Kadotus

[PekkaV]

One simus haluaa jatkaa keskustelua ja kirjoittaa:...

[Riitta-mummi]

Onesimus, kaikkiin kysymyksiisi on sama vastaus: Luoja yksin tietää. Meidän ei pidä olla tietävinämmekään.

Olen samaa mieltä. Kun luottaa Jumalan päätäntävaltaan ja oikeudenmukaisuuteen ei tarvitse tikulla kaivaa kadotustuomioita ja Raamatunlauseita
oikeassaolemisensa tueksi.

[seppos]

Ylläpidon kommentti

Aiemmin on usein käynyt niin, että kun keskustelu ei ole edennyt aloittajan tai dominoivan keskustelijan haluamalla tavalla, niin siltä taholta on ilmoitettu, ettei täällä saa keskutella. Yleensä täällä saa poikkeavan vapaasti keskustella, mutta ei haluamaansa lupputulosta. Julistamiseen sen sijaan puututaan aina, koska tämä on keskustelupalsta.

Kaikki keskustelijat ovat samanarvoisia.

Seppos

[onesimus]

Evankeliumi on ihmisten kirjoittama. Et kai vain yritä viedä Jumalalta oikeutta toteuttaa itseään ja Jumalallista tahtoaan?

Hupsista. Jumalan ilmoitusko on jotain erillään evankeliumista olevaa? Hänkö ei pidä kiinni siitä, mitä Sanassaan ilmoittaa?

[Sarai]

Et vastannut kysymykseeni. Eikö mielestäsi Jumalalla ole oikeutta pelastaa joku kertomatta sitä etukäteen?

Ja vastauksena sinun kysymykseesi: Raamattu on ihmisten kirjoittama. Se on fakta. Läpi raamatun kuitenkin kulkee se suuri johtolanka, joka siinä on oleellisin: Jumalan suuruus, rakkaus ja armo. Jumala haluaa pelastaa ihmiset, ja halutessaan hän myös voi. Se on Raamatun ydin. Voit ihan vapaasti kaivaa Raamatusta jakeita ja tavuja tukemaan omaa tuomitsemisenhaluasi, mutta silloin etsit tukea ihmisen näkemykselle ihmisten kirjoituksista.

Olen nyt tuonut keskusteluun sen, mitä minulla mielestäni on siihen annettavaa, joten osaltani lopetan keskustelun tästä aiheesta tähän.

[onesimus]

Et vastannut kysymykseeni. Eikö mielestäsi Jumalalla ole oikeutta pelastaa joku kertomatta sitä etukäteen?

Ja vastauksena sinun kysymykseesi: Raamattu on ihmisten kirjoittama. Se on fakta. Läpi raamatun kuitenkin kulkee se suuri johtolanka, joka siinä on oleellisin: Jumalan suuruus, rakkaus ja armo. Jumala haluaa pelastaa ihmiset, ja halutessaan hän myös voi. Se on Raamatun ydin. Voit ihan vapaasti kaivaa Raamatusta jakeita ja tavuja tukemaan omaa tuomitsemisenhaluasi, mutta silloin etsit tukea ihmisen näkemykselle ihmisten kirjoituksista.

Ei ole kysymys siitä, onko Jumalalla oikeutta vai ei. Kysymys on siitä, että Hän on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Pyhän Hengen johtamana se on kirjoitettu niin, että siitä käy ilmi Jumalan tahto. Jos julistus jättää kokonaan huomioimatta Jumalan vihan, siitä puuttuu jotain oleellista. Se on lässynlässyn "evankeliumia", jota henkioppaatkin osaavat julistaa.

[Jampe]

Jos julistus jättää kokonaan huomioimatta Jumalan vihan, siitä puuttuu jotain oleellista.

Tästä lauseesta olen periaatteessa samaa mieltä mutta sillä erotuksella että julistuksessa voidaan nämäkin asiat huomioida ilman tuomitsemista ja sen arvioimista kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Kirkkovuoden tekstit pitävät sisällään nämäkin asiat varsin monipuolisesti ja niistä saarnataan sekä opetetaan kyllä. Mutta tällaisista asioista puhuttaessa pitää olla erityisen tarkka ja taitava että osataan erottaa toisistaan hurskasteleva tuomitsemishenki ja asiasta puhuminen. Laista ja kadotuksesta voi puhua yleisellä tasolla asiana, ilman että osoitellaan sormella muita tahi arvioidaan heidän sieluntilaansa tai määränpäätään.

Vika on siinä että yleensä niissä piireissä jossa lakia haluttaisiin pitää esillä, se on hurskastelun ja omahyväisyyden kyllästämää muiden tuomitsemista tyyliin: "tuo on matkalla taivaaseen, tuo ei..."  Motiivina ei siis olekaan hyvä tarkoitus vaan salattu oman paremmuuden pönkittäminen.

Jos ihmisellä on ajatus jonkun toisen määränpäästä ja sellaista pitää miettiä, niin se on merkki edellä mainitusta. En pidä sitä kovin kristillisenä.

