Körtti-akkojen pulinaa II

[Riitta-mummi]

Katkesi alkuunsa kuin kanan lento tämä akkojen asioiden päivitys !   

Se vanha ketju oli siis yhtä kirjoitusta paitsi valmis.  Ajattelin ottaa sen taas esiin, sillä Israel-Gaza, tai vastaavat, ei meitä muita kuin Leenan ole saanut liikkeelle.

Pienet kuulumiset ja tapahtumat kuuluvat naiselliseen seuranpitoon, vai mitä ? Autot ja muut vastaavat suuret kysymykset vaativat jo
putki-aivoja, joista me naiset olemme jääneet paitsi.

Minä en ole käsityö-ihminen, vaikka koti-ihminen olenkin. Lukeminen ja erilaisen musiikin kuuntelu ilman sen suurempaa tietopuolta kuuluvat päivittäisiin toimiini. Tästä netistä olen nauttinut suunnattomasti vaikka en osaa tämän hienouksia.

Kirjoittamisesta näkyy tulleen sitten 1950-luvun koulu-aikojen jälkeen uusi ystävä. Kun kirjoitan, se on aivan spontaania. Annan tulla vaan, sen suurempia miettimättä. Asiat alkavat muistua eri tavoin kun kirjoittelee.

[Riitta-mummi]

Pulisenko yksikseni, kananaivoisia ajatuksia sopii kaakattaa jos on saanut ' munan' munittua.

Tänään näin ensimmäisen raatokärpäsen terassin pöydällä. Katoin siihen ensimmäiset keväiset terassikahvimme. Ensimmäiset keväiset ulkokuivatut pyykit otin narulta. Ne tuoksuvat silti enemmän Surfilta kuin raikkaalta yöpakkaselta. Siinä on pesuneste joka haisee !
Kävelylenkki suuntautui Vesijärven jäiseen helmaan Ruoriniemeen. Kummastelimme jäiden railoja joista kohosi korkeat jäävallit. Parikilometrinen railo mutkitteli Satamasta Rautakankareelle, ja toinen lyhyempi Ruoriniemestä Polttimolle päin. Pilkkimiehet olivat urheina istuksimassa avannoillaan. Hei vaan, Mörtti !

[vn]

Tarvittaiskos tänne apuvoimia?
Hitaalta hämäläiseltähän tämä tietysti käy 
Se että osaanko mitään mielenkiintoista kirjoittaa, on sitten toinen juttu.

Aamusella kävin verikokeissa labrassa, tuli hoitajan kanssa melkein tappelu...en ymmärrä
miten tiedot on sotkettu...
Netistä olin varannut ajan, itse olin menossa mielestäni jo vuosia kestäneeseen puolivuotis-
kontrolliin. Tähän asti pysyväisohje on hyvin toiminut...nyt ei...koneella ei mitään merkintää...
onko minut todettu terveeksi vai toivottomaksi tapaukseksi? Vai onko sote-uudistus menossa?
Vai ohjelmien päivitykset?
Yhteiskuntakin töpeksii...enkä minä yksin.
Ja omat pysyväissyytökset senkun jatkuu...meinaan ihan uuvahtaa välillä...tukka harmaantuu..

[Riitta-mummi]

Kaikki ovat samanarvoisija kirjoittajina, ukotkin .

Vaikka olen aloittanut tällä nimellä aiheen, osoittaa reilua miehekkyyttä jos tänne kirjoittaa.
Mikään palsta ei ole mielestäni jonkun yksityisomistuksessa. Eikö vain seppos ?

Olen itse niin rohkea tässä suhteessa, että ryhdyn aina ja useimmiten  h e t i  toimeen jos siltä tuntuu.
Kyllä akkoja kiinnostaa moni sama asia kuin miehiä. Ei ole sukupuolesta kiinni mikä ketäkin
ruokkii.

[Pyryharakka]

Tämän otsikon alle voinenkin hämmästellä viime lauantaisia hautajaisia. Kävin naapuriseurakunnassa siellä hyvin tunnetun miehen hautajaisissa. Väkeä oli pajon, mutta siitä huolimatta puolitoista tuntia on mielestäni pitkä aika siunaustilaisuudelle.

