Hengellisten kesäjuhlien uutisointia

[Kalistaja]

Heränneet unessa!
Seurapenkillä istues auringon hellimänä meni silimät väkisten kiinni , kun kuunteli joskus niin monotonista seurapuhetta. Varsinaasia miälenkiintoosia herätyspuheeta kaipaasin enemmän korvilleni, notta AUTS! Körtit on joskus olleet kirkon ryhtiliike ja yhteyskunnan selekärankaa, mutta nyt ollaan aika heikkoja kannanotoissamme. Rakkauden kaksoiskäsky antaa hyvät evähät tekoihimme:  "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat". Tässä on meille aivan tarpeeksi purtavaa ja tekemista, ettei tarvitte raamatusta ettiä lyömäaseita lähimmäistämme kohtaan vaan ainoastaan yrittää rakastaa tätä ja koko luomakuntaa.

Seurakentällä kun kuluttaa luppoaikaa, niin on tullu miälehen, että voisko antaa tavallisille maallikko ukoille ja akoille puhepaikan, jossa he vois pitää sellaasen seurapuheen mitä pitävät syrämmessään? Puhepaikan valvoja voisi mykistää mikrofonin, jos joku rupeaa liikaa politikoimahan tai häiriköimähän .

.. .kirkon ryhtiliike ja yhteiskunnan selkärankaa....  Ainakin aikoinaan. Totta!   Tuo Mörtin Hyde Park on myös kehittelemisen arvoinen asia. Mielestäni meidän on myös kuunneltava nyt Pirskaa ja miettiä ihan tosissaan sitä mitä hän sanoo. Vielä: seppoksen suutakaan en ole tukkimassa - en tosin siihen pystyisikään!

[Leena]

.. .kirkon ryhtiliike ja yhteiskunnan selkärankaa....  Ainakin aikoinaan. Totta!   Tuo Mörtin Hyde Park on myös kehittelemisen arvoinen asia. Mielestäni meidän on myös kuunneltava nyt Pirskaa ja miettiä ihan tosissaan sitä mitä hän sanoo. Vielä: seppoksen suutakaan en ole tukkimassa - en tosin siihen pystyisikään!

Kuin myös ajattelen.  Toivoisin että Pirska saisi tilaa kertoa havainnoistansa, jos haluaa, vaikka jotenkin yleispätevästi - minä en tiedä miten sanoa tämä viisaasti tässä - ja, että kuunneltaisiin eikä saman tien kiihtyisi kansa, että kuin sinä noin voit sanoa.  Pirskalla on tänne pitkiä juuria ja hän osaa netikettiä, ja arvelen että on nuoresta nähnyt muutoksia, joista voisi mainita, miltä he vaikuttavat.  Mutta siis jos hän haluaa, tietty. 

[Mirjami]

Pirskan mainitsemat "jupinat" kiinnostavat. Voisiko niitä nostaa keskusteluun. Ihan yleisellä tasolla kiihkottomasti. Mitä ne jupinat koskevat?

[Pirska]

Tänä vuonna on jupistu Jaakko Heinimäen raamattutunnista, josta nyt on ollut täälläkin paljon puhetta. Veikkaan, että jos heränneille olisi järjestetty suljettu lippuäänestys, niin Heinimäkeä ei olisi päästetty puhumaan juhlille. Viimeistään puheen jälkeen olisi suurin osa ollut hänen kanssaan eri mieltä, vaikka hän varmaan onkin ihan mukava ja viisas mies. Myös aikaisempina vuosina on Herättäjäjuhlilla ollut puheita, joista media on saanut herkullisia otsikoita ja joissa kuitenkin on semmoisia piirteitä, mistä hyvin monet heränneet ovat olleet todella murheellisia. Jo kauan ennen kuin itse edes huomasin mitään, joku sanoi, että Siionin virret ja seurapuheet ovat aika tavalla ristiriidassa keskenään. Hankalaa on nyt yhtäkkiä alkaa eritellä kaikkea, mitä aiemmin on ollut esillä.

Olen kokenut tälläkin foorumilla usein sen, että jos jotain tämmöistä olen yrittänyt kertoa, niin vastaukseksi on vedetty seuraavaa:
-pitäisikö palata punaisen värin, peilien, tanssin yms. kieltoihin
-Raamatussakin on sitä ja tätä, (irrotettuna asiayhteydestään)

Minusta tanssikiellot yms ovat niitä "isien perinnäissääntöjä", joilla ei ole mitään merkitystä.

