--- jee:
"--- --- --- Kuinka siis, koska kerran isoäitini otsa ja posket merkitsivät minulle sitä mikä hänen sielussaan oli hienointa ja kestävintä, ja koska joka ainoa tottumuksen sävyttämä katse on henkien manaamista, niin kuinka myös kaikki rakastetut kasvot ovat menneisyyden peilejä, kuinka näin ollen olisin voinut pitää lukua siitä mikä hänessä oli raskaampaa kuin ennen ja muuttunut, jos kerran jo elämän yhdentekevissäkin tilanteissa ajatusten rasittama katseemme työntää syrjään kaikki ne näkymät jotka eivät edistä toimintaa, juuri niin kuin klassinen murhenäytelmäkin tekisi, ja tallettaa vain ne kuvat jotka helpottavat toiminnan tarkoituksen ymmärtämistä? ---- ---- ----"
[MARCEL PROUST: Kadonnutta aikaa etsimässä (5) - Guermantesin tie 1{alkuteos ilmestyi 1920} - Suomentanut INKERI TUOMIKOSKI; Teos on ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran Seitsentähdet-sarjassa vuonna 1985, Otava 2007 (s. 176)]