Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!

[Kalistaja]

   Tuosta 1930-luvusta ja herännäisyyden paikka paikoin likeisestä suhteesta Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen jaksetaan körttitapahtumissa nyt jauhaa. Asiastahan puhuttiin 100-vuotissaarnassa Helsingissä ja peukaloa on laitettu ylös myöhemminkin. Eli Helsinki-saarnassa ja jälkilauselmissa on vatvottu sitä, että herännäisyydeltä oli tietynlainen isänmaallisuus ylilyönti. Missään en ole kuitenkaan nähnyt sanottavan, että Punainen uhka oli tuolloin ilmassa ja lähestyvää todellisuutta. Se ilmeni tyhmimmällekin vuonna 1939.

Ja jokainenhan tietää mikä sija uskonnollisuudella ja Kristus-asialla oli punaisessa valtakunnassa.

   Hyvä seminaariaihe seuraavaan körttikonferenssiin olisi: herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!

[seppos]

Mielenkiintoinen aihe. Katsotaan mitä tulee vastaan?

[myyrä]

No jaa...herännäisyyden tosiasiallinen yhteiskunnallinen merkitys 2000-luvulla on olematon. Uskonnollinen merkitys on huomattavasti suurempi; ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä. Luultavasti 30-luvulla merkitys on ollut joka tasolla hieman suurempi - mutta vain hieman. Körttiläisistä vain hyvin pieni osa oli mukana IKL:ssä ja AKS:ssä, niitä vierastettiin ja syystä kyllä. Olen lukenut Mikko Uolan IKL:n historian nimeltä Sinimusta veljeskunta. Ei paljon kiinnosta enää tuon ajan asioiden kaiveleminen.

Herännäisyys eli voimakkainta kauttaan 1840-luvulla Paavo Ruotsalaisen vielä eläessä. Silloin se ravisteli koko yhteiskuntaa juuria myöten.

[Leena]

No ei se Lapuan liike semmottista punaista petoa jaakannut, joka olisi edustanut mitään sisäistä uhkaa tälle maalle enää.  Se oli äärioikeistolaista riehuntaa, eikä  ainuttakaan ihmistä olisi ollut tarpeen kuljetella mettiin pieksettäväksi, ei etenkään vanhoja valtiomiehiä, joista ei ollut mitään uhkaa kenellekään.  Kyllä se oli pahimman sortin ylilyönti, ja laillinen hallitus Mäntsälän kapinastakin lopun teki.  

Siiihen puuhaan kuului sellaisten voimien ihannointi, joita ei kukaan viittisi muistella.  Kyllähän se Mussoliini sai junat kulkemaan ajallaan, ja Saksassa oli todella taas tulevaisuuden uskoa, aivan totta (!!!)! Katsallissosialistisen puolueen päästessä valtaan 1933, se vain ei ihan riittänyt...     pahoin minua ne jäljet pelottavat, mitä mikä tahansa väkivaltaa tarvitseva ääriliike taaksensa jättää.  Onhan se nuori ihminen yllytettävissä mihin tahansa, eiköpä moni katunut sitä Ståhlberginkin kyyditystä jälkikäteen.  

Ihmetellä kuin ihaillakin sopii, kuinka sitten, vajaan vuosikymmenenn sisällä, osa näistä pieksetyistäkin lähti rintamalle.  Sillä tiedätkö mitään siitä, mitä nuo todella vaaralliset kulkijat, vuoden 1917 perilliset, kuljettelivat luotettuihin huusholleihin?  Pääteemana oli, kuinka lyömätön on puna-.armeija.  Yhteinen kieltäytyminen oli aivan odotettavissa, kun piti puolustaa kotimaata, mutta ei sitä edes ajateltu.

Hyvä oli, mitä vähemmän körttejä se mukaansa veti.

Tuon yhteiskunnallisen merkityksen tulisi näkyä sitä kautta, mitä kokonaan ihmisen elämää elävä kristitty elää ja sitten se ei voi jäädä pieneksi.  Sisäänpäinkääntynyt pietismi on muuta,  Dosentti...       hän osaa kertoa siitä hyvin paljon asioita ja seikkoja. 

[Kalistaja]

No jaa...herännäisyyden tosiasiallinen yhteiskunnallinen merkitys 2000-luvulla on olematon. Uskonnollinen merkitys on huomattavasti suurempi; ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä. Luultavasti 30-luvulla merkitys on ollut joka tasolla hieman suurempi - mutta vain hieman. Körttiläisistä vain hyvin pieni osa oli mukana IKL:ssä ja AKS:ssä, niitä vierastettiin ja syystä kyllä. Olen lukenut Mikko Uolan IKL:n historian nimeltä Sinimusta veljeskunta. Ei paljon kiinnosta enää tuon ajan asioiden kaiveleminen.

