Kysyin kerran kaverilta, mitä sana "körttiläinen" tuo hänen mieleensä.
"Mustahattuiset miehet istuvat aitan seinustalla ja paheksuvat kaikkea."
Sama kaveri totesi allekirjoittaneesta: "Voi että tämänkin sai vielä nähdä, vanha körtti syö pizzaa".
"Körtti" on äänteellinen takiainen, joka kerää urpoja mielleyhtymiä joka puolelta. Etuvokaalien, klusiilien ja tremulanttien mestarillinen soinnuttelija Martti Innanen (Urjala, Tyrnävä, Kärsämäki, Turenki, Jurva) voi toimia tässä asiassa todistajanani. Nasakka "körtti" on sentään toista kuin vetelät "lestadiolaisuus", "luthersäätiöläisyys", "kansanlähetysläisyys", "kansanraamattuseuralaisuus", "vapaakirkkolaisuus", äänteellisesti ylivetelästä "helluntailaisuudesta" nyt puhumattakaan. Mielikuvan sisällölla ei ole väliä, kunhan se liittyy kristilliseen tiukkapipoisuuteen ja kapeakatseisuuteen.
Oman osansa ovat körtitkin tehneet, ei niinkään nykyinen sukupolvi, vaan varhaisemmat, ehkä suunnilleen Wilhelmi Malmberg-Malmivaarasta Olavi Karekseen. Olen saanut kuulla Ylä-Savon tuikeakatseisista mustahuivisista muoreista, ja takavuosina on kuulemma todettu, että ny voirahan ottaa napsu, ei ne körttilääset enää tänne tuu (yksityisyyden suojaamiseksi en mainitse edes maakuntaa).
Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, kysykää vaikka lupsakkaalta savoilaiselta, harvapuheiselta hämäläiseltä, vilkkaalta karjalaiselta tai suoranuottiselta pohjalaiselta.
Mt