Minä kans tykkään vanhoista jutuista. Nautin niissä jostakin pienestä: viiskytluvun huonmkaluista, selostajan äänenkäytöstä, posliinikukista, radioista - ei telkkaa- naisten kampaustyyleistä, mekoista... Siitä, että ihmisen kutsutaan iltakahville ei yksille... siinä taitaa olla suurin muutos.
Ja siitä Dostojevskista pidän! Tulee uudestaan myös Sotaa ja Rauhaa, totesin. Karamazovin veljekset oli kyllä elämys.