Aikanaan olisin kaivannut herännäisyydeltä tukea lasten kasvatukseen ja ohjaamiseen niin, että he tekisivät oikeita valintoja elämässään. Sitä tukea en ole Herättäjä-Yhdistykseltä saanut. Jos otan jonkun asian esille, mistä halusin heitä varjella, niin vastausryöppy on niin ärsyttävä, että parempi olla mainitsematta. Kaikki perustellaan sillä, että eihän täällä kukaan ole synnitön. Okei, jos ei kukaan ole synnitön, niin rellestetäänpä sitten ihan reilusti. Kyllä herännäisyydessä on ennen ainakin painotettu tosiaan sitä, että tämän maailmanajan menoon ei tarvitse mukautua joka asiassa. Tämäkin sitten käännetään niin, että pitääkö mennä luostariin j.n.e.

Herännäisyydessä on tavattoman hienoja piirteitä, kuten esim. että Helvetillä ei pelotella, omia aivoja saa käyttää, ei ole pakko olla joka asiasta prikulleen samaa mieltä, ei tarvitse valehdella olevansa muuta mitä on. Minusta lapsia pitää ohjata oikeaan, mutta jos he tekevät väärän valinnan, niin siitä ei pidä vihaa kantaa eikä hyljätä heitä. Turhaan on jäljestäpäin sanoa, että mitä minä sanoin, olisit kuunnellut. Sitten mennään niillä ja tuetaan miten voidaan.

[1944]

Onhan körttinen liike muuttunut nuorempien ja kaupunkilaisten suuntaan, hyvin väljästi ja epämääräisesti ilmaistuna. Mutta niin pitää ollakin, nuoret ottaa aikanaan vetovastuun ja etelässä on Suomen kansa. Minunlaisen tulee asia ymmärtää, eikä olla kuin don Quiote, jääräpää.

[sadetta]

Myös aikaisempina vuosina on Herättäjäjuhlilla ollut puheita, joista media on saanut herkullisia otsikoita ja joissa kuitenkin on semmoisia piirteitä, mistä hyvin monet heränneet ovat olleet todella murheellisia. Jo kauan ennen kuin itse edes huomasin mitään, joku sanoi, että Siionin virret ja seurapuheet ovat aika tavalla ristiriidassa keskenään. Hankalaa on nyt yhtäkkiä alkaa eritellä kaikkea, mitä aiemmin on ollut esillä.

Olen kokenut tälläkin foorumilla usein sen, että jos jotain tämmöistä olen yrittänyt kertoa, niin vastaukseksi on vedetty seuraavaa:
-pitäisikö palata punaisen värin, peilien, tanssin yms. kieltoihin
-Raamatussakin on sitä ja tätä, (irrotettuna asiayhteydestään)

Minusta tanssikiellot yms ovat niitä "isien perinnäissääntöjä", joilla ei ole mitään merkitystä.

Aikanaan olisin kaivannut herännäisyydeltä tukea lasten kasvatukseen ja ohjaamiseen niin, että he tekisivät oikeita valintoja elämässään. Sitä tukea en ole Herättäjä-Yhdistykseltä saanut. Jos otan jonkun asian esille, mistä halusin heitä varjella, niin vastausryöppy on niin ärsyttävä, että parempi olla mainitsematta. Kaikki perustellaan sillä, että eihän täällä kukaan ole synnitön. Okei, jos ei kukaan ole synnitön, niin rellestetäänpä sitten ihan reilusti. Kyllä herännäisyydessä on ennen ainakin painotettu tosiaan sitä, että tämän maailmanajan menoon ei tarvitse mukautua joka asiassa. Tämäkin sitten käännetään niin, että pitääkö mennä luostariin j.n.e.

 

Luulisin Pirskan kuulemien ja kokemien asioiden olevan eri suunnalta Suomea kuin seuraavassa kertomani.

Viimeiset pietistiset rippeet ja vaikutteet pyritään nyt kitkemään joukoista, kuten Herättäjä-Yhdistyksen työntekijän suulla on seuroissa sanottu. Vanhoillisille nauretaan jopa päin naamaa. Muita kirkon sisällä toimivia suuntauksia mollataan.

