Well, siitä on vuosia, kun olen viimeksi ollut Herättäjäjuhlilla. Seurapuheita kyllä olen kuunnellut tarkasti viimeisten juhlieni jälkeenkin netistä sekä myös lukenut niitä ja niihin käsitykseni perustuu. Tosin viime juhlia en enää kuunnellut ja vain pari puhetta luin. Ilmeisesti tämä kaikki on tapahtunut samanaikaisesti yhteiskunnallisen ja poliittisen heräämiseni kanssa. Samalla meni kiinnostus ja aikaisempi innostus Siionin virsiin - olen kokenut niistä muutamat, erityisesti vanhemmat, poliittisesti äärioikeistolaisen tuntuisiksi, niin erikoiselta kuin se voi joistakin kuullostaa. Tai sitten liitän ne automaattisesti tiettyihin tapahtumiin ja henkilöihin.
Tottahan se on, että jokaisen porukan tilaisuuksissa, niin poliittisten puolueiden, kirkollisten järjestöjen ja herätysliikkeiden ym. juhlilla puheet on tarkoitettu nimenomaan niiden vakiokannattajille. Näin myös työväen vappujuhlien ja Herättäjuhlien puheet. Olen parina viime vuotena ehkä vähän naivisti ajatellut, että körttiläisyys voisi olle liike, joka voisi muuttaa esim. kirkkoa radikaalimpaan suuntaan, onhan körttisyys kuitenkin kirkollista. Siinä olen ollut väärässä. Vieläkin esim. täällä on keskusteltu punaisen värin käytöstä vaatteissa ynnä muuta tänä päivänä aivan uskomatonta juttua.
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Kommentoin muutamaa kohtaa.
Herännäisyyden vaikutus kirkossa ei ehkä ole kovin selvästi erottuvaa, mutta kyllä sitä varmasti on, onhan kirkon piirissä sekä työntekijöinä että aktiiveina melkoinen määrä enemmän tai vähemmän herännäisyyteen liittyvää porukkaa. Kirkon kehityssuunnan kannalta he eivät kenties ole sitä kaikkein konservatiivisinta sakkia - kysy vaikka joltain kansanlähetysläiseltä... Mitä tämän foorumin keskusteluihin punaisesta väristä ym. tulee, niin eiköhän siinä ollut kysymys enemmänkin vanhojen perinnäistapojen muistelusta ja ironisesta kommentoinnista. Tosin koetan välttää puuttumasta vaate- ja värikysymyksiin, ne ovat minulle vähän vieraita.
Siionin virsistä olet sikäli oikeassa, että jotkin niistä assosioituvat helposti 30-luvun oikeistolaisiin äärivirtauksiin, eikä aivan aiheetta, olihan Lapuan liikkeessä tietysti mukana pohjalaista herännäisporukkaa. Ei Arvo Salo aivan syyttä ottanut Lapualaisoopperaansa yhtä siioninvirttä - oli se muuten siinäkin aika vaikuttava, muistan sen vielä hyvin niiltä ajoilta. On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa virsistä on peräisin ajalta, jolloin 1900-luvun poliittiset suuntaukset eivät olleet vielä kehkeytyneet.
Tätä nykyä herännäisyys on varmasti yhteiskunnallisilta näkemyksiltään hyvin moninainen. Minusta se on hyvä asia. Jos hengelliseen hartausliikkeeseen liittyisi jokin tietty yhteiskunnallinen näkemys, oltaisiin perin juurin väärillä linjoilla. Silloin asiat ovat oikealla mallilla, kun perussuomalainen, kokoomuslainen, vihreä ja vasemmistoliittolainen mahtuvat samalle seurapenkille.
Totesit, että eri liikkeiden, niin työväenliikkeen kuin herännäisliikkeenkin juhlilla puheet on tarkoitettu nimenomaan niiden vakiokannattajille. Tämä pitää varmasti paikkansa - valitettavasti. On helppoa puhua tutulle porukalle, olivet he sitten "ystäväkansaa" tai "tovereita", mutta pienellä paikalla tunnettu työväenliikkeen solidaarisuus saa ensikertalaisen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Kun puhe kerran valmistellaan, se kannattaisi lukea myös sillä silmällä, miltä se kuulostaa sellaisesta, joka on kyseisen liikkeen tapahtumassa ensikertalaisena.
Mt