Paikoista, maista ja mantereista

[sadetta]

Yksi tykkää matkustella, toinen ei kotitanhuvilta kauemmas liikahtaisi, ei sitten millään! Mistä moinen? Miksi itse kutakin tietyt paikat, maat ja mannut liikahduttavat positiivisesti, jotkin toiset seudut taas eivät innosta, vaan jopa päinvastoin. Mikä innostaa, rauhoittaa, antaa hyvän, peräti kotoisan olon ja tunnelman? Minne et lähtisi, missä et viihdy, miksi??

Onko tällaisia ajatuksia joskus pälkähdellyt päähäsi? Ja osaatko kertoa, tiedostatko, miksi jokin paikka kutsuu luokseen, toinen taas ei ollenkaan houkuta?

Afrikka on minusta tuntunut lapsuudesta asti kotoisalta, kiinnostavalta ja sykähdyttävältä mantereelta. Savannit, aavikot, apinanleipäpuut, kamelit, värit, muodot, musiikki. Kokonaisuus ihmisineen ja eläimineen. No, viidakot kierrän kauempaa.

Joitain vuosia sitten tuli tv:stä näyttelijä Michael Palinin muassa kuvattu dokumentti, junamatka Halki suuren Saharan. Reissusta taitaa olla kirjakin, englanniksi ainakin, taisin Akateemisessa kirjakaupassa selailla sitä joskus. Ja joskus katselin lauantai-iltapäivisin joltain ranskankieliseltä tv-kanavalta ohjelmia Afrikasta. Viime kesänä Helsingin Taidehallissa oli sykähdyttävä, värikäs Huomenta Afrikka! -näyttely, josta todella nautin.

Tässä linkki Taidehallin sivulle kyseiseen näyttelyyn liittyvään infoon:
http://www.taidehalli.fi/finnish/arkisto/karo-fi/

Niin ja vuosia sitten tv:stä tuli ruotsalaisten reissu vaaleanpunaisilla busseilla halki Afrikan.

Aasian koen vieraaksi ja etäiseksi monin tavoin.

Afrikan mantereella olen kerran käynyt, aikuisena. Aasiassa en.

Mutta mistä syystä viihdymme jossain - toisaalla sitä vastoin emme?

[seppos]

Tuo viimeinen kysymys oli vaikein. Ei minulla ole siihen vastausta. Poden vakavaa kulkutautia ja matkustan mielelläni kunhan vain lompakko periksi antaa. Se on tarttunut todella hyvin myös lapsiini ja lähisukuun. Eri paikoissa mielenkiinnon luovat aivan erilaiset asiat. Olen ammatissani joutunut myös lomien lisäksi matkustamaan paljon ja sitten olen vielä vetänyt ryhmämatkoja milloin minnekin. Meillä oli lkapsilla atooppinen ihottuma, jonka suolavesi ja aurinko paransi. Siksi lähdimme heti koulun loputtua Välimerelle uimaan omalla autolla (hurskas selitys). Aluksi asuttiin teltassa ja myöhemmin siirryttiin sisämajoitukseen. Lapsille siitä oli hyötyä myös koulussa, sillä se antoi motivaatiota kielten ym.  anineiden opiskeluun.

Tänäkesänä lapsemme olivat kasassa ensi kertaa vuoden 2005 häiden jälkeen ja he päättivät heti, että nyt lähdetään koko perhe jonnekin lämpimään jouluksi. Singaporessa asuva poikamme antoi suunnasta vinkkiä ja nyt on varattu lennot ja 10 hengen huvila kokilla päiväntasaajan eteläpuolelta Balilta. Siellä on halpaa kunhan ensin pääsee sinne ja siinä auttavat nykyiset halpalennot. Yllättäen hinta ei paljoa Kanariasta poikkea. Kerran vuokrasimme suvun kanssa Toskanasta 17 hengen talon viikoksi ja se oli kiva kokemus.

Mitä maanosiin tulee niin Etelä-Amerikka ja Afrikka kiinnostaa täällä hetkellä eniten. Afrikassa on pikkuisen käyty ja sinne ei työmatkat vieneet. Aasiassa juoksin yhteen aikaan tiheästi. Meillä oli tytäryhtiö Hong Kongissa ja liiketoimintaa muissakin maissa sielläpäin.

Ei kun menoksi kuka sitten haluaa minnekin.

