Tiedän olevani luvattomilla teillä mutta heräsin ja luulin että on aamu eikä ollukkaan... minä en häiritte tällä lääkäriä en soita ees puhelinajalla. Jos Jeesus niin tulisi, että se ylittäisi minun epäuskoni, tiedän mitä tapahtuisi. Minulla on liian
ikävä...
Minä kai vaan itkisin sen vaipan märäks ennen kuin hän pääsis edes eteisestä peremmälle.
Sitten minä sanosin etten ole käyny kaupassa, eikä ole mitään syötävää. Noita kananmunia on kun minä karppaan, mutten minä jaksa keittää niitä.Täällä ei ole edes siivottu. Ja itkisin lisää. Ja hän sanois että hän tulikin oikeastaan sen tähden, me siivoamme vä'hän, ja sitten, on niitä kalan ja leivän paloja jäänyt yli, joita hän paistoi ylösnoustuaan opetuslapsille, minä syön niitä varmaan mielelläni? Kun pidän siitä kohdasta niin kovin, hän valitsi juuri ne? Ja lisäksi on luvannut rauhansa ja tuli samalla tuomaan senkin, kun antoi jo nuorena ja se, hän tietää minun olevan hieman hutilus, aina katoaa... tässä se on eli tässä minä nyt olen, älä itke Leena, ei ole enää mitään syytä, tai saathan sinä sen puolesta itkeäkin, minä kestän kyllä... oikeastaan on hyvä että saat itkettyä, kunhan tiedän etten ole hänen hylkäämänsä ollenkaan ja semmosia itke.
Kai minä siinä vaiheessa, kun aikaa olisi kulunut useampi tunti, sanoisin että kahvia minulla kyllä olis. Vaikka hän olisi kai paremmin viiniin tottunut. Ei ole nyt sitäkään haettuna.
Sinä tulit eikä minul ole mitään, mutta minä oleni niin, niin onnellinen.
Ketään, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos. Jos kuka ihminen torjuu, sitä selvemmin lausuttuna minä tuon kuulen, eikä lopulta muulla ole merkitystä. Asukin täällä - niin että niillä jotka käyvät olisi sama rauha.
Kiitos tästä. Täällähän hän on, ikinä ei puhunut perättömiä. Ja minä itken helpotuksesta, minua alkoi väsyttää... menen nukkumaan.
Aihe: Mitä jos... (Luettu 7595 kertaa)