Körtit (heränneet) ovat suvaitsevaisia ja joukkoon rakastavia. Hieman tuo särähtää korvaan. Joukkoon pyritään varmasti rakastamaan uusia ihmisiä, moderneja ajatusmaailmaltaan. Vanhojen pierujen raha varmasti kelpaa, kuten Pirska toisaalla lainasi jotakuta, että "tulevathan ne kumminkin". Vanhoillisista halutaan eroon, tai "vanhanaikaiset" painotukset eivät saisi näkyä eivätkä kuulua, imagon pitää olla moderni, nykyihmiselle ja nykykirkolle sopiva.

Heränneet menevät Siionin virsien perässä, vaikka puheita ei enää tunnisteta "omiksi". Ja kun kolehdit kuulutetaan tyyliin "rakkauden teko", niin siinä moni mummo miettii, että uskaltaako olla antamatta. Nykymenoa kummastellaan, mutta "kun papit niin sanovat, niin kaipa se on ok", siis kaikki uudet tuulet, mistä viime vuosina on keskusteltu.

Anteeksi nyt, mutta ihan kuin Jumala, tämä kaiken luoja ja ylläpitäjä, unohtuisi. Kaikelle on aikansa, mutta nyt tuntuu, että väkisin puristetaan asioita itse ajateltuun muottiin. Ehkä ollaan varmoja, että juuri tämä linja on oikea.

Körtit vaiko heränneet? Ennen puhuttiin heränneistä. Herätäänkö enää seuroissa? Ehkä ei ainakaan synnintuntoon, koska sellaisesta ei ole hyvä puhua. Ja jos syntiä ei ole. On vain vääriä tekoja muita ihmisiä kohtaan.

Tässä joitain "perinnelinjan" ajatuksia.

[Mirjami]

Itseasiassa juuri noita samoja asioita olen vähän aavistellutkin ilmassa. Olen saanut hiukan tuntumaa vanhemman herännäiskansan kanssa jutustelusta täällä paikallisesti. Ja Sadetta tuo on varmaankin yleisestikin trendi, että ollaan vapaamielisiä ja suvaitsevaisia kaikkea kohtaan, niin pitkälle, että kun selitellään syitä ja seurauksia asioille, niin syntihän käsitteenä on käynyt tarpeettomaksi.

Ihmettelen nyt kuitenkin, että jos sitä uskon ydintä ei tajua, niin siinä tapauksessahan uskosta ei ole oikeastaan hyötyä. Toki hengellinen voi olla ja saahan körttinimityksen alla toki tietyn positiivisen statuksen. Mutta eihän se kanna perille... päinvastoin eikö tästäkin ole sanottu selkeästi että se muuttuu karvaaksi sapeksi tai jotain sinne päin?

[vn]

Onko todella tällaista mitä edelläolevissa viesteissä tuodaan esille? Tuntuu aika pahalta.

[Viisveisaaja]

Itseasiassa juuri noita samoja asioita olen vähän aavistellutkin ilmassa. Olen saanut hiukan tuntumaa vanhemman herännäiskansan kanssa jutustelusta täällä paikallisesti. Ja Sadetta tuo on varmaankin yleisestikin trendi, että ollaan vapaamielisiä ja suvaitsevaisia kaikkea kohtaan, niin pitkälle, että kun selitellään syitä ja seurauksia asioille, niin syntihän käsitteenä on käynyt tarpeettomaksi.

Ihmettelen nyt kuitenkin, että jos sitä uskon ydintä ei tajua, niin siinä tapauksessahan uskosta ei ole oikeastaan hyötyä. Toki hengellinen voi olla ja saahan körttinimityksen alla toki tietyn positiivisen statuksen. Mutta eihän se kanna perille... päinvastoin eikö tästäkin ole sanottu selkeästi että se muuttuu karvaaksi sapeksi tai jotain sinne päin?

Moikka Mirjami, kiva kun on joku uusikin kirjoittelemassa täällä.
Ihan aluksi, siis mun kirjoitukset kaikkena sekasuudessaan ovat vain mun sekasia näkemyksiä joihin ei saa loukkaantua ja ottaa vakavasti.

Mutta tohon kirjoitukseesi sivuten.
Kristinuskon ydin, jos ei syntiä synniksi saarnata ja onko armosta vaan ihan hampaatonta puhua?

