Paikoista, maista ja mantereista

[mt]

Olen käynyt pari kertaa Yhdysvalloissa (lännessä) ja kerran Japanissa (Tokiossa). Kaikki matkat olivat ns. messumatkoja eli kuljin työasioissa ja tapasin firmojen jengiä.

Japanissa olin lukutaidoton, mutta muuten siellä olisi pärjännyt mukavasti pidemmänkin aikaa. Jenkeissä olin ihan pihalla. Ennen matkoja kuvittelin, että kulttuurishokki olisi tullut Japanissa ja Jenkkilä olisi tutunoloinen.

Olen varmaan sopivan maalainen Tokioon.

Mt

[Leena]

Silloin kun elämä oli aika säännöllistä olin narahtanut Lappiin pahoin.  Jo elokuun lopulla tuli levottomuus, jota ihmettelin, ja mieleen palautuivat vaellusmuistot, jeps, lappiinlähdön aika. Sama keväällä pääsiäisen lähestyessä.  Aina ensin se rauhaton olo, pitäis jotain...

Hienoin oli käsivarsi, nyt on kuulemma aika paljon rakennettu, etten tiedä.

Jostain syystä on käynyt näin:  Opiskelu on vain ottanut matkustamisen paikan. Nettikurssit ja kirjat ja muut nielaisevat rahat ja aikaakin.  Mikä lienee intohimo. On kuin kuljeskelisi muualla tai toisella tavalla, ihmisten ajatuksissa, historiassa sun muuta.

Luulen että Seppos kirjoittaa juuri niinkuin on -- lankomies reissaa työnsä tähden  ympäri maailmaa ja kielitaidottomanakin saa ystäviä, kokemus on sama, hän siitä juuri hiljan puhui.   Miten hämmästyy kun on paikan päällä ja tapaa ihmiset ja on luullut vaikka mitä kummaa.
Siskolle koetin soittaa oliko viikko sitten, että kuin on koulut heillä alkaneet...   sain tekstarin:  Piha täynnä miehen kiinalaisia, en voi puhua...

Mutta on paikkoja jotka tahtoisin nähdä. Taj Mahal, Gardajärvi, koska siellä on kirjoitettu nippu runoja ( Goethen, eikö vai... Kennst du das Land, vo die Zithronen blühn) ja Nepalissa haluaisin käydä.  Ja Kölnin tuomiokirkossa. Siellä poikettiin nuoruuden Eurofest-reissulla, ja minä ihmettelin miten täällä muka pitää vetkutella kaksi tuntia...  äkkä kai yksi kirkkko on nähty... en olisi millään halunnut jatkaa matkaa...  

Paikkoja joissa on tehty jotain intensiivisesti pitkään...   luostareita kai... Rooman...   Voiei. Juuri pääsin miettimästä, kuin täsä nyt näin kävi. Opiskeltavaa on liikaa...

[sadetta]

Pikkuisen vastausta myös tuohon Sadettan viimeiseen kysymykseen.

Me moitimme useita kansoja meistä inhoittavista tai epämukavista tavoista kuten pihiys jne. Kun tapaamme sen maan kansalaisia, he ovat kuitenkin yksilöinä mitä mukavimpia. Varsinkin jos puhuu heidän kieltään, niin ystävyys on ylitsepursuavaa. Niitä ulkomaalaisia, jotka puhuisivat meidän kieltämme on todella vähän ja heillä on suomalainen puoliso.

 Olen työni vuoksi lennellyt ympäri palloa ja tavannut melkein pelkästään mukavia ihmisiä. Tosin niitä näkee niin lyhyen aikaa ettei ehdi kyllästyä. Käsityksemme kansasta poikkeaa useinmiten todella paljon siitä miten yksilöt toimivat.

Niin. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat sisimmältään, sisäiseltä perusrakenteeltaan samanlaisia. Samat ilot, samat kipuilut näin karkeasti yleistäen.

Kuten seppos yllä kuvailee, niin noinhan me saatamme ajatella ja suhtautua joko omien kokemuksiemme tai muutoin saamamme informaation pohjalta. Siis meillä on tiettyjä ennakkokäsityksiä tai omia kokemuksia maista, kansoista ja paikoista.

Tai kuten Riitta-mummi kirjoitti, tietyn alueen historiaan, elämään ja kulttuuriin tutustuminen esim. lukemalla saa kiinnostumaan kyseisestä paikasta.

Mutta. Miksi jokin seutu, missä en ehkä ole koskaan käynyt, tuntuu, vaikuttaa kaikkinensa läheiseltä, jopa kotoisalta, positiiviselta, kenties mieltä avartavalta? Jokin toinen paikka taas pelottaa, ahdistaa, työntää luotaan eli päinvastaisia tuntoja ja tunnelmia. Tarkoitan siis omaa sisäistä tuntumaa jonkin paikan suhteen, kenties pelkkien kuvien ja äänien (musiikki) perusteella. Tai paikan päällä syntyvä olotila ja tuntuma.

