Kirjoittaja Aihe: Joukkoon rakastaminen  (Luettu 37444 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #60 : 29.10.12 - klo:17:48 »
Se oli liian pitkä ainaki kuumeessa luettavaksi. Jos toiste.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #61 : 30.10.12 - klo:14:52 »
Tämän päivän Kotimaa24 uusimmissa blogeissa on seuraava körttiläisiä säälivä pitkä teksti.

Vahvasti tietää kirjoittaja kuinka Jumala, jonka kolmiyhteistä nimeä hän paljon toistaa, oikein kohdataan.

Opiksi meille: Armon varassa ollaan !

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=629&id=45150

Tekstin kirjoittaja ei tunne tavallista rivikörttiläistä. Hänen on täytynyt saada käsityksensä herännäisyydestä jostain muusta. Epäilen vahvasti, että hän on lukenut tämän foorumin saivartelijoita, juuri heitä, jotka leikkivät Jeesusta.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6593
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #62 : 30.10.12 - klo:15:16 »
En tiedä, ketkä ovat foorumin saivartelijoita, mutta mikseivät he voisi olla saivartelunsa ohessa tavallisia rivikörttiläisiä?

Minäkin ihmettelen, mihin kirjoittaja käsityksensä perustaa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8612
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #63 : 30.10.12 - klo:15:17 »
Pikkasen oli kieltämättä ihmeellinen kuva körteistä kirjoittajalla.
Lainaus:
Jumala on luonut ihmisen rakkautensa kohteeksi. Ihmisen ei tarvitse hävetä ja pyytää anteeksi olemassaoloaan, koska ihminen on syntynyt Jumalan tahdosta maan päälle. Ihmisen tulee pyytää anteeksi Jumalalta rikkomuksiaan, eli syntejä, ei olemassaoloaan. Olemassaolon anteeksi pyytäminen osoittaa ihmisen mielessä vääristynyttä Jumala suhdetta, jossa ihminen ei ymmärrä Jumalan rakkautta ja armoa syntistä ihmistä kohtaan. Jos sinä joudut koko ajan pyytämään anteeksi olemassaoloasi, niin sinun Jumalan kuvaasi ei kuulu todellinen Jumalan rakkaus ja sen kokeminen. Sinä olet olemassa, että saisit olla Jumalan täydellisen rakkauden kohteena.
____________________________________

Ilmeisesti painotus alatiestä ja itsensä pieneksi Jumalan edessä tunnustaminen on kauhistus kirjoittajalle.
Kyllä kai meillä jokaisella on silti usko rakastavaan Jumalaan?
Minulla ainakin, mutta ei se tee minua olemaan kerjäämättä armoa.
Se olisi kauheaa, jos alkaisin pitää itseäni jotenkin parempana ja armoa tarvitsemattomana.
Paavalikin kirjoitti, minussa, se on minun lihassani ei asu mitään hyvää.

Sitten toi outo ratkaisu kristillisyyden painottaminen.
Miksiköhän kirjoittaja painotti ratkaisukristillisyyttä.
Onko se niin, että kun synnintunnustuksessa tunnustaa synnit  ja pappi lukee synnit anteeksi se ei riitä?
Tai kaste?
Enemmän mua häiritsee nämä kun painostaa ihmisiä tekemään rtkaisun ja sitten kun toinen on tehnyt ja kokenut ehkä jonkunlaisen hengellisen kokemuksen, niin sen saatuaan kun ei tunnetta ole, niin pitää taas tehdä ratkaisu ja taas ja taas.
Se vasta raskasta olisi. Kyllä armon tulisi riittää ilman ratkaisujakin ja kuka sitä näkee ihmisen sydämeen?

Jotenkin outoja oppeja kirjoittajalla, mutta ymmärrän kyllä tarkoituksen ja toteankin, että ainaisen opettamisen sijasta voisivat ratkaisujaan painottavat tarkastella omia oppejaan.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34950
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #64 : 30.10.12 - klo:15:37 »
Viisveisaaja, samoja ajatuksia on minullakin.
Ollaanko me körtit tai körttiyden kovan koulun kautta löytäneet niin vaatimattomia että vaikka kristittyjen uskoa tunnustammekin, niin oma uskomme on edelleen  s y n t i s e n ihmisen uskoa. Sillä ei voi kerskailla.                                                                                    Uskoontulolla, hegen lahjoilla, ja muilla "tunnekristillisyyden" tuntomerkeillä
voi aina välillä väärin uskovia tölväistä.