Lapsille tietysti tulee olla rajoja ja rakkautta, mutta kristinuskon ydin on minusta armo ja armo joka kasvattaa.
Armo kun kasvattaa, on mun mielipaikka Raamatusta.
Musta meitä ei ole kutsuttu saarnaamaan moraalia ja moralisoimaan.
Kuten piispamme Irja puhui, niin armo joka ei vaadi mitään ja on lahja kyllä muuttaa ja kasvattaa.

Kukaan ei tykkää että aletaan tuomitsemaan ja se vaan karkoittaa ihmiset, mutta ihmisten hyväksyminen ja armahtaminen vikoineen kasvattaa ja muuttaa hyvään suuntaan.
Kaikkihan me olemme armonalla emme tekojemme ja hyvyytemme vuoksi mihinkään taivaaseen päästä.
Minusta siinä juuri on kristinuskon voima, että Jumala muuttaa ei niin että ihminen alkaa muuttamaan toista.

Armosta vois varmaan kirjoittaa tuntikausia, mutta jokainen saa ja voi itse rakentaa kuvansa kristinuskosta, mutta toivottavasti vuoropuhelu käy ilman sen voimakkaapia antipatioita ketään kohtaan.

[öppiäinen]

Ja jos syntiä ei ole. On vain vääriä tekoja muita ihmisiä kohtaan.

Mitä muuta syntiä sitten on kuin väärät teot muita ihmisiä kohtaan?

Jos maailmassa olisi jäljellä tasan yksi ihminen, mitä syntejä hän voisi tehdä? Vahingoittaa itseään joo; tai olla tyytymätön ja katkera osaansa. Ja sanotaanhan sitä, että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken ja lähimmästä vain sen verran kuin itseään. Vaan toisaalta mitäs sitä Jumalalle antaisi häntä rakastamalla? Jobin kirjan viisaan Elihun mukaan ei mitään...

[seppos]

Hämmästelen edellä olevia kirjoituksia. Seurapuheiden suurkuluttajana en ole kuullut sitä mitä edellä kerrotaan, vaan hämmästelen yhtenä foorumin vanhimmista jäsenistä näitä kirjoituksia. Seuraväkeä ei olla missään vaihtamassa nuorempiin ja nuoretkin puhuvat synnistä puheissaan. Nyt nuoret ovat heidän juhlavuotensa vuoksi esillä tavallista enemmän muuten he eivät ole mitenkään korostetussa asemassa. Koitetaan sietää toisiamme sillä sitä kutsutaan rakkaudeksi.

[Pirska]

Mitä muuta syntiä sitten on kuin väärät teot muita ihmisiä kohtaan?

Jos maailmassa olisi jäljellä tasan yksi ihminen, mitä syntejä hän voisi tehdä? Vahingoittaa itseään joo; tai olla tyytymätön ja katkera osaansa. Ja sanotaanhan sitä, että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken ja lähimmästä vain sen verran kuin itseään. Vaan toisaalta mitäs sitä Jumalalle antaisi häntä rakastamalla? Jobin kirjan viisaan Elihun mukaan ei mitään...

Lutherin Isosta katekismuksesta:

ENSIMMÄINEN KÄSKY
Sinulla ei saa olla muita jumalia

TOINEN KÄSKY
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä

KOLMAS KÄSKY
Pyhitä lepopäivä

Olemme tähän mennessä oppineet kolme ensimmäistä Jumalaan suuntautuvaa käskyä. Häneen on ensinnäkin luotettava koko sydämestä, häntä on pelättävä ja rakastettava elämämme kaikissa vaiheissa. Toiseksi: hänen pyhää nimeään ei saa väärinkäyttää valheisiin tai muihin pahuuksiin, vaan sitä on käytettävä Jumalan ylistämiseksi, lähimmäistemme ja oman itsemme hyödyksi ja autuudeksi. Kolmanneksi: juhla- ja lepopäivinä on ahkerasti käsiteltävä ja opetettava Jumalan sanaa, jotta se saisi antaa suunnan kaikille tekemisillemme ja koko elämällemme. Nyt seuraavat seitsemän lähimmäisiimme kohdistuvaa käskyä, joista ...