Herännäisyys eli voimakkainta kauttaan 1840-luvulla Paavo Ruotsalaisen vielä eläessä. Silloin se ravisteli koko yhteiskuntaa juuria myöten.

Komppaan Myyrää ja jatkan: 1830- ja 1840-luvulla herännäisyys ihan oikeasti vaikutti - ja vaikutti tosi väkevästi - uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti. Se vaikutti yksilöihin ja se vaikutti ryhmiin ( perhe, suku, kylä ). Paavo Ruotsalainen oli oivallinen sielunhoitaja ja ainakin osittaisessa karuudessaan - ehkä siksikin? - väkevä olennaisasioiden eteenpäinviejä. Ei pidä unohtaa myöskään miestä, jonka etunimet olivat Niilo Kustaa ( alkujaan Nils Gustav ).

[Rajan poika]

"Eli Helsinki-saarnassa ja jälkilauselmissa on vatvottu sitä..."

Kun olen näistä piireistä sataprosenttisen ulkopuolinen, pitää kysyä, löytyykö tuota mainittua Helsinki-saarnaa jostain? Sinänsä on ihan hyvä, että suhtautumista tuohon 30-luvun alussa alkaneeseen oikeistovirtaukseen pohditaan.

Luettavana on parhaillaan Tapio Huttulan teos Nauloilla laadittu laki, joka kertoo lapualaisten toimeenpanemista työväentalojen pakkosulkemisista ja -lunastuksista esim. suojeluskunnille. Yhtenä lähteenä on mainittu Olavi Kareksen muistelmien toinen osa, joka kattaa ajanjakson 1929-1939 ja kertoo 30 vuoden takaisen lukemiskerran muistamisen perusteella myös heränneiden suhtautumisesta lapualaisuuteen, kirjoittajan omakohtaisen osallistumisen kuvaamisen lisäksi. Pitää lukea seuraavaksi.

Edellä oleviin Leenan ajatuksiin on helppo yhtyä ja todeta olleen vain onni, että äärioikeiston vaikutus jatkunut muutamaan vuotta pitemmälle. Mikäli sama meno olisi jatkunut, Suomi olisi ollut paljon heikompi kohtaamaan marraskuun lopun 1939 tilanteen.

[öppiäinen]

ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä.

Hyvä pointti. Kun kirkossa on niitä, jotka haluaisivat tehdä siitä nykyistä pyhempien yhteisön, niin ihan hyvä että on toisenlaistakin näkemystä. Että edes jonnekin kelpaa lähes mimmoisena tahansa.

Suomessa 2000-luvulla arvostan mitä tahansa vaikka kuinka hentoa ja piipittävää ääntä siitä, että ihmisen arvo ei ole siinä, kuinka maksimaalisen tehokas suorittaja hän on, ja kokisin herännäisyyden olevan yksi näitä ääniä. En tiedä, tarvitseeko "tosiasiallista merkitystä" mittailla, tai onko se edes mitenkään mitattavissa. Ja oikeastaan aika sama kuka niitä ääniä pitää, kunhan edes joku.

Ehkä en muutenkaan (näin ulkopuolelta katselevana?) ihan tavoita Kalistajan kysymyksen tarkoitusta. Olen kuulevinani haikailua "ennen olimme mahtava voima, nykyään meillä ei ole vaikutusta", mutta voi hyvin olla että kuulen omiani.

Ja jokainenhan tietää mikä sija uskonnollisuudella ja Kristus-asialla oli punaisessa valtakunnassa.

Enpä taida tietää   Ainakaan kirkot eivät kuolleet. Osa kirkkorakennuksista hävitettiin tai otettiin muuhun käyttöön, mutta niinhän tapahtuu meilläkin. Kristus-asia saattaa voida jopa paremmin siellä, missä kirkko ei liian tiiviisti kaveeraa yhteiskunnan valtaapitävien kanssa, edustivat nämä mitä väriä tahansa.

Lieneekö niin tärkeää tavoitella näkyvää yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, sitä että voidaan sormella osoittaa "tässä ja tuossa toiminnassa näkyy, että siinä vaikuttaa körttiläisiä", kuin että voisi syntyä pientä paikallista anonyymia eri tavoin ilmenevää armeliaisuutta, josta mikään nimenomainen taho ei saa kunniaa - jolloin eri tahojen merkitystä ei pystykään mittailemaan?

[Kalistaja]

 Siis: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!

Öppiäinen: Punaisessa valtakunnassa papit saivat kylmää kyytiä. Moni kristitty likvidoitiin. Nyt siis tiedät.


Öppiäinen: jos tai kun kerrot kaverillesi, että menet vaikka herättäjäjuhlille, niin tietävätkö he mistä on kyse?

