KELA -korvaus privaattiterveydenhuotoon on nyt vähän sellainen lapsellinen asia. Se on hieman kuin lääkärille joskus maksettu sairaalalisä, joka oli joskus mittava palkan osa, lopetettaessa reaaliarvoltaan muistaakseni 3,56 markkaa kuussa. Ennätin sitä kuukauden nauttia kandina. Korvaus kuulostaa muhkealta, mutta realiteetti on ettei se ole ottanut minkäänlaista indeksikehitystä huomioon ikinä. Ilmoitetaan, että jos lääkäri vain perisi sitä kelan taksaa silloin korvaus olusi se 70prossaa. Sen kai odotetaan kuolevan hiljaa pois. Se on, ei reaalitaksa, vaan korvaus sellaisesta palkkiosta, joka oli kallis 40 vuotta sitten.
Voisin kyllä jättää sen ottamatta vastaan jo nyt. Minun on saatava hoitoa sairauteen, joka on suht harvinainen. Maksan mielelläni kaiken. Kenties vain privaattipohjalla toimiville lääkäreille se on merkityksellinen, ja potilaalle joka tarvitsee muutakin kuin seurantaa. Ajattelen näin mahdollistuvaa psykoterapiaa jolle ei myönnetä KELA - korvausta koska rahat loppuivat tai noita harvinaisiin sairauksiin keskittyjiä. Tai yksinkertaisesti pk-seudulla epileptologeja. Meilahden neurologeista tällä hetkellä 2 osaa irritatiiviset tilat, toiset 2 eivät osaa. Huomasin sen. Ei privaatissa rikastu vaan köyhtyy, koska on kustannettava eläketurvansa, vuosilomansa sairaslomansa ja muu, joten sen voisi jo ajatella ottamalla järjen käteen. Eikä privaattia kukaan pidä rahan takia, ihmisillä on muitakin motiiveja.
Toivoisin että julkinen liikenne, kirjastotoimi, ihmistä suorastaan tappamaton terveydenhuolto pelaisivat. Lasten päivähoitoa tuntevana sinne satsaisin anteeksi vain, lisää, semmoista kuin värikyniä, paperia, askartelupalikoita, kirjoja, sillä varattomat kunnat eivät ole antaneet niitä varten aikoihin.
Kuntasektorilla vaihdetaan kyllä lamput itse, tyhjennetään roskikset ja muut perusjutut.
Olen pahoillani yliopistolaitoksen määrärahojen kiristämisestä enkä oikein usko tohtoritehtaisiin. Pidin entistä systeemiä viisaampana, peruskoulutukseen suurempi satsaus, jatkossa resurssit eli proffan aikaa silloin tällöin muttei rahaa, vain niille jotka kiinnostuvat spontaanisti. Nythän tohtoriksi pääsee kuukausipalkkaa nauttien. Se oli ennen omaa harrastusta koko väitöskirja. Nythän teologeilta leikattiin perusopinnoista etenkin kielten opetuksesta paljon, ja ryhdyttiin nostamaan tasoa tehdastohtoreilla. En oikein pitänyt viisaana. Heikentää eksegetiikan käsittämistä etenkin VT:n. Jokainen säästökään ei vaikuta älykkäältä.
Yksi tutkinto per kansalainen?
Kuulostaa muuten hyvältä, mutta elämä ei ole niin suoraviivaista. Milloin sallitaan toinen? Kuntoutuksena työelämään? Ennen nähtiin itse opiskelun kuntouttava merkitys, samoin ymmärrettiin poikkitieteellisyyden arvo. Kuka määrittelee, mikä oppimiskokonaisuus nyt sitten missäkin ammatissa hyödyttää.
Luulen, että joudumme maksamaan itse enemmän veroja. Ja kuulun niihin joista se on ok. Riittävän laaja keskiluokka on kautta historian taannut yhteiskuntarauhan. Palvelujen poisto iskee autottomiin, sairaisiin, pikkulapsiin kipeimmin.
Verokysymykseen keskittyminen on jo palauttamassa Suomeen rohkean summan sveitsiläispankeissa luurannutta rahaa. Kiinnostaa tietää, paljonko lepää Neitsytsaarilla, kiertää pesussa tyttökaupan ja huumebisneksen jäljiltä, sillä täälläkin osataan