Tätä luen / tämän luin osa 3

[Pyryharakka]

Nyt vasta luin tätä ketjua ja huomaan laittaneeni Riitta-mummin kanssa saman kaltaisen viestin toiseen ketjuun.
  Kertaus on äitien tapa opettaa, vaikka lapset sanovat sitä nalkutukseksi. 

[Atanasia]

Aamupalaksi söin uusimman Hengellisen kuukausilehden ja

olen ravittu.

Kiitos hyvästä lehdestä.

 

[Mauno]

Hei!

 Mulla oli kans aamupalana Etelä-Suomen Sanomien ja Meripelastajajien jäsenlehden lisäksi Hengellinen Kuukauslehti.

Sielläpä on tukku foorumilaisten naamoja ja mielipiteitä! Mukava oli myös lukea partiokaverini Markuksen mielipiteet - tutustuin Markukseen kansainvälisellä partioleirillä ja tapaamme usein fb:ssa.

Hyvää päivää kaikillen toivottelee Mauno

[öppiäinen]

Olikos tuo nyt numero 1/2012 Hengellistä kuukauslehteä? Jos niin ketkä siellä on niitä tuttuja?

Minulle lehti tuli samassa paketissa kuin Siionin virret.

Mietin tilaamista ihan siksi, kun nimi on niin lystikäs. Ei se sisältökään pahalta vaikuttanut. Muita lehtiä minulle ei sitten tulisikaan (nyt ei tule mitään).

[seppos]

Olikos tuo nyt numero 1/2012 Hengellistä kuukauslehteä? Jos niin ketkä siellä on niitä tuttuja?

Minulle lehti tuli samassa paketissa kuin Siionin virret.

Mietin tilaamista ihan siksi, kun nimi on niin lystikäs. Ei se sisältökään pahalta vaikuttanut. Muita lehtiä minulle ei sitten tulisikaan (nyt ei tule mitään).

Tuttuja löytyy useita numerosta 2, mutta kun ovat täällä nimimerkillä, niin en paljasta nimimerkkejä, se on heidän asiansa.

[myyrä]

Skoda Magazinea - lehteä ajattelevalle autoilijalle 

[mt]

Presidentinvaalien mediailmasto puolisojuttujen ja muiden sivuseikkojen ylettömine toistoineen alkoi tympiä oikein perusteellisesti. Imelän maun poistaa hyvin tuhti kuiva saksalainen dogmatiikka. Erään työjutun takia olin kaivanut esiin vähän Marxia, ja nyt lueskelen hissukseen Pääoman ensimmäistä osaa. Kyllä Marx olisi kirjoittajana pärjännyt nykyisinkin vaikkapa systemaattisen teologian tutkijana. Tosin sormet syyhyävät, että olisipa päässyt aikoinaan Parta-Kallen editoriksi, kyllä olisi teksti vähän parantunut...

Unilääkkeenä Pääoma on ykkösluokkaa. Tosin alaviitteissä on niukanlaisesti ns. kuolleita kieliä, mutta korvikkeeksi viitesysteemejä on kolme: Marxin omat alaviitteet, kirjan toimittajan Engelsin kommentit sekä neuvostoliittolaisen julkaisijan selitykset henkilöistä, sitaattien taustoista ym.

Mt

[maisakai]

Unilääkeosastossa voittamattomaksi on osoittautunut munkki Thomas Mertonin päiväkirja nimeltä Hiljainen elämä. Nukahdan aina oitis, kun sitä alan lukea. Lukupäiväkirjani mukaan olen aloittanut lukemisen heinäkuussa 2008, ja vielä sitä riittää... Kirjassa on 480 sivua ja lukematta vielä satakunta. Suosittelen unettomille, joita lukeminen auttaa - en muille.

[öppiäinen]

^, ^^ 

Kumpikin kirjoittaja - Marx ja Merton - on viimeksi tänään olliut mielessäni sikäli että pitäisipä tutustua tuotantoon. Ja kuinka ollakaan, kärsin nukahtamisvaikeuksista.

Voisiko marxilaisittain analysoida nykyaikaista muotoa tuotantovoimien alikäyttöä, eli osaavien työhaluisten ihmisten?

Saisiko nuo yllä olevan hymiön simmut ummistumaan lukemalla? Pitäisikö perustaa lukupiiri?

[myyrä]

Täältä pääsee luennolle nukkumaan.

http://davidharvey.org/

[mt]

Kumpikin kirjoittaja - Marx ja Merton - on viimeksi tänään olliut mielessäni sikäli että pitäisipä tutustua tuotantoon. Ja kuinka ollakaan, kärsin nukahtamisvaikeuksista.

Yksi unilukemissuosikkini on Jussi Talasniemen tutkimus Christian Scriveristä: Sielun pelastus. Christian Scriverin teologia. 1975. Kevyempää siksi, että siinä on vain 164 sivua. Erinomainen tutkimus muussakin mielessä.

Voisiko marxilaisittain analysoida nykyaikaista muotoa tuotantovoimien alikäyttöä, eli osaavien työhaluisten ihmisten?

