Kyse on totuudesta - ja vavahduttavista sanoista!

[seppos]

Minusta kuorrutus muistutta usein joulupuuroa, jossa voi olla manteli tai sitten sekin puuttuu tai kukaan ei löydä sitä eli homma on pelkkää puuroa. Siis olen Leenan kanssa samoilla linjoilla.

[armonkerjäläinen]

Satmanin täytyy olla suuri humoristi.

[Kalistaja]

Kuorrutus on armon vilaus.

Satman puhuu hieman eri asiaa, mutta ymmärrän: Satman on Afrikassa. Siellä asiat ovat vähän niin ja noin. Kuten Savossa.

[Jampe]

Ne (me) jotka ovat aloittaneet "täytekakulla" toteavat nyt: Moni kakku päältä kaunis vaan on silkkoa sisällä.  Ruislevästä tietää mitä syö, ja se ravitsee.

Totuus on tehnyt vapaaksi. Vaikka se tekee kipeää itselle ja muille siinä hyvä pysyä . Jumala saa silloin olla lähellä.

Tuota ei voisi enää paremmin sanoa! Kiitos!  Luen itsenikin näihin mainitsemiisi "täytekakulla aloittaneisiin" ja ymmärrän täydellisesti mitä sillä tarkoitat. Suoraan sanoen täytekakku öklöttää.

[Riitta-mummi]

Terve Jampe! Ajattelin sinua ja minua kun kirjoitin.

Vaikka vanikkaa, ennenkuin kermakakkua,eikö?

[seppos]

Olen itse päässyt jostain syystä vähällä. mutta kun olen nyt 50 vuotta kuunnellut hartauspuheita niin ei voi päätyä kuin siihen johtopäätökeeen, että yleensä parhaat ja rehdeimmät puheet tulee niiltä, jotka eivät ole päässeet vähällä. Se kova elämänkoulu uskon- ym. kriiseineen opettaa suhtautumaan asiohin ja puhumaan niistä. On paha puhua, jos ei ole kokemusta, mistä puhuu. Oletteko samaa mieltä?

[sadetta]

Olen itse päässyt jostain syystä vähällä. mutta kun olen nyt 50 vuotta kuunnellut hartauspuheita niin ei voi päätyä kuin siihen johtopäätökeeen, että yleensä parhaat ja rehdeimmät puheet tulee niiltä, jotka eivät ole päässeet vähällä. Se kova elämänkoulu uskon- ym. kriiseineen opettaa suhtautumaan asiohin ja puhumaan niistä. On paha puhua, jos ei ole kokemusta, mistä puhuu. Oletteko samaa mieltä?

Kyllä olen. Mitä kovempi elämänkoulu, sitä nöyremmäksi se tekee pienen ihmisen. Mutta - ei välttämättä. Nöyryyden sijaan vihainen uho voi saada valtaansa ja oppi jää saamatta. Tai ehkä se oppi sitten tulee mutkan tai useamman kautta, jos tulee. Jos elämä kulkee eteenpäin mukavasti ja vaivatta porskutellen, on vaikea ymmärtää joillain mittareilla mitattuna vähäisempien ja heikompien joukkoon kuuluvia.

[PekkaV]

Kuorrutus
julkisivu
juhlapuhe (pidin tyttäreni häissä puheen, jonka luin englanniksi)
nähtävä asioiden parhaat puolet
Käännettävä asiat parhain päin
Satsaamalla, panostamalla hyviin paha kuivuu pois.
Aurinko sulattaa jään.
Yksityinen vastaan yleinen etu
Normit ja tabut
Tavat ja asenteet
Käytännöt
Taiteilija ja tieteilijä puhkaiseen yleisen, sopivan, mutta hän joutuu maksamaan siitä yksinäisyydellä, minkä tuntemattomien alueiden valloittajakin. Tai hän vain yksinkertaisesti herää yöllä kauhun hiessä, mitä tulikaan tehtyä.

[Riitta-mummi]

Olen samaa mieltä. Tulessa kulta puhdistetaan.

En voi olla laittamatta tähän äsken lukemaani miten Vincent van Gogh näki taulunsa jonka ei sanottu olevan aivan mallin näköinen. Toinen käsi oli väärin maalattu. "Annan kuitenkin sen olla näin. Eihän maalari ole täydellinen, mikään ei ole täydellistä, ei tarvitse taulunikaan olla". Sanoi taiteilija jonka tauluista myytiin yksi hänen elinaikanaan. Näytelmässä Vincent v G ja postinkantaja hänen tauluistaan tehtiin koirankoppeja.