Muistotilaisuudessa ihmettelin runsasta määrää muistopuheita, papin oli seitsämäs. Lähes jokainen päätti puheensa muistovärssyyn, joka luettiin paperista, vaikka muu puhe olisi puhuttu ilman paperi. Oudoin juttu oli, että muistopuheille taputettiin. 

[Pena]

Olivatko muistopuheiden pitäjätkin 'naapuriseurakunnassa hyvin tunnettuja'? Se voisi ehkä selittää aplodit. Mielistelyäkö? Toisaalta se tekisi suosionosoiotukset minusta entistä paheksuttavammiksi.

[vn]

Vähän samantapainen juttu on kun joku lahjoittaa suuren summan hyvään tarkoitukseen
ja ilmoittaa että lahjoittajan nimen voi julkaista.
Raamatussa kyllä sanotaan, älköön vasen kätesi tiedä mitä oikea tekee.

[Pyryharakka]

Olivatko muistopuheiden pitäjätkin 'naapuriseurakunnassa hyvin tunnettuja'? Se voisi ehkä selittää aplodit. Mielistelyäkö? Toisaalta se tekisi suosionosoiotukset minusta entistä paheksuttavammiksi.

Niin, mietin sitä kyllä, että oliko aplodit kohdennettu vainjalle, jota puheissa ylistettiin vai puhujalle. Toivottavasti vainajalle, sillä hän oli hyvä ja mukava mies. 

[Leena]

Kasvini menestyvät. Nyt en ole ennättänyt vielä ryhtyä terassipuutarhaan olen nauttinut äärettömästi kaikista kasveista ikkunalla ja keittiössä. Ikkunalla on vihertävät suojaruukut, suurkasveilla arkun päällä (isäni nikkaroima 1988) on tummat ja etittäin pidän keittiössä porrastetuista kirkkaankeltaisista. Ne sopivat juuri siten.

Aika paljon minulla on joulukaktuksia kertynyt, nyt tajuan että ne kukitetaan leikkaamalla. Säädin yhden pöydän vain valkeille kukille. Sitten olen ottanut asiakseni paavalinkukan kukittamisen. Jahtaan yksilöä jolka on se taipumus tahi kyky ja vetoan. Jos sinulla on kukkaa pukkaava paavalinkukka jonka jaat, koeta saada minulle osa.

Jukra että oli kerran se yksilö. Koko ikkunalauta sinisenä enkä muista tehneeni muuta kuin mullituksia ja jakoja. Nyt on useahko yksilö, joita tarkkailen. Joku saa ne kahvilla kukkimaan, minun kuolivat. Eri valaustukset ja niukasti vettä. Yksi on vihreydessään upea kyllä.

[Riitta-mummi]

Niin, mietin sitä kyllä, että oliko aplodit kohdennettu vainjalle, jota puheissa ylistettiin vai puhujalle. Toivottavasti vainajalle, sillä hän oli hyvä ja mukava mies. 

Samantapaiset hautajaiset siunauskappelissa Padasjoella siirsivät seuraavan vainajan siunausta, ja koko tilaisuutta niin, että kirkkoneuvosto ohjeisti siunaustilaisuuksien pitoon kahden tunnin välitauon.
( Padasjoen sanomat, eilen )

[Leena]

Riitta Vainiolla oli niinikään menevät maahanpanijaiset, ohjelmaa usealle tunnille. Hän oli ne itse suunnitellut.

Kun olin syksyllä ystäväni siunaustilaisuudessa mietin yhtä juttua.
Se papin siunauspuhe meni ylistyksessään aivan överiksi. Ei sellaisia ihmisiä olekaan.
Ja minä tunsin niin pitkiltä ajoilta että ei.

Silloin päätin että kun minut kuopataan en haluaisi että puhuvat minusta enää. Olen niin useasti kuullu niitä päättömiä ylistelyjä, että kiellän sen kokonaan. Pahaa ei kukaan kehtaa puhua ja hyvä pitää keksiä eli mitä järkee.

Sellainen sopisi että kun. Jos nyt tästä kuolisin, niin tunnen ihmisiä joutten tekisi mieli puhua minusta ja se on totta kanssa.tosin he on niitä joiden voisi olla parempi puhella perästäpäin.  On tuskallistakin jos on pakko myistelka saman tien kun jauhetaan ja jauhetaan. Eli ollaan tässäkin kohtuullisia. Tavallinen pelkkä siunausjuttu, se maasta tulit ja maaksi  menet.  Ihmiset tahtoo tavallisesti syödä eli ruokitaan. Jos olisi aivan minun näköiset olisi Brahmsin Deutsches Requiem. Seurat saisi kyllä pitää sillä tuo Brahms voi olla työläs järjestää. Paras olisi että ihmiset saisi jutella rauhallisesti sen mitä he tahtoo vaikka siinä syönnin yhteydessä.