Minulle rakkaita uskonkohtaloita ovat tuhlaajapoika ja ristin ryöväri.
Ensinmainitun isä armahti oitis kun hän palasi kuin roudan ajama porsas kotiin.Isä ei pyhitystä vaatinut.
Ristillä Jeesus antoi viimeisillä hetkillään olevalle ryövärille taivaspaikan kun tämä ymmärsi pyytää sitä oikealta mieheltä. Ei siinä syntejä kyselty eikä annettu anteeksi.
Ilman tekoja, armosta jokaiselle. Koskaan ei ole myöhäistä.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #65 : 30.10.12 - klo:18:16 »
saivartelijoita

Nyt osa kirjoittajista kyselee mielessään kuin opetuslapset viimeisellä ehtoollisella: "olenko se minä?"

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22737
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #66 : 30.10.12 - klo:19:16 »
Nyt osa kirjoittajista kyselee mielessään kuin opetuslapset viimeisellä ehtoollisella: "olenko se minä?"

En kysele, tiedän olevani saivartelija. Haittaakse?

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #67 : 30.10.12 - klo:19:31 »
Onnellinen sellainen seurakunta jossa kurjimmatkin saivareet tykästetään joukkoon.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21786
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #68 : 30.10.12 - klo:20:31 »
Lukaisin läpi sen pitkän esillä olleen kirjoituksen. En oikein ymmärtänyt sen tarkoitusperää.
Olihan siinä hyviä asioita ja huonoja asioita. Vajavaisen ja syntisen ihmisen kirjoittamaan pitkään tekstiin
mahtuu monenmoista. Jumala varjelee meidän ymmärryksemme ja elämämme perustan Jeesuksessa.
Jeesus ei turhan takia ottanut pientä lasta syliinsä ja sanonut että olkaa lasten kaltaisia,
minä olen salannut tämän ymmärtäväisiltä ja viisailta.
Voimme kaiketi keskustella monella tavalla, rukoilla viisautta ja ymmärrystä, jokainen on Jumalan edessä
yksin, voimme rukoilla toistemme puolesta, mutta emme voi elää toisen puolesta emmekä voi tuomita toista.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #69 : 31.10.12 - klo:20:19 »
Kai se pitäisi huolellisesti lukea mutta kun on yhä tautisuutta kurkussani ja päässäni ja noin.

Ihmiset ovat kovin erilaisia keskenään, ja tämä että itsestäni tuntuu tällaiselta ei takuulla tarkoita että olisi kyseessä jokin körttiläisten pakkoteesi.

Minä todella usein mietiskelen miten viheliäinen realiteetti on se, että se pieni neliömetri maata jolle synnyin jää minun jälkeeni jokseenkin varmasti epäsiistimpään kuntoon kuin tullessani.  Ja totta, se menee useasti niin pitkälle että sanon jotta ottasit kiiruusti pois minut, ennen kuin saan vielä enemmän tuhoa aikaan.  Se Siionin Virsi jossa puhutaan teräskovasta maasta, ja taivaan vihan kauhistuttavuudesta, kuvaa omaa oloani ja tämä on erittäin tosi.  Samaten se, että mikään pyhä päätös ei auta minusta parempaa tulemaan. 

Okei okei, jos on oireita olen jälkeenpäin näin masentunut, mutta saan minä muulloinkin pahaa aikaan. Joskus mietiskelen, että tämä tauti on kuin näkisi sisimpäänsä, ns sivistyksen ohuuteen ja siihen mihin ihminen kykenee, sillä temporaaliäkäisyys on omasta kuoleman ruumiista lähtöisin. Saattaa olla poikkeuksellista ja hyvä tietenkin ettei jokaisen tarvitse juuri samaa kokea, mutta kyl minä toisinaan olen vähintään neuvoton pahuuden edessä.

Mutta sehän jatkuu, että "niin kuullaan siellä huutos".



