Tämäkin ketju perustuu täysin epäolennaiselle asialle: miksi Sini Saarela hymyili. Itkeäkö olisi pitänyt? Varsinainen asia eli Arktisen luonnon haavoittuvuus on sivuutettu täysin - itse asiassa sitä ei edes ketjun aloittaja maininnut. Samanlaista on melkein joka ketjussa, asiasta ei kirjoiteta, epäolennaisuuksia, saivartelua ja muuta vastaavaa. ---
Joka kerta nähdessäni Sini Saarelan kuvan, hätkähdin. Mietin, halutaanko sillä viestittää, että lähtekää toisetkin nuoret tälle tielle, täällä on kivaa. Itse en ole mikään riskinottaja, päinvastoin, haluan pelata varman päälle niin paljon kuin mahdollista. Minulle Sini Saarelan hymy ei ole epäolennaisuus siksi, että haluaisin neuvoa nuoria, että älkää lähtekö tieten tahtoen riskeeraamaan omaa elämäänne.
Ei minulle arktisen luonnon haavoittuvuus ole yhdentekevää, mutta toivoisin, että sitä suojeltaisiin uhmaamatta nuorten ihmisten turvallisuutta.
Miehet varmaan osaavat paremmin käsitellä isoja asioita (esim. arktisen luonnon suojelua), mutta naiset voivat tuoda asiaan oman näkökulmansa. Muistelen, että aikanaan haluttiin päättäjiksi naisia siksi, että he voisivat tuoda asioiden käsittelyyn oman näkökulmansa, ehkä vähän pehmeyttä. Parhaimmillaan asiat hoituvat, kun niitä tarkastelee useammasta näkökulmasta. Toiset voivat olla sokeita sille, minkä toiset huomaavat heti.