Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!

[seppos]

Tämä on vaikeampi juttu, kun se ei tapahdu yhdistyksen toimilla, vaan siten ajattelevien ja toimivien yksilöiden toimesta. Vaikutus on suurempi kuin miltä se näyttää, kun se on hajautunutta ja nimetöntä. Seuratkaa ympäristöänne ja laajemmaltikin, niin yllätyksiä löytyy runsaasti.

[juhani]

Mielestäni siinä mitenkä asevelipapit hoitivat veljiensä sieluja 1939-1944 oli väkevin sanoma körttiläisyydelle. Suurin osa oli körttipappeja tai körttiläisesti ajattelevia.

[PekkaV]

   Täällä kohtaa ihmisiä, jotka kertovat mummansa veisanneen Siionin virsiä.

Kun seurapaikat ovat usein seurakunnan tiloissa, siioninvirsiseuroihin tulee muiden herätysliikkeiden tapakirkollista väkeä. Näin tutustumme luontevasti.

[Kalistaja]

Mielestäni siinä mitenkä asevelipapit hoitivat veljiensä sieluja 1939-1944 oli väkevin sanoma körttiläisyydelle. Suurin osa oli körttipappeja tai körttiläisesti ajattelevia.

Olen lapsuudessani ja nuoruudessani tavannut näitä asevelipappeja. Monet heistä olivat otteikkaita, vahvoja ja ymmärryksellisiä. Pystyn ymmärtämään, että moni heistä kykeni väkevään sielunhoitoon sodan saatanallisissa melskeissä ja asemasodan aikana. Tuosta voidaan kirjoittaa lisää toisen otsikon - Sielunhoitoa sota-aikana - alla.

 Mutta juhani hyvä ja kaikki muut: läväyttämäni otsikko on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?! Jospa siitä vielä.

[Pena]

Mitä tarkoittaa 'merkitys Suomessa'? Onko se sama kuin 'merkitys Suomelle'?

Niille Suomessa, joille herännäisyydellä on merkitystä, sen merkitys lienee huomattava. Onko tämän joukon osuus väestöstämme niin suuri, että merkitys koko Suomelle olisi yhtä huomattava? Tuskinpa.

Moni asia saattaa silti olla nyt juuri näin siksi, että herännäisyys on siihen vaikuttanut joskus aiemmin. Tarkoitan pikemminkin asennemaailman ilmiöitä kuin jotain kouriin tuntuvampaa.

[juhani]

Anteeksi Kalistaja... kyllä minulla on yritystä kolmannen vuosituhannen ongelman ratkaisuihin, mutta körttiläisyyden suurvuodet olivat mielestäni viimeisen ryssän sodan aikoihin. Ei Paavo Ruotsalaisesta tiedetty mitään julkisesti Helsingissä hänen elinaikanaan.

Kun tulemme nyt kirveistä ydipommien aikaan... tulee heti mieleen, että teologisesti PR:n ja hänen oppipoikiensa ajattelu oli erittäin harvinaista. Jumalalle kunnia ja ihmiselle häpeä. Tätä körttiläiset ovat tänäkin päivänä maininneet. Kun minä olen tallaillut asfalttikörttiläisenä kohta puoli vuosisataa kuunnellen ja keskustellen. Siinä tulee mieleen eräs yllättävä piirre nk. uskovaisissa ja syntisissä. Körttiläisyys elää syntisissä ihmisissä ja nk. uskovaisissa ei ollenkaan. Miljoona henkeä täällä syntisellä pääkaupunkiseudulla ovat körttiläisiä vaikka he eivät tiedäkään...

[Leena]

Alkuun hankalasti avautuvaa, ja kiusaannutti, kun koki ettei kuulu tänne koska sukutausta puuttuu, ja yhäkin jollain tapaa ilahtuu kun äitee soittaa että huolikkos isoenosi Siionin Virret, kun löytyivät!

  Taitaa olla itselläni hieman kuin Riitta-mummilla.  Kiuruveden juhlat olivat selkeä käännekohta, sillä riittävä määrä sanaa veisuuta ja hyvin selkeä visio itsestä --- että synti minun elämääni turmelee, ei aivovamma...   Kuin olis varjo edessä...   ajattelin, että eihän minun silmäni kestä Kristuksen valoa, niin että varjojen kautta hän lähestyy...    ja silloin oli tärkeää hiljainen mietiskelyrauha, kun ei juuri ketään tuntenut, merkitsi muuan virstantolppaa, ja koko mäki jäi hyvin rakkaaksi.

