156
1. Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
2. Ah, älä suutu, vaikka on
sun ristis raskas kantaa.
Se ompi armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Se raskaalta jos tuntuukin,
niin kärsi, kestä kuitenkin
sun kuolinhetkees asti.
3. Vaikk' olet köyhä, koditon
ja vieras tällä tiellä,
sun isänmaasi ylhääll' on,
sun ystäväs on siellä.
On siellä kirkkaat vaattehes,
on siellä kruunus, istuimes,
on siellä nimes uusi.
4. Ja vaikk' et vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoitusta tuttavaa,
kun makaat eessä Herran,
ja vaikk' on teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin kuullaan siellä huutos.
5. Jos Herra näyttää viipyvän
sua koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän tukee armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
sä pääset rauhan rantahan,
ja siellä vaivas loppuu.
6. Siis ota hoitoos sieluni,
oi Herra, Jumalani.
Sä taivaallinen Isäni,
mun kuule huutoani.
Sä olet valjelukseni,
mun turvani ja linnani,
on sulla isän sydän.
