Tyytykäämme myös itseämme tyhmempiin ! 
Tulkitsen tämän seuraavasti:
Tyylikeino on ironia ja muotona repliikki, jonka sanojaa ei tuoda esiin. Hieman vanhahtava monikon ensimmäisen persoonan käskymuoto "tyytykäämme" korostaa kuitenkin lausuman luonnetta ironisena tyylittelynä - normaalityylillä kirjoitettaisiin esim. "Kyllä minusta meidän olisi hyvä ottaa huomioon se, että ---." Viimeksi mainitussa tapauksessa kyseessä olisi selvästi sanojan oma, kritiikille altis mielipide.
Tämän johdannon jälkeen siirryn ironiaksi toteamani lausuman sisällön selittämiseen.
Ihmisen peruspiirteisiin kuuluu tietynasteinen narsismi, joka terveessä muodossaan pitää mm. itseluottamuksena minämme kasassa. Varsin helposti se tuppaa kasvamaan hieman liikaa, ja sen seurauksena ihminen alkaa pitää itseään ylen määrin viisaana, paitsi omalla erikoisalallaan, myös kaikissa muissa asioissa. Tästä seuraa johdonmukaisesti se, että eri mieltä olevat ovat vähemmän viisaita (huom. hieno kiertoilmaus). Koska tämä esimerkki-ihminen tietää olevansa paitsi hirmuisen viisas, myös eettisesti korkeaa tasoa, hän ymmärtää, että moinen hengen aateluus velvoittaa häntä myös suvaitsevaisuuteen, siis sietämään niitä, joille on suotu vähemmän viisautta kuin hänelle.
Tämän hän analysoitavassa lausumassa armollisesti toteaa.
Koska repliikki on ironista tyylittelyä, lukijan tehtäväksi jää päätellä sen lausuja ja se, ketä lausuja tarkoittaa. Ensimmäinen ajatus on tietysti, että lausuja on "hän" ja lausujan tarkoittama kohde "minä". Hieman pidemmälle viety pohdinta tuo eteen toisenkin mahdollisuuden: "lausuja" olenkin minä ja repliikkini kohde "hän". Ironian sormi osoittaakin minuun! Repliikki lähestyy myös itseironiaa, jolloin iva kohdistuu sen lausujaan/kirjoittajaan.
Mt
P. S. Tunnen varsin läheisesti erään henkilön, jolla esiintyy taipumusta tämäntyyppiseen ajatteluun [tässä virkkeessä, samoin kuin edellä olevassa narsismin kuvauksessa, on myös hyppysellinen ironiaa, nieleminen sellaisenaan vain omalla vastuulla].