Öppiäinen: jos sanot työpaikallasi tai kapakassa jollekin sana herännäisyys tai sanan körttiläisyys, niin miten ihmiset jatkavat tuosta puhetta. Mitä he osaavat sanoa?

Jos oikein kouraisee, kouraisu vaikuttaa luihin ja ytimiin ja se muuttaa elämän toisille ja itselle riittävän ihmiselliseksi jos kohta myös inhimilliseksi. Yhteiskunnallinen vaikutus ( ei tosiaankaan välttämättä vaikutus v a l t a ) voi tapahtua luontevasti ja asiaa kummemmin mainostamatta silloin kun se tapahtuu. Kun tapahtuu.

Öppiäinen: ei tässä mistään sormella osoittelusta ole kyse, tai pisteiden keruusta. Merkityksestä on kyse.

Öppiäinen ( Kuinka ulkopuolelta katsot körttiläisyyttä, ja kun katsot sitä ulkopuolelta, niin miksi et kävele seuratupaan sisään, ja ryhdy pontevasti veisaamaan!?) ?

Siis: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?

[öppiäinen]

Öppiäinen: jos sanot työpaikallasi tai kapakassa jollekin sana herännäisyys tai sanan körttiläisyys, niin miten ihmiset jatkavat tuosta puhetta. Mitä he osaavat sanoa?

Keräsin näitä juuri tässä jonain päivänä muilta foorumeilta, joilla käyn.

- BB-Irina: Mikä s**tanan korttiläisjoukko tää on, miks me ei biletetä

- Kunhan nyt kampaus on hillitty ja hyvän maun mukainen, ei sen mikään körttinuttura tartte olla.  (Keskustelua hautajaispukeutumisesta.)

- Mistä ihmeestä tämä viime vuosisadan vaihteen körttiläisasenne nyt oikein puskee läpi, kun hautajaisista nykypäivänä puhutaan? (Samaa keskustelua hautajaispukeutumisesta)

Tiukkapipoisuuteen yhdistetään. Herättäjäjuhlat on jotain uskisten juttuja. Eli ei, ei tiedetä mistä on kysymys.

Joitakin kertoja olen seuroissa käynyt, en koe olevani sisäpuolella mitenkään. Ei sillä että ulkopuolisuuden tunne mitenkään häiritsisi. Pontevasti en ole veisannut, enkä vähemmänkään pontevasti.

("Punaisesta valtakunnasta" voisin kysyä lisääkin, mutta se tuskin on tämän ketjun kannalta olennaista.)

[Kalistaja]

  Kiitos, Öppiäinen. Oli mielenkiintoista lukea poimintojasi. Teit työtä nopeasti ja hyvin.

 Saattaa muuten jopa olla niin, että joku BB-Bertta ei pääse asiasta jyvälle, vaikka häntä kuljetettaisiin herättäjäjuhlilla, annettaisiin Siionin virret luettavaksi ja tarjottaisiin kahvit seuratuvalla.

 Kai tämä on vähän salattua, vaikka ei silti salaista. Jotain asiasta aukeaa, jos aukeaa!

  Mutta pohtia meidän pitää mitä mikin on - ja mitkä ovat vaikkapa ihmisten vaikuttimet erilaisissa asioissa.

 Eikä se haittaa jos herännäisyydessä on liikettä ja liikehdintää!Eihän?!

[mt]

Kysyin kerran kaverilta, mitä sana "körttiläinen" tuo hänen mieleensä.
"Mustahattuiset miehet istuvat aitan seinustalla ja paheksuvat kaikkea."
Sama kaveri totesi allekirjoittaneesta: "Voi että tämänkin sai vielä nähdä, vanha körtti syö pizzaa".

"Körtti" on äänteellinen takiainen, joka kerää urpoja mielleyhtymiä joka puolelta. Etuvokaalien, klusiilien ja tremulanttien mestarillinen soinnuttelija Martti Innanen (Urjala, Tyrnävä, Kärsämäki, Turenki, Jurva) voi toimia tässä asiassa todistajanani. Nasakka "körtti" on sentään toista kuin vetelät "lestadiolaisuus", "luthersäätiöläisyys", "kansanlähetysläisyys", "kansanraamattuseuralaisuus", "vapaakirkkolaisuus", äänteellisesti ylivetelästä "helluntailaisuudesta" nyt puhumattakaan. Mielikuvan sisällölla ei ole väliä, kunhan se liittyy kristilliseen tiukkapipoisuuteen ja kapeakatseisuuteen.

