Herännäisyyden yhteiskunnallisesta merkityksestä!

[Riitta-mummi]

Ymmärränkö oikein Kalistaja ? Väkeviä puheita ? Seurapuhujilta ( onhan niitä!)  vai meiltä kaikilta?  Eikö herännäis-perinteeseen kuulu vaatimattomuus myös puheissa niinkuin pukeutumisessakin.?  Väkevä puhe, oli se kuinka luonteenomaista tahansa eräille meistä, tuomitaan oikein uskovien taholta ylpeydeksi.  Sydämet  sytyttää ja tutkii Jumala.
Toiminta tyrehtyy kaikilla elämän aloilla. Paitsi ehkä Pohjanmaalla.

Jumala, joka tietää kaiken, antaa myös tehtävät. Eräät puhujiksi, eräät veisaajiksi, muutamat johtajiksi ja opettajiksi. Useimmat penkin kuluttaviksi kuulijoiksi, ehkä kahvinkeittäjiksi.

Minusta parasta on körttiläisissä se että he ovat ihmisinä ihmisiksi. Rakentavat isänmaata, puolustavat sitä puhein ja teoin. Myös verta ovat vuodattaneet. Toki muutkin näin tekevät ja tekivät. Ryhdikästä väkeä !
Sisukkaasti ovat jatkaneet alatiellään, puhdasta omaatuntoa ja kohtuullista elämäntapaa noudattaen.

[Viisveisaaja]

Musta tuntuu, et körttiläisyys tai herännäisyys vaikuttaa aika voimakkaasti yhteiskunnassamme.

Kuitenkin on kyse maanhiljaisista, niin sitä ei silleen huomaa, kuten ei lestadiolaisten tai rukoilevaistenkaan kohdalla.

Luulisin arkkipiispamme olevan körtti ja uskoisin, niin politiikassa kuin liike elämässä olevan paljon körttejä, jotka vaikuttavat suurestikkin.

Jossain oli, että kun on kirkollisia vaaleja ja muita äänestyksiä, niin kummasti körtit pärjää aina.
Kun on vaatimattomuutta ja muuta körttipainotetta, niin ihmiset vaan valitsee sellaisia henkilöitä.
Isot egot ja karismaattiset henkilöt eivät vaan aina pärjää.

[PekkaV]

  
   ^ aika samoin ajattelen. Karismanismi vetää vähemmän koulutettuja.

[öppiäinen]

Eikö suruttomuus olekin täysin uskosta piittaamattomien elämäntapa?

Olitko itse mielestäsi suruton ennen kuin heräsit herännäisyyteen? tuskin uskosta piittaamaton kumminkaan 

Suruton on hassu sana. Vaikka joku uraohjus jonka epäjumalana on se oma menestys, taikka se joka kuvittelee että unelmien prinssi tuo lopulta sen mitä kaipaa (ja vaihtaa miehestä toiseen kun ei kukaan vastaa näitä odotuksia). Tuskin se kovin surutonta elämää on, vaan ankaraa pakertamista ja pettymyksiä.

Se on joku hassu historiasta periytyvä sana varmaan tuo herännäisyyskin. Ehkä silloin joskus heräsivät suruttomat, mutta luulenpa että suruttomista voi olla lähimmäisilleen vähemmän harmia kuin surullisista tosikoista pinnistelijöistä. Joiden ehkä olisi syytä havahtua väärästä varmuudesta?

Mutta tämä on ihan off topic -lätinää, eikä liity aloituksen kysymykseen. Mistä puolestaan ihmettelen, tarvitseeko mitään yhteiskunnallista merkitystä olla, ainakaan selvästi havaittavaa ja helposti arvioitavissa olevaa sellaista.

[öppiäinen]

Tiettyä väkevyyttä ja tiettyä toiminnallisuutta sekä kohtikäyvää puhetta ( kaipaan siis ).

Kokeile vaihteeksi vaikka Kansanlähetystä, jos ei körttiseurojen puheet käy kylliksi sinua kohti? Meillä ainakin oli seurakunnassa körttitaustainen pappi, joka sieltä lopulta oli löytänyt sen pelastusvarmuuden, jota etsi.

Tunnen heitä, jotka ovat olleet jo 200 vuotta heränneitä ja joissakin heistä on säilynyt olennaisuuksien taju ja riittävä tieto kaikesta.

Tarkoittanet niitä ns. kantakirjakörttejä? Jos noin lasketaan, kuinka monta vuotta olet itse ollut herännyt?

