julkaise. http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkkoon-liittyi-yli-15-000/