[seppos]

Lutherin Isosta katekismuksesta:

ENSIMMÄINEN KÄSKY
Sinulla ei saa olla muita jumalia

TOINEN KÄSKY
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä

KOLMAS KÄSKY
Pyhitä lepopäivä

Olemme tähän mennessä oppineet kolme ensimmäistä Jumalaan suuntautuvaa käskyä. Häneen on ensinnäkin luotettava koko sydämestä, häntä on pelättävä ja rakastettava elämämme kaikissa vaiheissa. Toiseksi: hänen pyhää nimeään ei saa väärinkäyttää valheisiin tai muihin pahuuksiin, vaan sitä on käytettävä Jumalan ylistämiseksi, lähimmäistemme ja oman itsemme hyödyksi ja autuudeksi. Kolmanneksi: juhla- ja lepopäivinä on ahkerasti käsiteltävä ja opetettava Jumalan sanaa, jotta se saisi antaa suunnan kaikille tekemisillemme ja koko elämällemme. Nyt seuraavat seitsemän lähimmäisiimme kohdistuvaa käskyä, joista ...

Minusta tuota toista käskyä rikotaan uskossa olevien toimesta usein ja runsaasti esimerkiksi hokemalla puheissa ym. Jeesuksen nimeä. Kolmatta käskyä rikotaan nykyisin kuin sitä ei olisi olemassa. Yritimme aikoinaan tehdä lapsillemme sunnuntaista erilaisen mm. kattamalla ruokapöytä paljon koreammin. Mitä siitä on jäänyt jäljelle emme ole tarkastaneet.

[mt]

Kyllä olen seurapuheissa ja herännäispappien saarnoissa - oli puhujana sitten nuori tai vanha - kuullut synnistäkin puhuttavan, eritoten ihmisen perimmäisestä syntisyydestä, jonka helpoimmin havaittavia ilmenemismuotoja ovat sitten ns. tekosynnit - niiden määrähän on leegio. Niistä on täällä kritikoitu Heinimäkikin kirjoittanut mielenkiintoisessa, klassisiin kuolemansyntiluetteloihin perustuvassa kirjassaan Seitsemän syntiä.

Ehkä herännäispuheessa on usein painopiste tuossa ihmisluonnon syntisyydessä, jota myös monen nykyisin vieroksumalla perisynnin nimellä kutsutaan. Tämähän on aivan perusluterilaisuutta. Syntien luetteloa seurapuheessa vieroksutaan kenties siksi, että siinä syytös kohdistuu herkästi muihin, ei puhujaan itseensä.

En ole Sepposin kaltainen seurapuheiden suurkuluttaja, mutta sen verran paljon seurapenkkiä kuitenkin kulutan, että olisin kenties jotain "salaliittomaista" havainnut, jos sellaista esiintyisi. Kun en ole enää ihan nuori, olen yhden herännäishenkisen eläkeläispiirin vakiovieras, mutta käyn tilaisuuden tullen myös opiskelijoiden seuroissa.

Mt

[öppiäinen]

^^^Niin. Mutta miksi? Siksikö, että Jumala itse tykkää että niin tehdään, vai siksikö että siitä on ihmiselle iloa, hyötyä tms.

Ensimmäisen käskyn selitys Lutherilla on: "Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa. "

Kuulostaa lähinnä sen ihmisen omaan hyvään tähtäävältä?

Lepopäivästä Luther taas toteaa näin: "huomattakoon, ettemme pidä lepopäivää ymmärtäväisten ja oppineiden kristittyjen vuoksi, hehän eivät sellaista lainkaan tarvitse. Vietämme sitä ensinnäkin luonnon opettamien ja vaatimien ruumiillisten syiden ja tarpeiden vuoksi, jotta tavallinen kansa, rengit ja piiat saisivat koko viikon työn ja ponnistelun jälkeen vetäytyä yhdeksi päiväksi virkistävään lepoon. Tärkein syy on kuitenkin se, että tällainen lepopäivä antaa tilaisuuden ja ajan - mikäli sitä ei muulloin ole - osallistua jumalanpalvelukseen"

Jos on tilaisuus osallistua jumalanpalvelukseen muulloin (esim. minulla torstai-iltaisin tavallisen työpäivän jälkeen), tarvitsenko enää erillistä lepopäivää?

(Taitaa mennä jo aika kauas uutisoinnista; olisiko oman ketjunsa paikka? Joko kymmenestä käskysta, tai sitten perinteisen ja citykörttiläisyyden eroista. Ja ehkä seuratuvan puolelle.)