[Riitta-mummi]

Minä matkustan kirjojen, kartan ja TV-ohjelmien avulla.

 Olen kyllä käynyt neljästi Kreikassa, Ruotsissa, Norjassa kymmenen kertaa autoillen, Belgiassa, Luxenburgissa ja Pietarissa. Siinä kaikki.
Me olemme rakentajia. koteja on rakennettu useita ja remppaa riittää. Lisäksi remppaamme jälkikasvun tarpeiksi. Nyt jalat kummallakaan eivät riitä
tikapuille, mutta ei myöskään Norjan tuntureille.

Tyttäret matkustavat työkseen ja huvikseenkin. Eivät ole tulleet äitiinsä, eivät pode lentopelkoa.

Afrikka on kiehtova, Aasia ei silkkitiestään huolimatta kiinnosta. Ei myöskään Venäjä, Yhdysvallat eikä Australia.

Mieluiten matkustaisin Englantiin ja tutkisin sen oikein kunnolla. Sinnehän taitaa päästä laivallakin.

Samos ja Norjan rannikko ovat kauneinta mitä olen nähnyt.

[Pena]

Mieluiten matkustaisin Englantiin ja tutkisin sen oikein kunnolla. Sinnehän taitaa päästä laivallakin.

Suosittelen Walesia ja Skotlantia. Ylämaan mäillä tosin tarvitaan hyvät koivet.

[meme]

Mielestäni kulkeminen on ainakin osittain geeneissä. Itse kuulun sukuun, josa on aina kuljettu paljon. Serkusporukassa on enemmänkin tavallista kysyä, missä olet käynnyt viimeksi  kuin oletko käynyt jossakin. Jo ammoiset esiäidit/-isät olivat jotensakin liikkuvaista porukkaa, vaihtoivat valveluspaikkojaan vuoden / muutaman vuoden välein. Joka onkin mukava haaste sukututkijalle, kun kun yritän pysyä näiden kulkureiden perässä. Anopilla taas koko tiedossa oleva suku (n 200v ajalla) on asunut saman kunnan alueella.

Itselläni on käymättä asutuista mantereista Australia, jonne haluaisin mennä sekä Etelä-Amerikka, jonne en suuremmin halaja. Afrikka ja varsinkin sen eteläinen osa on vienyt sydämmen kokonaan, sinne pitää taas joskus päästä. Länsi- Eurooppaa olen kulkenut jo vanhempieni kanssa, samoin sain asua lapsuudessa hetken Kauko-idässä. Joten kulkuri olen minäkin. Nyt tosin tätä kotimaamatkailua on ihan tarpeeksi ja mökilläkin on mukava olla omassa rauhassa tai ystävien kanssa.

Englassa olen muutaman kerran ollut ja Skotlantiin halajan joskus.

[myyrä]

Kaikki paikat, joista löytyy vielä koskematonta, upeaa luontoa. Pohjois-Norjan tuntureilta Lapin kautta (no nämä on nähty) Siperiaan, sieltä edelleen Kanadaan ja Amerikkaan. Mahtavat alueet, joissa intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja on elänyt ja vieläkin elää. Yellowstone yms.

Karut paikat (muut kuin aavikot) kiinnostaa enemmän kuin sademetsät; raikas, vanha havumetsä tietenkin aina sydäntä lähellä. Luoteis-Portugali, Skotlannin nummet, Islanti...

Mitä vähemmän ihmisiä sen parempi!

[PekkaV]

            a a r n i o m e t s ä

[seppos]

Olen harrastuksena yhdessä vaimoni kanssa vetänyt viisi seurakunnan bussimatkaa Eurooppaan. Lisäksi olen vetänyt kuusi ammtillista opintomatkaa ympäri maailmaa Uutta Seelantia myöten. Ne ovat olleet rankkoja reissuja kun on joutunut myös osin tulkkaamaan kuten seurakunnakin matkoilla. Väsymyksestä huolimatta on jäänyt hyvä mieli jäljelle ja paljon on nähty. Matkakuvat ovat internetissä ja osoite on kotisivunani foorumin jäsenluettelossa. Moni onkin sinne osannut, kun tilaston mukaan tältä sivustolta on tullut tässä kuussa ennätysmäiset 75 käyntiä. Tilastosta ei näy kuka on käynyt, joten olkaa huoleti. Yhtenä päivänä joku oli niin kiinnostunut, että jaksoi katsoa 1000 kuvaa (en tiedä oliko foorumilainen). Varmasti useimmat niistä käynneistä ovat samojen tekemiä. Tervetuloa vaan. Ne ovat julkisesti nähtävillä lastemme pyynnöstä, jotka asuvat milloin missäkin ja muulla tavoi kuvien jakaminen on vaikeata. Osoite on jos joku ei ole sitä löytänyt  jäsenluettelosta http://samila.1g.fi Ammatilliset matkat eivät ole tuolla. Nekin löytyvät, mutta osoitteesta http://tele.galleria.fi Pidempien opintomatkojen lopuksi on ollut viikon lomaoptio jossain kaukana kuten Balilla, Havaijilla tai Australian aurinkorannoilla. Työmatkoilla näppäiltyjä kuvia en ole skannannut.