[Pena]

Tätini määräsi, että siunauspuheen tulee olla pelkkää jumalansanaa. Muistotilaisuudessa piti lukea hänen etukäteen kirjoittamansa kiitospuhe omaisille ja ystäville. Sen jälkeen oli lupa kehua häntä itseäänkin. Näin toimimme.

[Leena]

Tätini määräsi, että siunauspuheen tulee olla pelkkää jumalansanaa. Muistotilaisuudessa piti lukea hänen etukäteen kirjoittamansa kiitospuhe omaisille ja ystäville. Sen jälkeen oli lupa kehua häntä itseäänkin. Näin toimimme.

Näin on tehtävä minunkin maahanpanijaisissani. Kaikki ylösnousemustarinat kehiin, lohduksi. Joku suree kyllä.

Sitä epävirallista osuutta eli  syömistä mietin.  Riippuu kovasti siitä milloin kuolen.  Jos nyt, tiedän jäävän ihmisiä joiden täytyisi saada puhua siitä mitä minusta jäi heille mieleen, eli en tylyttäisi täydellisellä kiellolla. Ajattelen mitä olisi jos/kun menettää näillä päivämäärillä omainen.

Haluaisin puhua, mutta en tiedä, josko ihan heti.
Tavallaanhan hautajaiset muistuttavat kriisinpurkua eli debriefingiä, muttas juuri sen suhteen olen alusta asti ollut epäluuloinen. Sama tahti ei sovi kaikille, ja siinä olisi pakko sopeutua. Minulla oli kauhea olo Timon siunaustilaisuudessa enkä mennyt muistotilaisuuteen ollenkaan, kävin sen sijaan Timon haudalla usein syksyllä ajattelemassa Timoa ihan hiljaa itsekseni.

Nelitoistavuotiaana kieltäydyin jyrkästi isänisän hautajaisista. Piste. En vain lähtenyt sinne. Pelkäsin liikaa omia reaktioitani, enkä olisi kestänyt vaarin muistelua.

Toisenkilaisia kokemuksia tietty on.

[Riitta-mummi]

On se merkillistä, olen taas tänään huomannut, kuinka ' ukkokullan' ollessa poissa kotoa saan aikaan parissa tunnissa sen minkä tavallisesti parissa päivässä.

Nyt kun lähdimme samaan aikaan ovesta, minä kävelytin koiraa 45 min. Sen jälkeen kastelin ruukkupuutarhani, nypin kuivat kukat, ripustin 1. koneellisen pyykkiä naruille, keitin appelsiinin kuorista marmelaadin, tyhjensin tiskikoneen ja täytin uutta sisään.
Huomasin että 2. kylvös lehtisalaatista on käyttöön sopivan kokoista, hentoa tuoretta ja kauniin vaaleanvihreää.  Poimin sitä kahteen annokseen. Teen vaihteeksi ' vanhanaikaisen' kastikkeen kermasta, kovaksikeitetystä kananmunan keltuaisesta, sinapista, suolasta ja etikasta. Äiti laittoi aina tätä. Olin jo unohtanut koko jutun, kaupan hyllyt tarjoavat valmiita vaihtoehtoja.

Kirjaan en ole ehtinyt näin MM-huumassa juuri muuta kuin illalla tarttua. Silmät voivatkin nyt paljon paremmin.

Matti on vielä mölkkyämässä liikkuen pölkupyörällä. Siinäpä hänen askareensa samaan aikaan.  Tunnin päästä hän tulee. Minä ehdin siiheksi keittää perunat, paistaa lohen ja ripustaa 2. koneellisen pyykkiä. Ja täälläkin olen kahdesti piipahtanut.

Vertailun vuoksi.   

[vn]

Miehet on hitaita, rauhallisia, ei turhia hötkyile....
Mutta se että hidastamme vaimoväen elämää on kieltämättä outoa ja uutta...
Tai olemme myös hoksaamattomia...