[Jampe]

Minua huolestuttaa enemmänkin yhäti lisääntyvä välinpitämättömyys sielujen pelastuksesta kristittyjen piirissä.

"...välinpitämättömyys sielujen pelastuksesta..."   Voi kikkeliskokkelis sentään! Mitä ihmeen "sielujen pelastajia" te sitten oikein luulette olevanne? Montako sielua olette tähän mennessä jo pelastaneet?


Mistä tämmöinen adrenaliinintäytteinen sankarikristillisyys oikein kumpuaa? Suomen joka kylässä on kirkko ja kaksi pappia. Joka sunnuntai joka kylässä jp. Joka ikka on käynyt rippikoulun, saanut koulussa uskonnonopetusta, ollut kirkkohäissä, hautajaisissa, ristiäisissä jne. kirkko on mukana jokaisessa elämänkäänteessä (lähes).

Jokainen on varmasti perillä asioista ja saanut sellaisen opetuksen joka mahdollistaa tiedon puolesta uskomisen. Mitä vielä tarvitaan?  Kadut täyteen väkisin-tuputtajia, traktaatintyrkyttäjiä ym. suut ja korvat täyteen intoilemistako?

Eikö kukin saa omalta kohdaltaan päättää asiasta?

[onesimus]

Montako sielua olette tähän mennessä jo pelastaneet?
Mistä tämmöinen adrenaliinintäytteinen sankarikristillisyys oikein kumpuaa?

Ihan Raamatusta se kumpuaa. Tuskin Paavali rakensi oppia, että hän itse pelastaisi jonkun, vaikka seuraavankaltaisista jakeista voisi niin päätellä. Siksi emme mekään voi kerskata tekemisistämme, mutta kieltämättä joku silloin tällöin meidänkin kauttamme voi vielä tässäkin ajassa saada avun.

1. Tim. 1:
16. "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat."

[onesimus]

Eikö kukin saa omalta kohdaltaan päättää asiasta?

Eihän sen pitänyt olla mahdollista, ellei ihmisellä ole sittenkin jokin osuus tässä asiassa.

[Jampe]

Eihän sen pitänyt olla mahdollista, ellei ihmisellä ole sittenkin jokin osuus tässä asiassa.

Ai siitäkö että haluaako itsellensä jonkun tuputtavan puoliväkisin kristillisyyttä?

[Jampe]

mutta kieltämättä joku silloin tällöin meidänkin kauttamme voi vielä tässäkin ajassa saada avun.

No, montako sielua olet sitten pelastanut? Onhan se tietenkin järkeenkäypää, että mies joka "on tehnyt oman osuutensa pelastuksensa eteen", -on tarpeeksi voimallinen pelastamaan toisiakin...

[onesimus]

Ai siitäkö että haluaako itsellensä jonkun tuputtavan puoliväkisin kristillisyyttä?

Tuosta tulee väkisinkin hieman hauska muisto. Olin silloin ev.lut. seurakunnan kesäkodilla ja vähän jampemaiseen tyyliin urputin uskovaisille nuorille, jotka olivat kiinnostuneita sieluntilastani. Sanoin jotenkin ilkeästi uskon tyrkyttämisestä.

Tilanne jatkui hetkeä myöhemmin ja minulta kysyttiin: "Onko sinulla Jumalan rauha?" Vastasin: "Ei ole, mikä se semmoinen on?" Seuraava kysymys: "Tahdotko saada sen?" Vastasin: "Tahdon."

Siitä mitättömästä tyrkyttämisestä kaikki alkoi. Sain Jumalan rauhan ja sitä on kestänyt hieman alle 54 vuotta! Joskus kannattaa pitää evankeliumia tyrkyllä, vaikka se joitakin riepookin.

 

[seppos]

Tuosta tulee väkisinkin hieman hauska muisto. Olin silloin ev.lut. seurakunnan kesäkodilla ja vähän jampemaiseen tyyliin urputin uskovaisille nuorille, jotka olivat kiinnostuneita sieluntilastani. Sanoin jotenkin ilkeästi uskon tyrkyttämisestä.

Tilanne jatkui hetkeä myöhemmin ja minulta kysyttiin: "Onko sinulla Jumalan rauha?" Vastasin: "Ei ole, mikä se semmoinen on?" Seuraava kysymys: "Tahdotko saada sen?" Vastasin: "Tahdon."

Siitä mitättömästä tyrkyttämisestä kaikki alkoi. Sain Jumalan rauhan ja sitä on kestänyt hieman alle 54 vuotta! Joskus kannattaa pitää evankeliumia tyrkyllä, vaikka se joitakin riepookin.

Sinänsä hauska juttu, sillä juuri tuota samaa ovat monet yrittäneet sanoa sinulle. Lupaamalla hyvää saa enemmän kuin pelottelemalla kadotuksella. Vanha sanonta on, että hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla.

[Pirska]

Sinänsä hauska juttu, sillä juuri tuota samaa ovat monet yrittäneet sanoa sinulle. Lupaamalla hyvää saa enemmän kuin pelottelemalla kadotuksella. Vanha sanonta on, että hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla.

Olipa sepposilta hyvin oivallettu.