Silakkalaatikkoa Jeesukselle, kirjoittanut Veikko Huovinen.
...Kerran iltapäivällä Kylli istui rantakivellä ja huuhtoi spitaalisia jalkojaan vedessä. Silloin hän kuuli outoa läpsettä Genesaretin järveltä. Hän tähyili tihruisilla silmillään ja varjosti kädellä katsettaan. Hän hätkähti rajusti, sillä hänestä näytti siltä kuin joku mies olisi kävellyt vedenpinnalla, niin että läiske kävi ja vesi pärskähteli. Tuntematon kulkija oikoi järven lahden yli kohti Kyllin asumaniemeä. Sikäli kuin Kylli tiesi, oli sillä kohtaa melkoisen syvää.
Kulkija tulla lätisteli kohti Kyllin kotikenttää, ja kevyesti tulikin. Käveli kuin kovapohjaista tietä ainakin! Kylli pelästyi ja piti tuollaista noituutena. Oliko tauti syönyt jo hänen silmänsäkin.
-Älä peljästy vaimo, sillä totisesti sinä näet oikein eikä silmissäsi ole vikaa.
-Kuka työ ootta, kysyi Kylli latinaksi.
-Jeesushan se tässä vain.
-Kennenkä poika, uteli Kylli.
-Ka, no Jumalan poikia ollaan, sanoi tuntematon kansanomaisesti...
... -Saatanhan minä teille jotain laittaa, jos ette ole isoruokainen. Vaan jospa te satte pitaalin minusta.
-Ei se minuun tartu, sanoi Jeesus hymyillen.
-Ootko varma, epäili Kylli.
-No ihan varma, sanoi Jeesus.
-Luja on usko, sanoi Kylli.
-Luja sen pitääkin olla, sanoi Jeesus. -Pistähän muori ruoka tulelle, minä käyn sillä aikaa vilkaisemassa opetuslapsia tuolla kylässä. -Hei!
-Heipä hei! sanoi Kylli...
...Vuoka kihisi ja kiehui uunissa puolitoista tuntia. Siihenpä parahiksi Jeesus tulikin ja nuuski kiinnostuneena hyviä tuoksuja.
Kylli kattoi pihakivelle savivadin, puulusikan, tuopin ja kannullisen hetevettä.
-Olokeepa hyvä, sanoi hän latinaksi ja vetäytyi syrjemmälle antaakseen vieraalle ruokarauhan.
Jeesus mursi leivän ja lusikoi halukkaasti vuokaruokaa. Hänellä oli kova nälkä. Hän söi runsaasti ja piti tavattomasti ruoan mausta.
-Kyllä osaa olla maukasta, sanoi hän Kyllille.
-Ei Kapernaumissakaan saa tällaista. Mahottoman hyvää. Mikä ruokalaji tämä on?
-Silakkalaatikkoa, sanoi Kylli.
-Silakkalaatikkoa, tapaili Jeesus ruoan nimeä...