Se jolla on nälkä myös maalaa tai kirjoittaa usein parhaiten ( A. Kivi esim. )

[viima]

Juuh, täysi vatsa ei edistä ajattelua. Pikku nälkä se taas terävöittää mieltä, sanotaan.

  jääkaapille, suuntaan, on vähän turhan terävä olo.

[Pena]

Julkisivu voi olla muutakin kuin Potemkinin kulissi tai iltapäivälehden kirkuva etusivu. Joskus se kertoo oikein sen, mitä sen takana on. Joskus sen läpi näkee.

[AKUANKKA313]

Kenen totuus on arvokkaampi
a) hoitajan
b) lääkärin
c) kuntoutujan
d) omaisen

Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä:
Minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä ehdottoman väärässä.

[seppos]

Tuli tässä otsikosta mieleeni, viimekesäinen juttelu Viitasaaren ABC:llayhden papin, jopka lukee tätä foorumia, kanssa. Hän kertoi sanatarkasti referaatiin ja muisti koko puheen joka pidettiin yli 40 vuotta sitten yhteiselle tuttavapariskunnalle häissä, jossa molemmat olimme. Hän muisti sen puheen sanatarkasti. Sanomana siinä oli, kun te kuitekin myös riitelette tulevassa liitossanne niin pitäkää silloin mielessänne... Kunpa tuollaisia puheita ja puhujia olisi enemmän.

[Pena]

Kenen totuus on arvokkaampi
a) hoitajan
b) lääkärin
c) kuntoutujan
d) omaisen

Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä:
Minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä ehdottoman väärässä.

Ystäväni väitteli lääketieteen tohtoriksi. Hän ilmaisi tutkimuksensa sisällön puhumalla kertomuksista. Potilas kertoo ensin lääkärille oman tarinansa. Tarvittaessa omaisille annetaan tilaisuus täydentää sitä. Lääkäri esittää siitä sitten potilaalle lääketieteellisen versionsa. Yhdessä neuvotellen kehitellään juonelle jatkoa eri hoitovaihtoehdoista. Kertomuksen etenemistä seurataan ja siihen tehdään tarpeellisia muutoksia. Totuus muodostuu näiden tarinoiden punoutuessa riittävän hyvin yhteen.

[Leena]

Kyllä olen. Mitä kovempi elämänkoulu, sitä nöyremmäksi se tekee pienen ihmisen. Mutta - ei välttämättä. Nöyryyden sijaan vihainen uho voi saada valtaansa ja oppi jää saamatta. Tai ehkä se oppi sitten tulee mutkan tai useamman kautta, jos tulee. Jos elämä kulkee eteenpäin mukavasti ja vaivatta porskutellen, on vaikea ymmärtää joillain mittareilla mitattuna vähäisempien ja heikompien joukkoon kuuluvia.

Kun luin Santalan kirjaa pienestä pojastaan, joka kuoli aivokasvaimeen seitsenvuotiaana, eli varmasti monien tunteman  "Pieni astia pyhässä maassa"  mietin Jumalan "vaihtopöytää" kuten Risto Santala itse kirjoittaa, Vuorisaarnaa. Autuaita ovat. Kaikki maailman silmissä epäonniset. Pitkään mietin Santalan eteen liittämää sanaa: jos. En oikein pitänyt siitä. Autuaita ovat, jos asioivat sillä. Entä jos - joku ei jaksa? Kuka jaksaa? Onko ihmisestä itsestään koko "asiointiin"?  En tiedä.
Ja silti on, kuin se olisi niin --- mutta taas hieman toisteppäin --- jos armahdetaan siitä jossistakin. Ne ihmiset, joilla on kokemuksenaan se kaksinkertainen jos - heillä on hyvin usein paljon sanottavanaan.  Ja taas kerran tulee mieleeni jos --- jos he puhuvat.  Sillä he eivät ole niitä tyhjiä tynnyreitä jotka eniten kolisevat.  Ne ovat niitä "kultaomenia hopeamaljassa" , sanoja, usein sanottuja ajallansa.  "Harkitsematon puhe on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä" (Snl 12:18). Tämän opettelin ulkoa siksi siis myös paikka muistetaan...  

Siis... nyt kyllä mietin tajusiko tätä puolestaan kukaan... että joutuu hyvin koville, Jumala kääntää hyväksi tavalla joka ei näy, joka ei poista kärsimystä... mutta Hän voi luoda siitä hyvää, jotakin joka merkitsee joskus jollekin toiselle jotakin... jos en vain itse olisi esteenä... en tiedä voinko olla,. mutta toivon että en  omalla kohdallani. omassa pienessä kärsimyksessäni olisi. Silloin se on ollut turhaa. Aivan kaikille. Itekkän ole oppinut mitään.