Voi mt parkaa! Kehnosti valittuja kysymyksiä. Minun piti muistaa ensimmäinen opettaja ylipäätään ja isän toinen nimi. Vai on vanhemmat tavanneet Kymenlaaksossa? Kas vain. Siellä minun menivät naimisiin, Enäjärvellä, kävelivätten yhdessä Sanijärven rannalla lomaa viettävän iäkkäänpuoleisen - oliko jo eläkkeellä, oli juu - pastorin tykö pyytämään että vihkisikö, ja hän suostui oikein lämpimästi. Ajatukset lennähtivät siihen - voi se vasta oli Love Story! Suloiset häät sitten, pihalla, jossa alttari pystytettiin palaneen entisen tuvan kivijalalle, ja nuorista koivuista taivutettiin kaariportti, ja saunan takaa kulkivat, grammarista kun pienin veli halusi ehdottomasti häämarssin soimaan... Aina kun pienenä niitten koivujen katveessa lueskelin riippukeinussa, muistelin välillä että tässäpä se...
Ja kohtaaminen Jyväskylässä. Kun myöhemmin äiti johkin lisäopiskeli ja kait pätevöitti musiikinopettajaksi itteään tai jotain, me käytiin isän kanssa aina jossain leikkipuistossa. Siellä 11v luin ensi kertaa Seitsemän Veljestä, kun asuttiin vuokralla yhden opiskelijan boksissa, oikeen bok-sis-sa ja oli hällä hyllyssä... Minne mentiinkin, isällä ja äidillä riitti muisteltavaa.
Jos seuraavaksi välipalaksi kertoisi yksinkertaisen tarinan kahdesta nuoresta ihmisestä pula-ajan Suomessa kun toisensa löytää, köyhä uljas prinssi ja rikas pikku prinsessa ja prinssi saa prinsessan, luopuvat unelmistaan... Perustavat kodin ja syntyy - oivoivoi - aivovaurioinen lapsi siihen, jota ei kukaan tajua semmoiseksi... tai jos päättäisi häihin! Minne sinä menet, sinne minäkin menen. Sinun maasi on minun maani, sinun kansasi minun kansaani.
Tänään pitää nimittäin kirjoittaa loppuluku yhteen. Minä aina sitä vähän haikeasti tekisin, kun minun tulee henkilöitä ikävä - ja vaikka sata kertaa työstää eikä ehkä saa painettua se jotenkin on yhdentekevää - vaikka nyt paljon olen oppinut kun Simpura ja Johanna on neuvoneet hyviä seikkoja. . Kuin lapsi lähtisi kotoa, lehahtaisi perhonen kämmeneltä, eikä henno sulkea sormia sen ympäri, ei nyrkkiin pusertaa ´ja tarttua arkipäiväiseen siivoukseen, karsintaan - sitä minä nyt tein jo - mietintään - jotta ei särje sen siipiä. Tämä kun on kirja, ja dosentin
välillä on jotakin tekeminen, käy liian raskaaksi elämä.
Jos seuraavaksi poikkeis febuun. Kuumettakin on korviin asti.