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34950
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #70 : 31.10.12 - klo:20:42 »
Leena, älä tee sairaudestasi syntiä !  Omalta kohdaltani voin kertoa että olen niin kovan flunssan kourissa että ärsytyskynnys on tosi matala.
Samoin olen huomannut että jos verensokerini on nopeasti laskenut, niin Matti sen ensimmäisenä huomaa. Useat meistä ovat joutuneet käymään
Kovan Koulun, eli niin kuin olen aiemminkin verrannut "Kyllä Herra kukkonsa kynii ! "  Olemme "ahjossa " puhistusta odottamassa.

Ikääntyminen sairauksien kanssa, etenkin yksin asuen vaikuttaa masentavasti ja muutenkin, niinkus ammattilaisena tiedät. Mutta kun paranet tästä yhteisestä taudistamme ja varovaisesti taas aloitat kuntoilun ja käyt kirkossa ja seuroissa, eiköhän mielialat kohene.

Minua lohdutti suuresti kun löysin wikistä hakusanalla nuhakuume monta järkevää, etten sanoisi lohduttavaa asiatietoa.
Hernerokan värinen erite mitä nenästä niistäessä tulee onkin oman puolustuskyvyn hyvä merkki.  Vanha kansa on väärässä tässäkin.

Ehdotan että rukoilemme toistemme puolesta !  Minä koetan aina muistaa sitä Jeesuksen rukousta ja siihen perään lisään omat pyyntöni.   :049:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #71 : 31.10.12 - klo:20:56 »
Kiitos, Riitta-mummi, sillä juuri niin minun useasti käy. Kyllä, olen noin tehnyt ihan nuoresta tytöstä.  Kasvoin aikuiseksi pitäen itseäni terveenä mutta pahana laiskana hajamielisenä jne joten kun diagnoosin sai myöhään niin käsitys itsestä ei oikein enää muutu.   Siuksi minä aattelen tuota viisveisaajan taivaskuvaa ja sitä että näin hämmentynyt jos sinne pääsee niin siellä minä tunnen itseni täydellisesti. :100:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #72 : 31.10.12 - klo:23:07 »
Lähimmäisen vilpitön ja pyyteetön rakkaus on kyllä aika ihmeellinen asia.
Ja se että ihminen hyväksytään sellaisenaan joukkoon mukaan.
Ilman kummempia vaatimuksia.

Usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus sanotaan korinttolaiskirjeessä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #73 : 01.11.12 - klo:20:09 »
Lähimmäisen vilpitön ja pyyteetön rakkaus on kyllä aika ihmeellinen asia.
Ja se että ihminen hyväksytään sellaisenaan joukkoon mukaan.
Ilman kummempia vaatimuksia.

Usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus sanotaan korinttolaiskirjeessä.

Näin on, ja kummallisinta se, että tarvii kai itse tyriä niin ymmärtää ja rakastaa ihan totta niitä jotka omasta mielestä on olleet juuri vaikeita rakastaa...      ja kun on itsellä tilanne päällä ja mokaa, muistaa heitä ja kuin voi olla, juuri semmottia alkaa rakastaa.  

Kuka on sanonu että Herra kaataa maahan jotta sais asettaa kätensä alle ja siitä nostaa?   Joku jonka jostain herännäisestä kirjasta luin. Mutta on kuten itse olen,  ei vain muuten opi, niin arvelen, rakastamaan joukossa ja kanssakulkijoita. Joskus olo on kamala mutta kai hän siitä nostaa.  Itse en  mihinkään pysty.  Niin se kyllä sanottiin edeltäkäsin.  Joskus jopa lohduttaa jotta Jeesus kaatui ristinsä' alle myös, hän tietää, ja erikoisista asioista ihminen saa lohdun kaatuessaan itse.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8612
Vs: Joukkoon rakastaminen
« Vastaus #74 : 02.11.12 - klo:18:24 »
En kysele, tiedän olevani saivartelija. Haittaakse?

Minä myös myönnän ja tapani kommentoida on saivarteleva, mutta toivottavasti ei tautini ole vielä niin pitkällä, että kuvittelisin olevani Jeesus.
Sekasin olen kyllä.
Kaikki valta tekoälylle!