Perjantain äänestyksessä hyväksyttiin ensimmäinen kansalaisaloitteen pohjalta eduskuntaan tullut lakiesitys.
Ei ennättänyt kulua vuorokauttakaan, kun puoluejohtaja ja ministeri kiiruhtaa julkisuuteen suunnittelemaan, kunka hyväsymispäätös saataisiin kumottua. Jotenkin tuntuu, ettei kansalaisaloitteen halveksuntaa selkeämmin voi esittää.
Puoluejohtaja ja ministeri taisi puhua sen ulos, mikä on valtavalla määrällä suomalaisia mielessä.
Demokratiaa on se, että saa kaikin laillisin keinoin kannattaa tehtyjä päätöksiä ja vastustaa niitä.
Kansalaisaloitteita saa tehdä ja niihin nimiä kerätä ja sen jälkeen antaa aloitteet päättäjien ratkaistaviksi.
Kansalaisaloitteeseen kuuluu myös sellainen ominaisuus, että sen saa allekirjoittaa, mutta saa myös olla täysin eri mieltä aloitteesta. Jos on erimieltä, ei ole yhtään vähäarvoisempi kansalainen, kuin jos on samaa mieltä kulloisestakin kansalaisaloitteesta.
Kun seuraava eduskunta ottaa asiaan kantaa, se mahdollisesti tulee siellä kaatumaan, varsinkin, jos Keskusta saa vaalivoiton, miltä ainakin nyt minusta näyttää. Voi myös olla, että ei kaadu.
Pitää vain ottaa se, mikä meille annetaan, mutta asiaan saa vaikuttaa ja siitä saa puhua, saa myös vastustaa.
Lakivaliokunta oli sitä mieltä, että tätä asiaa ei pidä viedä eteenpäin. Eduskunta oli sitä mieltä, että asiaa ruvetaan työstämään, varsinkin kun pääministeri ja sosdem. puolueen puheenjohtaja (myös ministeri) asiaa julkisuudessa ennen äänestystä lobbasi, eli kehoitti äänestämään kansalaisaloitteen puolesta.
