Kirkon Ulkomaanapu ja perintöjen kalastelu:
http://yle.fi/uutiset/kirkon_ulkomaanvun_perintokirje_narkastyttaa__jos_joku_on_pahoittanut_mielensa_niin_olen_pahoillani/6752461Toisessa vaakakupissa on jokunen mielensä pahoittanut.
Mitäpä on toisessa vaakakupissa? No, siellä on valtavaan suuri joukko lapsia ja muitakin ihmisiä, joiden tulevaisuus on katkolla, jopa elämä voi olla katkolla.
Minun mielestäni on niin, että vaikka jokainen suomalainen närkästyisi, niin pientä se on pelastettujen ihmishenkien ja sen rinnalla, että mm. lapset saavat köyhissä oloissa jonkinlaiset eväät elämäänsä.
Jos jostain pitää närkästyä, niin pitää närkästyä siitä, että valtava määrä ihmisiä elää valtavassa kurjuudessa.
Vaan, kukapa tuollaisesta närkästyy? On mukavampaa närkästyä siitä, jos minulta pyydetään rahaa tai minua syyllistetään siitä, että en auta.
Totean vielä, että ymmärrän sen, että Ulkomaanavun kirjeistä loukkaantuneiden tunteet ovat aitoja ja voivat olla hyvinkin voimakkaita, mutta ikävä kyllä, toisessa vaakakupissa on tähtitieteellisen verran painavampaa tavaraa.
Skandaali ei siis ole se, että joku haluaa auttaa, vaan se, että joku haluaa estää auttamisen.