Saisinko tiedustella, mitkä nimenomaiset kolme? Itse lainasin pari päivää sitten Tosi ihmisen ja jo mummoni kirjastosta tutun Kristillisen syvämietiskelyn. Edellisessä ainakin käsitellään muuatta seikkaa, jota olen vähän ihmetellyt, ja joka on ehkä suunnilleen pyhitys tai seuraaminen, johon Kaanaan kielessä juuri päästiin. Toisaalta alku luomisjärjestyksen korostuksineen liittyy niihin kysymyksiin, joista aloitin Seuratuvan puolella oman luomisjärjestysketjunsa - ja herättää vastahankaa! Jotta on ainakin minulle ajankohtainen kirja.Mutta nyt kertaan ensin, mitä Erkki Niinivaara -vainaa samoista aiheista sanoi, noita katolilaisia samalla (tarpeettoman?) ankarasti lytäten.
Oikeastaan tarvitsisin kirjan tai muun, joka kertoisi, miten tulla toimeen meidän kristittyjen tai sensuuntaisten etsiskelijöiden erimielisyyksien kanssa, ts. sen että jokainen uskoo omalla tavallaan, ja vielä eritoten sen että joidenkin mielestä olen katumaton syntinen enkä kuulu porukkaan ja olen menossa helvettiin. Tai jollen ihan tuota niin huonompi ja erehtynyt kumminkin.
Yhden olen jo palauttanut. En muista mikä se oli, mutta tuntui liian opilliselta minulle. Jäljellä täällä on Syvemmälle rukoukseen ja Isä sinun käsiisi.
Luen referoiden ja pidän ns. käytännön harjoituksista, esim. :
" Mistä voi tietää että elät Jumalan tahdossa? Tästä jos jokin tuottaa sinulle huolta, se merkitsee ettet ole täysin antautunut Jumalan tahdon varaan, kuinka vahvasti ehkä luuletkin eläväsi hänen tahtonsa mukaan. Se joka elää Herran tahdon mukaan ei kanna huolta mistään. Jos häneltä puuttuu jotain, hän jättää tarpeensa ja samalla itsensäkin Herran haltuun. Hän asettaa kaiken Herran käsiin. Ja jollei hän saa sitä mitä tarvitsee, hän pysyy levollisena, aivan kuin olisi saanut sen. Häntä ei pelota, tapahtuupa mitä tahansa, sillä hän tietää että Herran tahto tapahtuu. "
Tämän tyyppisiä yritän juntata ylihuolehtivaan, pelokkaaseen mieleeni ja tasoittaa vilkkaan mielikuvitukseni harhoja.
Tämä oli tuosta Isä sinun käsiisi kirjasta.
Enemmän kuin näistä Stinisseneistä olen pitänyt Owe Wikströmin Pyhyyden kaipuu puhekokoelmasta.
