Yhdessä syöminen on hyvää tekevä asia. Esimerkin antoi itse Joulun ja Pääsiäisen Herra. Ehtoollisella ei napata parhaita paloja, ei etuilla (yleensä), ja vaikka sitä ei kutsuta perinneruoaksi, niin muisto-ateria se ainakin on.
Toisessa yhteydessä on tänään kirjoitettu minun "perinneruoistani". Itse en niitä niin nimennyt. Perinteestä puhuttiin Pääsiäisen vieton yhteydessä
yleensä, alkaen lapsuuden muistoista.
Jos ei Pääsiäisateriamme olekaan suomalais-kansallinen kokonaan, niin ompahan ekumeeninen. Katsoin, että ainakin Italia, Ranska, Venäjä, Norja, Kreikka ja Uusi-Seelanti ovat lahjoittaneet maan ja veden antia meidän mämmimme ja muniemme seuraksi. En tiedä missä kookospalmun kotimaa on, mutta taivaallinen lisuke se on punajuurikeittoon tai vaikka wokkikastikkeeseen.
Viinipuun antia nautimme lasilliset lampaan seuraksi, näin kunnioittaen ensimmäisen Pääsiäisaterian muistoa.
Vanhaa viiniä vanhoihin leileihin.