Oman osansa ovat körtitkin tehneet, ei niinkään nykyinen sukupolvi, vaan varhaisemmat, ehkä suunnilleen Wilhelmi Malmberg-Malmivaarasta Olavi Karekseen. Olen saanut kuulla Ylä-Savon tuikeakatseisista mustahuivisista muoreista, ja takavuosina on kuulemma todettu, että ny voirahan ottaa napsu, ei ne körttilääset enää tänne tuu (yksityisyyden suojaamiseksi en mainitse edes maakuntaa).

Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, kysykää vaikka lupsakkaalta savoilaiselta, harvapuheiselta hämäläiseltä, vilkkaalta karjalaiselta tai suoranuottiselta pohjalaiselta.

Mt

[Kalistaja]

 mt! Vaikka mitä sinulle sanotaan, niin itse tiedät varsin hyvin, että aika monen sukupolven aikana ( vaikka toki vaihtelevuutta oli eri aikoina ja eri sukupolvilla )  totin vähemmän totinen ottaminen ja naukkua mahtavampi paukku on ollut melko monella körttiläisellä totta. Eikä punainenkaan viini ole ollut kielletty hedelmä kovinkaan monelle useana ajanjaksona.


Tuo Innasen kautta sanojen käsittely oli herkullista, kiitos! Tyrvään närhet tuovat vahvan latauksen, samoin vaikkapa Nilsiän susi-ihmiset! ( HUOM! Tämä ei tarkoita ketään aholansaarelaista) Tahi mahdollinen on, Innas-maailmassa pysyen, kehitelmänä tässä tähän iltaan nopeasti: Öllölän pöllöt!

Mutta mt: Mitäpä vastaat otsikon kysymykseen, siis tähän: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!

[sadetta]

Mielikuvan sisällölla ei ole väliä, kunhan se liittyy kristilliseen tiukkapipoisuuteen ja kapeakatseisuuteen.

Oman osansa ovat körtitkin tehneet, ei niinkään nykyinen sukupolvi, vaan varhaisemmat, ehkä suunnilleen Wilhelmi Malmberg-Malmivaarasta Olavi Karekseen. Olen saanut kuulla Ylä-Savon tuikeakatseisista mustahuivisista muoreista, ja takavuosina on kuulemma todettu, että ny voirahan ottaa napsu, ei ne körttilääset enää tänne tuu (yksityisyyden suojaamiseksi en mainitse edes maakuntaa).

Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, kysykää vaikka lupsakkaalta savoilaiselta, harvapuheiselta hämäläiseltä, vilkkaalta karjalaiselta tai suoranuottiselta pohjalaiselta.

Mt

Kevyt sivuhuomautus. Ajattelin kasvattaa hiukset tiukan perinteisen körttinutturaisen mittaan. Että miltä tuntuu nutturakörtistä 2000-luku. Minäkö jäin jälkeen, tai mikä on syy ja mikä seuraus   

[PekkaV]

   Avaran armon korostaminen, avaran armon painottaminen ja toteuttaminen on merkittävää nyt Suomessa 2000-luvulla. Armahdettu voi vapautunein mielin katsoa ympärilleen ja tehdä todeksi Raamatun hengen: minkä tahdotte itsellenne tehtävän, tehkää se muille.

[Riitta-mummi]

Ennen heinäkuuta 2007 ei sanat körtti, körttiläisyys kertoneet mitään.  Paikkakunnan lehdestä joskus huomasin pienen ilmoituksen Siioninvirsiseuroista. Kerran minua sinne pyydettiinkin.
Lähes kaikki muut kirkolliset ja vapaakirkolliset suunnat olivat kyllä enemmän tai vähemmän tuttuja. Olin kuitenkin jo irtautunut karismaattisuudesta, viidesläisyydestä, vapaaseurakuntalaisuudesta. Helluntailaisuus ei sopinut ollenkaan. Viisi vuotta odotin että onko minulle mitään ryhmää johon kuulua. Kirkossakäyntikään ei silloin tuntunut samoin tärkeältä kuin nyt.
Sitten menin kökkään Lahden Herättäjäjuhlille. Siellä napsahti kertakaikkiaan. Tämä. Tämä se on. Armo, vapaus, joukkoon rakastaminen, yksinkertaisuus, vähäeleisyys, ja monta muuta minulle tarkoitettua hyvää.
Yhä paremmalta on oppisuunta tuntunut kun olen lukenut Malmivaaroja, Porkolaa, Rätyä, Heinosta, Ripattia. Ja kuunnellut seurapuheiden elämää lähellä olevia ajatuksia. Niistä ammentaen on punainen lanka ristin juurelta minun odotukseeni tuonut runsasta elämän rikkautta, iloa.
Vähintä ei ole myöskään se mitä olen täältä foorumilta saanut osakseni.
Parempaa ei aikamme ahdistus tarvitsekaan. Ei omin voimin, vaan armon kantamina.