Juu Teerenpelinpolun Trio äänestää Riitta-Mummin mukana tämän ohjelman seuraamisen puolesta.
Oli valtava helpotus saada kuulla että runo soi - se on soivaa kirjallisuutta - kun on itte vahvasti epäilly et niin on, ja saanu turpiinsa,
Näiden kertojien arvo on siinä että nämä ovat aikuisia, todella, kypsiä ihmisiä jotka ovat kulkeneet halki vuosikymmenten kirjoittamisensa kanssa. On näkökulmaa siihenkin mitä milloinkin kirjoitettiin. He ovat myös paljon lukeneet, ja joutuneet ajattelemaan, eläytymään mitä moninaisimpiin maailmoihin ja ihmiskohtaloihin.
-----------------------------------
Mutta nyt kun oon oppinu tuntemaan livenä kirjailijoita, niin ne on aina sensitiivisiä ja yliherkkiä ihmisiä, minä pyydän anteeksi jokaiselta kirjailijalta täällä. Tuleekohan ihmisistä vähän outoja, jos he istuvat pikku kammarissaan seurustelemassa ei-olevien olentojen seurassa vuorokausitolkulla tuulettamatta järin päätään muiden kuin toisten samanlaisten seurassa? Olen aurinkokuntien aurinko jonka ympärillä kaikki pyörii? Kaikki liittyy jotenkin minuun ja tarkoittaa minua?
Samoin mietin ylimäärää mielialahäiriöitä muusikoiden keskuudessa. Ankarilla kierroksilla mennään kohti jotakin kliimaksia, tutkintoa tai keikkaa, sitten kun se on ohi seuraa usein tyhjä tunne, romahdus tyhjään oloon, jota hoidetaan kai depressiona...
Eihän se mityään saahan sitä oireilla joas se on välttämätön uhri parnassolle, muttamutta. Tuo on monta ajatusta mielessäni herättänyt, nyt viimeksi kirjoittajia ajatellessani. Tuon eristäytymisen tarpeen käsiträn se on työväline, mut onko heittäydyttävä luulevaisiksi --- lopputulos??? Se kaventaa mielen maailmaa ja sitten on vaikeaa ymmärtää ihmisiä, kuitenkin pitäis...
Miten se on kuviksen puolella, osaako kuka kertoa? Pena?