Siis matkustusta on tullut harrastettua jos vanhempieni mukana ja myöhemmin sitten omatoimisesti. Sanotaan, että matkustaminen avartaa ja minusta se todella avaa silmiä. Ainoa hankaluus on raha ja kun omat eivät riitä täytyy ryhtyä matkanjohtajaksi.

Seuraavaksi olisi mieli Macchu Picchulle ja päiväntasaajan Afrikkaan. Saa nähdä riittääkö joskus rahat siihen, kun on nin paljon muutakin. Tämä on paha tauti kun siitä ei pääse eroon.

(tämä on minulle paha laji kun hillintä puuttuu)

[maisakai]

Jos voisi matkustaa ilman huonoa omaatuntoa lentämisen ilmastovaikutuksista, haluaisin mielelläni reissata siellä täällä. Tähän asti olen pysytellyt Euroopassa.
Kiehtovinta olisi tutustua Kiinaan. Afrikan savannitkin tekisivät varmaan vaikutuksen. Amerikassa olisi paljon nähtävää myös. Ja Pietarissa! Tähän asti kokemistani paikoista uudelleen tekisi mieli nähdä Lofootit, Skotlanti, Jäämeren rannikko Norjassa... Kotimaan seuraavia kohteita voisi olla länsirannikko.

EN haluaisi lähteä Thaimaahan enkä Japaniin. Enkä kyllä oikeastaan USA:hankaan.

Mutta mitä enemmän tulee ikää, sen hauskemmalta tuntuu pysyä kotona! Sielultani reppumatkalaisena olen hämmästynyt myös uutta mukavuudenhalua, joka ei panisi hanttiin valmismatkalle osallistumista ilman käytännön huolia. 

[sadetta]

Miksi itse kutakin tietyt paikat, maat ja mannut liikahduttavat positiivisesti, jotkin toiset seudut taas eivät innosta, vaan jopa päinvastoin. Mikä innostaa, rauhoittaa, antaa hyvän, peräti kotoisan olon ja tunnelman? Minne et lähtisi, missä et viihdy, miksi??
-----------------------------------
Mutta mistä syystä viihdymme jossain - toisaalla sitä vastoin emme?

Tuo viimeinen kysymys oli vaikein. Ei minulla ole siihen vastausta. Poden vakavaa kulkutautia ja matkustan mielelläni kunhan vain lompakko periksi antaa. Se on tarttunut todella hyvin myös lapsiini ja lähisukuun. Eri paikoissa mielenkiinnon luovat aivan erilaiset asiat.

Ehkä jollakulla on sama innostunut kiinnostus kaikkia paikkoja ja kulttuureita kohtaan. Minulla joidenkin seutujen ajatteleminen saa aikaan positiivisia liikahduksia mielessä, mutta toisista paikoista tulee negatiivisia tuntemuksia. Luonnon tai rakennetut muodot, värit, musiikki ynnä kaikki se muu.

Asialla lienee jotain tekemistä alitajunnan kanssa, kenties, myös?

[Riitta-mummi]

Luulen kiinostukseni Kreikan Samoksesta ja Kreetasta  olevan peräisin Apostolien teoista. Ortodoksisuus on värisyttävää sekä kirkoissa, luostareissa että itse kreikkalaisissa.
Käynti Efesoksessa oli torta på torta.

Agatha Christien, Charles Dickensin, John Galsworthyn ym. kuvaukset niin maaseuduilta kuin suurkaupungeista viekoittelevat tutustumaan tähän
ennen niin homogeeniseen kansaan. Englannin historia on tullut tutummaksi kuin esim. Ruotsi-Suomen tai Venäjän.
Tyttäreni on asunut Notting Hillissä vuoden, minun käy kateeksi.