Soisin samaa toisille, mutta jokin hämmästyttävä estää.  Tyrmäävintä oli, kun hyvälle ystävälle kandikurssilta esitin että läheppä juhlille, en minä osaa vastata.  En enempää puhunukkaan.  Sanoi että miksei - kotoa saapui saman tien tosi ärhäkkä tekstiviesti, ei tahdo kuulla "minusta ja minun körteistäni yhtään mitään".  Vetäytyi poiskin vaikka oli juuri ihastellut, kuin asutaan nyt lähellä... 

Se on sikäli surkeata että tämä mielestäni nykyään ainakin --- mikä itseäni kiinnostaa ---  edustaa aikuista ja kypsää kristinuskon ymmärtämistä.  Siksi soisin, että saisin selville, mitä ihmeen juttua tuokin ärjäisy kätkee...   Mitä ihmiset luulee?  Tämä on lopulta, sittenkin aika open house. Ei tulla kimppuun jotta onkos sisar uskomassa tai joks sait henkikasteen tai koskas tulit uskoon...     Ei kaanaankielistä sekasotkua, ei erikseen uskonelämää ja elämää, vaan Kristuksen seuraamista.... kiinni riippumista...  Tämä on on on jokaisen juttu, ja erikoisen tärkeä tänään, kun hyvin vaikeita kysymyksiä ratkotaan----   anna ymmärrystä, rakas Kristus.  Kun hän jokaisen puolesta kuoli.

Tämä, dosentin  kanssa seurustelu, veisailu kotona, avaa silmiä näkemään ikäviä asioita omasta elämänvaelluksesta, aivan totta, ja ymmärtämään, että armo on jotakin joka on parempi, kuin elämä, jota suuresti rakastan. 

Muistoja;  toinen rakas kuva onkin jo seuraavilta juhlilta, jossa satuin päätösrukoukseen Sadettan ja mt:n keskelle, ja silloin se jakamisen ja yhteisyyden kokeminen merkitsi hyvin paljon.  Joukkoon ottaminen vaikkei ole terve ja noin.  Silloin haluaa rakastaa eteenpäin.

[Pirska]

---
 Mutta juhani hyvä ja kaikki muut: läväyttämäni otsikko on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?! Jospa siitä vielä.

Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.

[Leena]

Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.

Kiitos, pirska!   Oikeastaan minulla liikkui ajatus samaan suuntaan, sillä vastauksista hyvin nopeasti tulee itseltäni kysyttäessä subjektiivisen puoleisia!  Tuostahan pianaikaa jo kirjoittaisi teologisessa gradun!
................................

Siksi tätä olen miettinytkin.  Mitään "punaista petoa" vastaan ei 30-luvun Suomessakaan tarvittu mitään "isänmaallisia kansanliikkeitä", se edusti yleistä yltiönationalismin ja äärioikeistolaisen liikehdinnän nousua.    Nuuskittuani eurooppalaista 30-lukua joudun valitettavasti toteamaan, että se se Suomelle vaarallinen oli - myös uhatessaan provosoida kommunismia.   Vaikutteensa Suomi otti Saksasta,  sillä sieltä tänne on rantautunut paljon arvokastakin.  Talouslama nostaa aina populismin esille, eikä se ole vitsikästä.  Mitä vähemmän jne, mutta yksi ja sama, tästä päivästähän oli kysymys.  

Suomen ja Saksan yhteistyö oli monin tavoin kietoutunutta ja sieltä tuotiin hyvää(kin) joten kun Murtorinteen selvityksiä tutkii oivaltaa kuinka Kansallissosialismi ei hetikään hälyttänyt...   ja monen oli vaikea juuri kirkossa tajuta että mitäs ny, kun tekivätkin kansanmurhan...   sun muuta!    Suuri osa papistosta oli saanut  oppinsa Wittenbergissä joskus silloin joskus, ja joskinveljessota/kansalaissota/luokkasota/sisällissota/kapina oli siihen asti tunnetuista eniten uhreja vaatinut ja julmin,  tulevaisuuden kannalta taisi olla hyvä -. minusta - että maalla oli armeijan siemen.
..................................

