Olin paikalla, itseasiassa harkitsin jopa körttifoorumilaisten tapaamista. En kuitenkaan uskaltautunut sinne. Kannatan täysin ajatusta, että meidät uudet tai herännäisyyttä etsivät tai muuten vain mukana roikkuvat saataisiin jollain konstilla "rakastettua joukkoon". Liisa Lappalaisen puheen itkeä tihrustin alusta loppuun, se oli kuin minulle tarkoitettu. Ja minulle on ihan sama olisinko Ö-lohkossa vai missä, ajatus sinänsä tärkein, että pääsisi tutustumaan ihmisiin.
Muuten herättäjäjuhlat olivat todella ihana kokemus. Olin serkkuni kanssa siellä koko lauantaipäivän. Itse asiassa me molemmat olemme etsimässä jotain juuri nyt. Minulle herännäisyys on tällä hetkellä osin tuntematon, kuitenkin tunnen oloni kotoisaksi nimenomaan körttien seurassa. Paikkakunnallammehan olen käynyt nyt muutaman kerran Siioninvirsiseuroissa. Kirkossa myöskin pitkin talvea. Nämä ihmiset ovat oikeasti ja minun oman kokemukseni mukaan yrittäneet "rakastaa joukkoon". Siitä olen heille, näille muutamille rohkeille kiitollinen. On myös toki niin, että uskon että Jumala on johdattanut kulkuani. Jalat vain vievät tuonne noiden tilaisuuksien pariin. On halu lähteä kirkkoon ja seuroihin Sanan kuuloon. Herättäjäjuhlat olivat minulle Juhlaa ihan oikeasti. Sielunravintoa pitkin päivää. Virsien sanomaa seurasin vaikken osaa itse niitä sävelmiä.
Ja ompa harmi nyt sitten, etten uskaltanutkaan tulla tapaamiseen. Olisihan siellä ollut näköjään teitä muitakin, joilla ei ole tuttua sakkia ympärillä. Itsellä oli se tilanne tuolla, että tuli paikkakuntamme tuttuja vastaan, näiden kanssa juteltiinkin sitten syvällisiä. Heillehän oli itseasiassa yllätys, että minä olen herättäjäjuhlilla. Iltapäivällä serkkuni lähti aiemmin pois, niinpä sen loppuajan olin yksikseni. Siinä vaiheessa tuntui olo ulkopuoliselta, kaipasin edes yhtä tuttua kasvoa, jonka viereen olisin voinut istahtaa. Oli kai sitten niin tarkoitettu, että iltaseurat istuin yksikseni, sain siinä samalla hiljentyä ihan kokonaan itsekseni puheiden ja veisuun antiin.