[sadetta]

Mutta mitä enemmän tulee ikää, sen hauskemmalta tuntuu pysyä kotona! Sielultani reppumatkalaisena olen hämmästynyt myös uutta mukavuudenhalua, joka ei panisi hanttiin valmismatkalle osallistumista ilman käytännön huolia. 

Erilaisia seutuja ja maisemia löytyy suloisesta Suomestammekin. Verrataan vaikkapa Etelä-Pohjanmaan lakeuksia, itä-Suomen vaaramaisemia ja Lapin tunturimaastoa. Aika moni on sanonut suosikikseen synnyinseutunsa maisemat. Tämä on totta kohdallani niin, että viihdyn avaralla paikalla, jossain, mistä näkee kauas. Tämä ei tarkoita vain lapsuusmaisemia, vaan ilmavuutta ja avaruutta ympärillä, mieluusti vaihtelevia maastonmuotoja näkyvissä.

Soiset maisemat ovat mukavia aamu-usvan, suopursujen ja niittyvillojen aikaan. Muuten oloni on kotoisampi kallioiden ja mäntyjen seurassa.

[myyrä]

Minusta on myös yleensä miellyttävämpää katsella avaria maisemia, mutta ei liian avaraa (paitsi jotain aavaa meren- tai järvenselkää, horisonttia).

Mitä en mielellään katsele on hakkuuaukot. Kohtalaisen pahan näköisiä.

Ilmeisen sopeutuvaisena ihmisenä pidän myös rakennetusta luonnosta. Aamu- tai iltaöinen suurkaupunki, kaupunki korkealta katsottuna aamuauringon loisteessa, taiten säilytetty maalaismaisema rakennuksineen, onhan näitä...

[Syterskalet]

Kaikki paikat, joista löytyy vielä koskematonta, upeaa luontoa. Pohjois-Norjan tuntureilta Lapin kautta (no nämä on nähty) Siperiaan, sieltä edelleen Kanadaan ja Amerikkaan. Mahtavat alueet, joissa intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja on elänyt ja vieläkin elää. Yellowstone yms.

Karut paikat (muut kuin aavikot) kiinnostaa enemmän kuin sademetsät; raikas, vanha havumetsä tietenkin aina sydäntä lähellä. Luoteis-Portugali, Skotlannin nummet, Islanti...

Mitä vähemmän ihmisiä sen parempi!

Haluaisin matkustaa mahdollisimman monessa paikassa, missä ihminen ei ole koskaan käynyt!

No ei sentään. Taitaa olla kymmenen vuotta edellisestä ulkomaan lomamatkasta, eikä töidenkään puolesta ole tarvinnut matkustaa.
Olen sisäistänyt ilmastonmuutoksen siinä määrin, että matkailun himo on huomattavasti vähentynyt. Me suomalaiset kun muutenkin käytämme paljon energiaa.

Kotimaassa on ollut mukavaa matkustaa. Tilaa on ja kauniita paikkoja riittää. Inari on ollut hyvä löytö. Vain vähän Saariselkää kauempana, mutta jotenkin oikeampaa Lappia.

Jos maailma joskus järkiintyy ja lentopetroolistakin aletaan periä yhtä suurta veroa kuin muista liikennepolttoaineista, niin eiköhän ulkomaan matkaa aleta taas arvostamaan eri tavalla, ihan niin kuin ennen!

[seppos]

Pikkuisen vastausta myös tuohon Sadettan viimeiseen kysymykseen.

Me moitimme useita kansoja meistä inhoittavista tai epämukavista tavoista kuten pihiys jne. Kun tapaamme sen maan kansalaisia, he ovat kuitenkin yksilöinä mitä mukavimpia. Varsinkin jos puhuu heidän kieltään, niin ystävyys on ylitsepursuavaa. Niitä ulkomaalaisia, jotka puhuisivat meidän kieltämme on todella vähän ja heillä on suomalainen puoliso.

 Olen työni vuoksi lennellyt ympäri palloa ja tavannut melkein pelkästään mukavia ihmisiä. Tosin niitä näkee niin lyhyen aikaa ettei ehdi kyllästyä. Käsityksemme kansasta poikkeaa useinmiten todella paljon siitä miten yksilöt toimivat.