Tuuloslainen yrittäjä teki myös täällä Etelä-Suomen Sanomien lukijoille asian selväksi. Hän mm. työllisti 10 henkilöä ja itselle jäi käteen 2000 euroa.
Jos tuo 2000 euroa olisi osakeyhtiön liikevoitto, niin huono bisnes, mutta olkoon. Mutta pelkään pahoin, että koska yrittäjällä on yksityinen toiminimi, tuo summa on se, minkä yrittäjä voi nostaa kulujen (palkat, materiaalit, yleiskulut) jälkeen itselleen palkkaa vastaavana ansiotulona. Tiedossa ei ole esim. sitä, onko summasta jo vähennetty tulovero. Joka tapauksessa tekijän työn laatu ja sen nauttima julkinen arvostus (sisustusarkkitehdin valinta julkiseen arvorakennukseen) ovat sitä luokkaa, että suunnittelijan ja työn organisoijan ja valvojan ansiotulon olisi tällaisessa projektissa pitänyt olla moninkertainen.
Torkkupeittojutun varsinainen skandaali ei siis ole se, että yksi torkkupeitto maksoi 127 euroa, vaan se, että
a) yrittäjä suostui käytännössä lahjoittamaan oman työnsä arvon eduskunnalle
b) eduskunta kehtasi tehdä tällaisen riistosopimuksen - oletan, että hintaa setvittäessä ostajalle esitettiin hinnan muodostuminen, koska kyseessä ei ollut kilpailuttaminen.
c) tiedotusvälineiden taloustoimittajat eivät ole kirjoittaneet järkyttyneitä kolumneja paljastuneen taloudellisen tietämättömyyden ja hyväksikäytön johdosta.
Mt