Pääoman ensimmäisen osan asiahakemiston mukaan tähän liittyvä käsite on suhteellinen liikaväestö, jota käsitellään useaan otteeseen. Esimerkiksi kirjoittaessaan palkkamuotojen yhteydessä siirtymisestä päivä- ja viikkopalkasta tuntipalkkaan Marx toteaa:

Kapitalisti voi nyt puristaa työläisestä tietyn paljouden lisätyötä myöntämättä hänelle hänen ylläpidokseen välttämätöntä työaikaa. Hän voi tehdä tyhjäksi kaiken säännöllisyyden työssä ja antaa pelkän mukavuutensa, mielivaltansa ja hetkellisten etujensa mukaan suunnattoman liikatyön vaihdella suhteellisen tai täydellisen työttömyyden kanssa. Hän voi sillä tekosyyllä, että maksaa "normaalin hinnan työstä", pidentää tavattomasti työpäivää antamatta mitään vastaavaa korvausta työläiselle. Siitä johtui se täysin perusteltu kapina (1860), jonka Lontoon rakennustyöläiset nostivat kapitalistien yritystä vastaan ottaa tämä tuntipalkka yleiseen käytäntöön. Työpäivän lainsäädännöllinen rajoittaminen teki lopun sellaisesta epäkohdasta, joskaan ei luonnollisesti siitä työn supistamisesta, joka johtuu koneiden kilpailusta, muutoksista käytettyjen työläisten ammattitaidossa tai osittaisista ja yleisistä pulista.
Pääoma, I osa, 18. luku "Aikapalkka".

Oman aikansa pätkätöistä ja "töihin tarvittaessa" -sopimuksista siinä puhutaan. Erilaisista freelancer- ja pakkoyrittäjyys-luontoisista töistä löytyy lisää mielenkiintoisia vertailukohtia, joissa ei työaikalakeja ym. katsota.

http://davidharvey.org/

Jaaha, Pääoman toiseen osaan on siis saatavissa opastusta. Ensimmäinen osa on kahlattava läpi omin voimin, onneksi siinä ei ole kuin 692 tekstisivua, loput sata sivua ovat selityksiä ja hakemistoja.

Mt

[Atanasia]

Jos on nukahtamisongelmia niin suosittelen tällaisia
youtubesivuja

http://www.youtube.com/watch?v=b5TUw1F5ac8&feature=fvwrel
joissa sataa sataa ropisee

tai tällaisia merenaaltojen ääniä

http://www.youtube.com/watch?v=dQM2d_SeDpk&feature=related

Läppäri vaan yöpöydälle ja.............. krooooOOOOOHH!

[öppiäinen]

^Mutta kun käyttää yöllä korvatulppia?

Minulla on tapana aloittaa kirjat jostain keskeltä, tai yleensä vielä useammasta eri paikasta keskeltä, niin kauno- kuin tietokirjallisuus. Sillä tavoin pääsen paremmin vauhtiin, ikään kuin herää uteliaisuus selvittää, mikä tähän keskellä kuvattuun tilanteeseen on johtanut, keitä ovat siinä esiintyvät henkilöt. Mutta onko se kovasti väärin kirjailijaa kohtaan, joka on suunnitellut ihan toisenlaisen lukujärjestyksen?

[maisakai]

Minulla on tapana aloittaa kirjat jostain keskeltä, tai yleensä vielä useammasta eri paikasta keskeltä, niin kauno- kuin tietokirjallisuus. Sillä tavoin pääsen paremmin vauhtiin, ikään kuin herää uteliaisuus selvittää, mikä tähän keskellä kuvattuun tilanteeseen on johtanut, keitä ovat siinä esiintyvät henkilöt. Mutta onko se kovasti väärin kirjailijaa kohtaan, joka on suunnitellut ihan toisenlaisen lukujärjestyksen?

Erikoista! Minä en kykenisi tuohon - on jotenkin pakko lukea alusta alkaen järjestyksessä. Joskus ihan harvoin, jos tarina käy sietämättömän jännittäväksi, kurkistan eteenpäin nähdäkseni, pysyykö päähenkilö hengissä. Aiemmin oli jopa vaikea jättää kirjaa kesken, jos se ei kiinnostanut. Nyt olen sentään sitä saanut opeteltua.

Tietokirjaa voin kyllä selailla ensin saadakseni käsityksen kirjan sisällöstä.

[Riitta-mummi]

Luin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan n. viikon sisällä. Viehätyin ajankuvaan Ahvenanmaalta, ihmisten uskonnolisiin tapoihin, esim. aina tiukan paikan tullen he sanoivat :Jumalan nimeen. Näin rohkaisten ja siunaten itsensä.
Myrskyluotolaiset ovat fiktiivisiä , mutta nyt luen Blomqvitin isoäidin elämästä kertovaa Anna Beata trilogiaa. Eletään edelleen 1800-luvin puolella ja työtavat, taikausko ja arvojärjestykset ovat ennallaan.
Anna Beatan kohtalo on petollinen mies jolle hän tulee raskaaksi. Asiasta kertominen kenellekään on aralle naiselle pelottavaa. Hän palvelee onnekseen pappilan navettapiikana ja lopulta sielunhädässä hän ripittäytyy isännälleen pastorille. Seuraa niin kaunis armollinen synninpäästö ja yksityinen ehtoollinen, etten voinut itkemättä sitä kohtaa lukea.
Kaksi osaa olen nyt lukenut ja eilen nukahtamaisillani aloitin kolmannen. Anna Beata synnyttää, ja mitä sitten hänen elämässään seuraa selvinnee tänään ja huomenna.