Ajattelen niin, että tässä on varmasti jotakin yksilön sisäsyntyistä, hyvin henkilökohtaista, "ominta omaa". Eihän väkisin voi pitää jostain tai inhota jotain, luonnostaan, siltä istumalta. Jotain aitoa, välitöntä, vaistomaista tällaiseen sisältyy.

[maisakai]

Ajattelen niin, että tässä on varmasti jotakin yksilön sisäsyntyistä, hyvin henkilökohtaista, "ominta omaa". Eihän väkisin voi pitää jostain tai inhota jotain, luonnostaan, siltä istumalta. Jotain aitoa, välitöntä, vaistomaista tällaiseen sisältyy.

Oletteko huomanneet, että sama voi liittyä myös kieliin? Jotakin kieltä vain oppii helpommin, sen 'sielu' jotenkin soi ymmärrettävästi. Jonkin muun kielen oppiminen on hankalampaa, vaikka motivaatio olisi kuinka kohdallaan. Minulle kävi niin, kun lukiossa aloitin samanaikaisesti kahden uuden kielen opiskelun. Sama hyvä opettajakin oli aluksi molemmissa. Toisen opiskeluun olin todella motivoitunut, toisen otin pakosta, kun haluamani kolmannen kielen ryhmää ei syntynyt. Kuinka ollakaan, tämä 'pakollinen' kieli alkoi heti sujua ihmeen hyvin. Sen tarpeellisen kielen oppiminen oli koko ajan kankeampaa. Lopulta yo-kirjoitin tämän sattumalta osakseni tulleen kielen lähes täysin pistein, ja sen osaaminen vaikutti myös tulevaan elämänuraani.

En siis ollut itsekään tietoinen "omimmasta omastani" ennen kuin jouduin sen kanssa vahingossa tekemisiin. Historiaan, kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin, kielen osaamisen myötä. 

 

[seppos]

Oletteko huomanneet, että sama voi liittyä myös kieliin? Jotakin kieltä vain oppii helpommin, sen 'sielu' jotenkin soi ymmärrettävästi. Jonkin muun kielen oppiminen on hankalampaa, vaikka motivaatio olisi kuinka kohdallaan. Minulle kävi niin, kun lukiossa aloitin samanaikaisesti kahden uuden kielen opiskelun. Sama hyvä opettajakin oli aluksi molemmissa. Toisen opiskeluun olin todella motivoitunut, toisen otin pakosta, kun haluamani kolmannen kielen ryhmää ei syntynyt. Kuinka ollakaan, tämä 'pakollinen' kieli alkoi heti sujua ihmeen hyvin. Sen tarpeellisen kielen oppiminen oli koko ajan kankeampaa. Lopulta yo-kirjoitin tämän sattumalta osakseni tulleen kielen lähes täysin pistein, ja sen osaaminen vaikutti myös tulevaan elämänuraani.

En siis ollut itsekään tietoinen "omimmasta omastani" ennen kuin jouduin sen kanssa vahingossa tekemisiin. Historiaan, kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin, kielen osaamisen myötä.  

Jotta ymmärtäisi täysin toista, täytyy ymmärtää hänen kieltään, kun se on hänen logiikkansa ja toimintojensa perusta. Tämä ei vaikuta siihen etteikö hän voisi olla silti mukava jne. Se vaikuttaa vain syvempään ymmärtämiseen. Mukavuus on usein hyvin pinnallista.

[sadetta]

Oletteko huomanneet, että sama voi liittyä myös kieliin? Jotakin kieltä vain oppii helpommin, sen 'sielu' jotenkin soi ymmärrettävästi.
...........................
En siis ollut itsekään tietoinen "omimmasta omastani" ennen kuin jouduin sen kanssa vahingossa tekemisiin. Historiaan, kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin, kielen osaamisen myötä. 

Hyvä huomio! Tällainen omuus, tuttuus, helppous liittyy moneen asiaan. Jokin ikäänkuin soi samaa säveltä sieluni kanssa. Sellaisessa tilassa ja hetkessä on hyvä olla, hyvä levätä.   

[Riitta-mummi]

Maat joihin tunnen "lukkarinrakkautta":

Norja. Maastohiihto , maisemat ja yhteinen "vihollinen" Ruotsi.

Irlanti. Musiikki, lampaat, uskonnon pitkät perinteet, elämäntapa.

Kreikka. Mystiikka, kirkot, luostarit, ruoka, ihmiset turismin palveluksessa antaumuksella.

Namibia. Mustat pikkuveljet siellä. Lähetystyö suomalaisittain. Eläimet.

Kanada. Jääkiekko, talvi, metsätyöt, tyttökirjojen Prinssi Edwardin saari.

[Pena]

Namibia. Mustat pikkuveljet siellä. Lähetystyö suomalaisittain. Eläimet.

...ja nuija!

