Mitä jos...

[Jampe]

no no! 

Mitäs siinä nonottelet?  Etkö juuri itse kirjoittanut, että kadehdit kun joku psykoosissa "kohtaa Jeesuksen". Minusta psykoosissa ei ole mitään kadehdittavaa. Psykoosi on sairauden oire. Olen aikoinaan ollut työssä jossa pääsin seuraamaan erittäin henkilökohtaisesti ja läheltä mielisairaita ihmisiä ja näin mm. millaista voi olla psykoosi. Sen asian kanssa ei ole kyllä mitään leikkimistä.

[Riitta-mummi]

Atanasia kirjoitti mielestäni että heidän porukka "kutsuupsykoosiksi" tuota tilaa jossa tuttava "näkee".
Minäkin tiedän mikä on psykoosi. Se ei ole mikään huuhaa-tila vaan vaikea mielenterveyden häiriö. Jeesuksen kohtaaminen ei ole sitä.

[Leena]

Mutta kuulkaa.  Atanasia aloitti: Entä jos.  Silloin oli kyseessä kutsu ajatusleikkiin tai psykodraamaa muistuttavaan toimintaan jonka voi tehdä itsekseenkin. Ei haaste heittäytyä psykoottiseksi. Itse en kokenut siihen suuntaan mitään houkutusta tai riskiä, kyseessähän oli hänen ajatusleikkinsä jokin pysäkki,  kun hän kertoi tuosta psykoottisesta henkilöstä -- ei esimerkiksi minun.
Itse otin sen täysin turvallisin mielin juuri psykodraamana!  Ja minun ajatusleikissäni se johti aivan toiselle taholle, koska olen erilainen kuten jokainen meistä. Minä mietin koko päivän sitä, kaupassa käydessäni, imuroidessani... entä jos... tulisiko hän... minun luokseni...minun? Minulla ei ole itsestäni järin korkeaa käsitystä... Jeesus tulisi? 

Ja itselläni se näyttää päättyvän: Hän on jo täällä, on ollut koko ajan: Sinä pieni hupsu epäuskoinen, minulle niin rakas... mikä hökötys tuo tuossa on? Viidennet tikapuut Taivaaseen? Katsohan tätä. Tämä on risti...tuossa ikonissasikin... ihan totta. Minä olin, elin ihmisenä kuten sinäkin, kävin läpi kuoleman kauhut...kuolin todella. Kärsin todella. Ei ole ,mitään kokemaasi, mikä olisi minulle outo tai poistyönnettävä. niissäkin sinua kannetaan. Älä pelkää. Älä pelkää. 

Minä itkin kyllä... sekin uusi kyky on hänen lahjansa... ja kuulkaa. Ensi kertaa osasi joku täällä lohduttaa ja rauhoittaa sisaren joka ylipelkää tenaviensa puolesta... jaksoi kuunnella äitiä joka tahtoi (taas) kertoa miten vaikeaa oli kun olin vauva ja taapero ja sain kohtauksia...  se on ollut tähän saakka sietämätöntä.  Joku täällä on, ja on ollut koko ajan.   Kiitos, Atanasia!

[PekkaV]

Jeesus tulisi käymään kotonasi?

Mitä kysyisit?
Mitä tekisit?


...eräässä kirjassa esitettiin tällainen mielikuvaharjoitus...

Ai sää tulit (tuttava armo, Hänen Armonsa). Missää oot ollu? On odoteltu. Kiva, et tulit. Vaik mää oon savolainen, ni kus tiät, me ollaan diplomaatteja, puhutaan kieliä.
Mut nyt sää oot siinä. Peremmälle peremmälle.
Kuis sää tollasissa tamineissa?! Sandaalit ja vaippa, kestovaippa kuitenkin. Mites sää tarkenet!
  – No katoppa ku en oo ehtiny asua ajatella. On ollu kiireitä idässä. Siellä näissä tarkenee, ja niin kuuma on ollu, et vielä ei o joutannu palelemaan.
  – Mitäpä muuta? Kuuluu?
  – Ei täs kummempia. Tulin käymään, kun pyydettiin. Mitäs tänne?
  – On vaan ollu juttua, et jos tulisit, ni mitä tekisin ja kysyisin. Oikeastaan me ei olla Sinua pyydetty, koska tiedetään kiireesi, Herra Jeesus. Oli kuitenkin kovin kovin ystävällistä, että otin vihjeen onkeesi.
  – Ajattelin, että olis kiva kokeilla pilkkimistä. Mutta mitä haluat kysyä?
  – Ei mulla o mitään kysyttävää. Täällä foorumilla joillakin on. Mene heidän luokseen. Ilahtuisivat ainakin, elleivät säikähtäisi.
  – Ei sulla olis jotain ylimääräistä lämmikettä siltä varalta, että tää idän hype laantuu?
  – Joo toki. Ole hyvä.
  – Tänks. Näillä pärjää varmasti. Ni mihin mä nyt meen?
  – Pitäishän sun, Jeesus, ite tietää.
  – Ihminen minäkin olen.
  – Kato läppäristäs. Ensin siinä on Atanasia.