Jos ajattelen vaatimatonta, käytännön elämässä toteutuvaa Kristuksen seuraamista - tee minusta todella kristitty, tahtosi tekijä, pyyhi pois velkani kotta opin itsekin antamaan anteeksi, korjaamaan - se kirkon ytimeksi jäädessään, avarasydämisenä ihmisiin päin, arkana Jumalaa kohti kääntyessään, evankelikaalisten liuikkeiden poonkaistessa kenen mistäkin syystä minnekin - vaikuttaa kyllä kirkon kautta.  Jos kohtra tässä joka prelaatti on "lähinnä körtti" ja aktiiviseurakuntalaiunenkin vähintään se "lähinnä-körtti"  tiesi koko liikkeestä mitään tai ei, jos jätetään nimi kertomatta ja kuvaillaan tapa ajatella, arvelen aika monen toteavan että juu, sinnepäin lähinnä ...     on kirkolla  asiat hyvin.  Se ei milloinkaan ole yhteiskunnallisissa keskusteluissa ole ollut turha tekijä, sitä joko pomotetaan tai pelätään, ja niin on ollut aina....

Kuten Samuli Klorkalainen aloitti erään aika unohtumattoman saarnansa:  Hyvät ystävät, minä en usko ateismiin - niille maan hiljaisille joita kiusaa meluava, meuhuava, vain tunne-elämää liikutteleva mikälie hän sitten on...

Sanoisin ehkä, että herännäisyydellä on siksi monta    Dosenttia...   että se arvomaailmasta asiakeskustelua käytäessä on viisas kumppani, jonkin yksittäinen jäsen olisi kuinka tyhmeliini.  Tyhmeliini tulee kirkkoon ellei ole kipeä, oppiakseen viisautta.

[Kalistaja]

Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.

 Onko nyt sattuvia sanoja ja väsymätöntä liikettä toisten parhaaksi? Onko herännäisyys luontevasti arjessa? Ja juhani, jos pääkaupunkiseudulla on miljoona körttiläistä, niin ei se kyllä seuratuvissa, körttikeskusteluissa ja herännäiden jäsenrekisterissä ( tahi Siionin virsien veisuussa & körttikolehdeissa ) näy. Joinakin aikoina on ymmärtääkseni suhteellisesti ottaen paremmin tiedetty tai edes aavistettu se mitä mitä herännäisyydessä haetaan. Viriääkö virsi nyt Nurmeksessa, ottaako olennainen otteen Oulaisissa? Pirska: ellet ole älynnyt niin kerron kun sitä kysyt: vastaukseni on kenties jo kysymyksistäni löydettävissä? Tai tietynlainen hiljaisuus kertoo myös. En minä määrättyjä vastauksia odota, vastauksia kylläkin. Saanen kai kommentoida sitä mitä sanotaan. Ajan takaa sitä mitä jossakin joskus tosiasiallisesti ja ymmärryksellisesti ollut on.

[Leena]

Yksi kysymys, Kalistaja.  Tulisiko jonkin liikehdinnän itsetarkoituksellisesti elää ad viimeinen päivä?  

Samaa olen kysynyt työväenliikettä ajatellessani. Sosiaalidemokraattinen ajattelutapa on minusta terveellinen ja yhteiskuntarauhan takaava, mutta on tehnyt tehtävänsä niiden osalta, joihin se katseensa ensin iski.  Ellei siellä tajuta että on haukahdettava muulloin(kin) kuin valvottessa kaupunkien teollisuustyöväestön etuja ja etuja ja etuja   etc. niin sille vain nauretaan reliikkinä.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo! Meillä kuitenkin on jumalanpalveluselämä, ja yhä elävä kirkko, jossa useimmat kokevat herännäisyyden läheisimmäksi itseään.  Samalla kirkolla on muitakin kysymyksiä ratkottavanaan sillä maailma on pienentynyt...   , esimerkiksi ekumeeninen työskentely, kirkon tehtävä maailmassa,  ja jos herännäisyys tarjoaa pohjan jolta ponnistaa, se pohja on Kristus, eikä sitä kukaan peruuta.'

 Ehkä tuohon kysymykseesi osataan vastata 2500-luvulla.  Voidaan tietenkin arvuutella, käykö siellä seuroissa nyt tarpeeksi/liian vähän/liikaa väkeä pääkaupunkiseudulla, jossa joku kuitenkin pähkäilee pienessä päässään että niinniin, omassa kirkossahan täytyisi käydä, ja pyhiinvaeltaa h-y:n kyrkkopyhästä toiseen!  Niin että oman seurakunnan diakoniatyöntekijä kysyy, olenkos minä koskaan muuten käynyt täällä kirkolla!