[Tiitiäinen]

Olen ollut havainnoivani yllättävän monella ihmisellä jonkin asteista kaipausta eripuolelle Afrikkaa...ja monet heistä, jotka siellä ovat aikaansa himppasen pitempään viettäneet ovat menettäneet sinne sydämensä.... Ja miulla on tähän teoria, jonka todenperäsyys on täysin mutua.... 

Eli ihmiskunnan alkutaivalhan sijoittuu tuonne Afrikkaan...oisko meijän geeneissä vielä pieni rippaus koti-ikävää? Itselleni tuli jotenki ihan mystisen kotoisa olo, kun pääsin Malawiin... Ja toisaalta osahan on lähteny aiemmi valtailemaan uusia seutuja asuttavakseen, osa myöhemmi...ehkä sieltä voisi löytyä syntyjuuret siihen, miksi osa ihmisistä haluaa hanakammin reissata kuin toiset...ainoa millä tätä perustelen: meillä on paljon meistä suomenoloihin hulluja pelkoja esim.avarat paikat, hämähäkit yms. ja kun miettii esihistoriallisia vanhempiamme Afrikassa ko. pelot alkanvat näyttää hyvinki järkeviltä...

[myyrä]

Jos ketä kiinnostaa ihmisen alkuperä niin Wikipediasta löytyy vähäsen hakusanoilla ihmisen evoluutio, alkuihminen ja ihmiset. Viimeisessä luetellaan kaikki tähän asti tiedetyt ihmislajit.

PS. yksi hyvin kiinnostava ihmislaji, savolaiset, joista on kehittynyt uusi laji, körttiläiset on jätetty pois litaniasta  

[Jampe]

Minne et lähtisi, missä et viihdy, miksi??

Onko tällaisia ajatuksia joskus pälkähdellyt päähäsi? Ja osaatko kertoa, tiedostatko, miksi jokin paikka kutsuu luokseen, toinen taas ei ollenkaan houkuta?

Itä-Suomeen en lähtisi. Enkä keski-Suomeen. Minusta niissä ei ole mitään kiinnostavaa. Siellä lakeuden ja merenrantojen kasvatilla henkeä ahdistaa ja silmä pökkää ja ihmiset puhuvat oudon huumorin sävyttämää outoa kieltä.

Norja kiinnostaa eniten, Ruotsi myös!

[Riitta-mummi]

...ja nuija!

Sisäpiiritietoa. Täytyy muillekin kertoa että meillä on Namibiasta tyttären tuomia tuliaisia Matin asekaapin päällä. Toinen on se tavallinen norsuveistos ja toinen ns. "akantapponuija". Pena on ne nähnyt ja sillä nuijalla saa hengiltä myös naudan(?).
Täytyy toivoa ettei sille ole meillä käyttöä.

Jotain siinä Afrikassa kai on kun tytärkin joka on paljon matkustanut sanoi Afrikan olevan hänen maanosansa.
...
Äsken tuli MM-mies Grenadasta. Oletko Seppo siellä käväissyt? Googlasin heti. Myyrälle tiedoksi että siellä eläneitä karibi-intiaaneja eivät englantilaiset sukupuuttoon aivan tappaneet. Muutamia tuhansia on hengissä muilla Karibian saarilla.

[Pena]

Jos ketä kiinnostaa ihmisen alkuperä niin Wikipediasta löytyy vähäsen hakusanoilla ihmisen evoluutio, alkuihminen ja ihmiset. Viimeisessä luetellaan kaikki tähän asti tiedetyt ihmislajit.

PS. yksi hyvin kiinnostava ihmislaji, savolaiset, joista on kehittynyt uusi laji, körttiläiset on jätetty pois litaniasta  

Körttiläiset on käsitykseni mukaan sekakansa, joka on syntynyt savolaisten seurustelusta pohjalaisten kanssa.

[Sanneli]

http://www.youtube.com/watch?v=uwcDo-ugENI

Ehkä se oli enne että mulla 1-vuotiskuvassa on päälläni Unkarin kansallispuku.

[seppos]

Sisäpiiritietoa. Täytyy muillekin kertoa että meillä on Namibiasta tyttären tuomia tuliaisia Matin asekaapin päällä. Toinen on se tavallinen norsuveistos ja toinen ns. "akantapponuija". Pena on ne nähnyt ja sillä nuijalla saa hengiltä myös naudan(?).
Täytyy toivoa ettei sille ole meillä käyttöä.

Jotain siinä Afrikassa kai on kun tytärkin joka on paljon matkustanut sanoi Afrikan olevan hänen maanosansa.
...
Äsken tuli MM-mies Grenadasta. Oletko Seppo siellä käväissyt? Googlasin heti. Myyrälle tiedoksi että siellä eläneitä karibi-intiaaneja eivät englantilaiset sukupuuttoon aivan tappaneet. Muutamia tuhansia on hengissä muilla Karibian saarilla.

Karibian saaret on käymätön paikka. Mieli tekisi, mutta oneeksi se on vain rahasta kiinni. Lähin paikka niitä, missä olen käynyt on Key West.