[Atanasia]

  Lainaus käyttäjältä: Atanasia - 15.02.11 - klo:21:40
no no! 


Mitäs siinä nonottelet?  Etkö juuri itse kirjoittanut, että kadehdit kun joku psykoosissa "kohtaa Jeesuksen". Minusta psykoosissa ei ole mitään kadehdittavaa. Psykoosi on sairauden oire. Olen aikoinaan ollut työssä jossa pääsin seuraamaan erittäin henkilökohtaisesti ja läheltä mielisairaita ihmisiä ja näin mm. millaista voi olla psykoosi. Sen asian kanssa ei ole kyllä mitään leikkimistä.

rauhallisesti, rauhallisesti, ei mitään hätää Jampe! 

[Riitta-mummi]

Rakas Jeesus , ihanaa että näemme jälleen!

J: Mitä kuuluu, miten teillä voidaan?

R: Jälkeläisiä on siunaantunut tiuhaan tahtiin: Tässä Ida, Otto, Urho, Vilho, Noel, Lotta ja Martta. Saavatko tulla tervehtimään?

J: Taivasten Valtakunta on lapsen kaltainen, Tulkaa karitsaiset.  Heidät on kastettu. Opettakaa heitä lähimmäisyyteen ja totuuteen ja rakkauteen.

R: Itsekin tällainen lapsenmielinen.

J: Niin sitä pitääkin jo tuossa iässä.

R: Miten se armo lankeaa ? Yhtälailla aamuvarhaisella töihin tulleille kuin torilta ja aitovieriltä kutsutuille?

J: Sydämen asenne ratkaisee. Ristin ryövärilläkin se oli viime minuuteilla.

R: Ei sitten muuta , tässä ne tärkeimmät kysymykseni.  Niin onko Sinun nälkä ja jano?

J: No jos sinulla on sitä Vesijärven kuhaa ja Launeen lähdevettä. Kyllä viinitippakin maistuu jos talosta löytyy.

...
Ja niin hän syö ja juo syntisten kanssa ja siunasi lapset.

( Tähän mielikuvaharjoitteluuni vaikutti varmasti uskonnonopetus, pyhäkoulu, rippikoulu ja raaamattupiitit, eikä vähiten kirkossa käynnit)

[Pyryharakka]

Jos Jeesus nyt ihan oikiasti tulis tuosta ovesta sisään, niin kai mie itkiä tirauttaisin ja oisin ihan hämilläin.

[jossü]

ihana ketju ja ihania vastauksia teillä 

mää oisin varmaan aika sanaton mut oishan se aivan järkyttävän hienoo! 

[sadetta]

..heräisin aamulla eräänä siskonani! Maailma näyttäisi erilaiselta. Asiat saattaisivat näyttää selkeiltä. Saattaisivat.

[Leena]

..heräisin aamulla eräänä siskonani! Maailma näyttäisi erilaiselta. Asiat saattaisivat näyttää selkeiltä. Saattaisivat.

Eräs ystäväni oli Gestalt-terapiakoulutuksessa jossa tämän tyyppisiä harjoitteita kai tehtiin paljon. Eräänä koulutusviikonloppuna he olivat käyttäneet vain toista etunimeään - useimmilla on kaksi. Hän kertoi kaiken tuntuneen toisenlaiselta jo, kun hän oli koettanut olla Maria. Mikä vimmatun Maria? Kuka se on?  Kuinka se kokee maailman? 
Miten paljon identiteetistä onkaan nimestä kiinni, siis. Nuoruudenaikainen lempinimeni oli rooli, jota en enää osaisi uskottavasti vetää, mutta kai sitten epävarmimpien ja hapuilevimpien vuosien aikaan jotakin tarvittavaa, jotain  jonka takana Leena alkoi kasvaa, ja sai kaikessa rauhassa tulla Leenaksi.

[Felix]

Mä varmaan epäröisin  pyytäisin lupaa tutkia Hänen kädet, ja sitten ehkä alkaisin keskustelemaan.