[Riitta-mummi]

Öppiäinen. Olin hyvin surullinen ennen heräämistäni. Suruton-sanan kuulin vasta näissä körtti-porukoissa. Olen ymmärtänyt että suruton ei välitä
vaikka kuulisi kutsuttava.
Tästä haluaisin varoittaa. Itse olin hurjan kovakalloinen ja kovakorvainen, niin että tarvitsin kunnon kuolemanpelon .

[mt]

Mistä herännyt? Hyvä kysymys.

Havahtunut välinpitämättömyydestä?

Heräämisiäkin on monenlaisia. Jos ei ole varsiniaisesti herännyt, niin ehkä uni on muuttunut keveämmäksi, rauhattomaksi. Jotain sekin on.

Mt

[öppiäinen]

Voisihan sitäkin kysyä, mistä ne jo 200 vuotta sitten heränneet ovat heränneet. Eli nämä kantakirjakörtit.

[öppiäinen]

suruton ei välitä vaikka kuulisi kutsuttava.

Ehkä vika on kutsujassa. Tai kutsun välittäjässä.

[Riitta-mummi]

Mie tiijän nyt et kutsuja oli Herra itse.

[öppiäinen]

Välittäjät eivät aina osaa puhua kielillä kyllin hyvin.

[Riitta-mummi]

Myönnän. Ja houkutukset hurmaa !

[Kalistaja]

 Onhan tämä meille rakas liikkeemme silti jollain lailla eteenpäin mennyt. Jollain lailla. Mutta, sittenkin, yksi vaihde lisää ei olisi pahitteeksi. Väkevyys on myös toiminnallisuutta, oikea-aikaisia tekoja. Toki kai sellaistakin tapahtuu, jossain määrin. Mutta ne noin 20 palkattua ehkä heräävät lopullisesti vasta sitten jos/kun kullakin heistä eläke on uhattuna?! Vai miten se on?!

Voisin yhden vertauksen käyttää aikaintakaisesta yötäpäivää-toiminnasta siihen kun nyt hehkutetaan kesäloman alkua. Olkoon myöhemmin. Mutta joo - Herättäjän homma on tietyllä lailla  ( tai sen pitäisi olla ) kokoaikaista hommaa. Sinänsä siellä on kyllä monta lähtökohtaisesti ihan kelvokasta ihmistä.

On hyvä, että kokoonnutaan, on hyvä että veisataan ja on hyvä että puhutaan? Jaa, mutta mistä viimeaikaisesta puheesta on riittänyt puimista pitkäksi aikaa?! Mikä viimeaikaisista seurapuheista on, no niin: "herättänyt" - tai edes havahduttanut?

[karjalaisenkyösti]

Sitä herättihin omasta syntisyyrestä joka aamu iliman, että tunsit esim. helluntailaisten tapahan olevasi Uskossa ja Pelastettu. Päivä kerrallansa sitä  roikutahan yhä pelekän armon varas ja yritetähän elää ihimisiksi Jumalan silimien alla.

Täältä löytyy eräs lempiteoksistani:
http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html
Ja sieltä lainaus:
"Missä on syyllisyyttä, siellä on sydän kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ensinkään, Kristuksesta.".
Lutheriakin on tullut luettua, kuten Paavalia jne.
Minulle on tullut ymmärrys, että kristityn elämä terveimmillään olisi sitä, että tiedostetaan oikeasti oma loppuun asti oleva syntisyys sekä se, että ollaan uskosta pelastettuja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden.

Muistelen Lutherin teoksessaan "Sidottu ratkaisuvalta" paheksunut sitä, että kristitty ei pidä pelastusasiaansa varmana.
Kun tuon ajatuksen luin, jotenkin häpesin, koska itse olin pitänyt jotenkin hyveenä tuota epävarmuudessa piehtarointia.
Epävarmuuteni jatkui edelleenkin, mutta vähensin voimakkaasti (tai jopa lopetin) tyylin, jossa pidin ikään kuin jonkinlaisena hyveenä sitä, että olen "maan matonen".

[karjalaisenkyösti]

 
   ^ aika samoin ajattelen. Karismanismi vetää vähemmän koulutettuja.

Paavalin mukaan myös kristillinen usko on luonteeltaan sellaista, että se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat vähemmän koulutettuja ja muutenkin maallisessa mielessä ei niin kovin korkealla olevia ihmisiä.