Kirjoittaja Aihe: Korkia veisu  (Luettu 1153 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jouni

  • Rykäisee alkaakseen seurapuheen
  • Viestejä: 88
Korkia veisu
« : 23.10.10 - klo:23:10 »

Lueskelin tuota Anders Björkqvistin kirjan ensimmäistä saarnaa.  Siinä siteerataan Korkiaa Veisua:

4:16
Lainaus
Nouse pohjatuuli, ja tule lounatuuli ja puhalla yrttitarhani lävitse, että sen yrtit vuotaisivat.

Tämä tulkitaan Pyhän Hengen kaipaukseksi.  Kun TV:n homoillassa taas sanottiin, että kun kaksi miestä jyystää toisiaan, niin se on korkeaa veisua.  Tässä on kyllä nyt sellainen ristiriita, että oli pakko tutustua vähän lähemmin tekstiin (tietysti Bibliasta - säilyy sama fiilis kuin Björkqvistin kirjaa lukiessa  :icon_wink:); aiemmin olen vain lukenut sen joskus läpi vauhdilla, olematta kauhean kiinnostunut.

Luin tuota sitten alusta jonkun luvun, yrittäen hahmottaa kirjaa niin, että siinä puhutaan Jumalan/Kristuksen ja seurakunnan keskinäisestä suhteesta. Toisesta luvusta tuli pätkästä mieleen tämä monen vapaan suunnan paljon käyttämä kohta: Ilm 3:20, jossa Kristus tulee aterioimaan Laodikean seurakuntaan, jos hänet päästetään sisään.

Ja kohta tässä, ettei tarvitse kaivaa lähdeteosta esiin:

Korkia Veisu, 2:9-13
Lainaus
9. Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse. 10. Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule. 11. Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois: 12. Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme; 13. Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

SV 74:4

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Korkia veisu
« Vastaus #1 : 28.10.10 - klo:21:51 »
Löysin netistä mielenkiintoisen sivun:  http://www.angelfire.com/poetry/luther/laulujenlaulu.html#sis2

Martti Lutherin Laulujen laulun selitys

"2:9 Katso, tuolla hän seisoo seinämme
    takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

Tässä hän jälleen kerran osoittaa että hän omistaa kaikki nämä uskon kautta. Tämän
tapainen muistutus on Pyhälle Hengelle tavanomainen kun Hän saarnaa Jumalan lahjoista niin
suurenmoisesti, jotta ymmärtäisimme, että Hän puhuu ilosta omassatunnossa, ei lihallisesta
lohdutuksesta. "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt" (Joh 1:18) , vaan usko on meidän
huntumme siihen tapaan, että meillä on varmuus, että omistamme asiat joita meille on
luvattu tuntematta ja näkemättä niitä silti.
Sen mukaan mitä hän on sanonut sulhasesta, että Hän hyppii kukkulalta kukkulalle
kuten Peura ja on läsnä kaikkialla pitäen kaikkia asioita hallinnassaan ja tarkkailussaan,
kaikella tällä hän nyt tarkoittaa uskoa - että Jumala on todella läsnä, mutta silti
Häntä ei voida nähdä, Hän seisoo seinän takana, Häntä emme voi havaita silmillämme emmekä
tuntea käsillämme. Näin Kristus on läsnä Hänen kirkossaan Jumalan sanan ja sakramenttien
kautta, mutta Häntä ei voida havaita silmillä.
Ja ne jotka hallitsevat valtiota varmasti tarvitsevat tätä lohdutusta, siitä huolimatta
että on mahdotonta lievittää kaikkia pahuuksia, vaikka kuinka paljon haluaisimme, meidän
ei pidä tämän johdosta ajatella että Jumala ei pitäisi huolta hallituksista. Hän on
todellakin läsnä, kuten se joka seisoo seinän takana ja katsoo meitä ristikoiden lävitse.

2:10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:

Hän sanoo nyt paljon lempeämmin mitä Hän on juuri sanonut ilmeisesti melko terävään
sävyyn. Hän seisoo seinän takana, Hän näyttää joskus hyljänneen kansansa, mutta Hän
ei seiso  hiljaa. Hän puhuu kanssani ja lohduttaa minua niin että minä kestän
kärsivällisesti mitä tahansa hankaluuksia kohtaankin aika ajoin.

2:10 Nouse, armaani

Nämä ovat ihanan suloisia sanoja. Niillä Sulhanen vastaa Hänen morsiamelleen kun hän
uurastaa silti pysyen lujana uskossa, siinä toivossa hän pitää lujasti kiinni
vahvasta luottamuksesta, että hän on Jumalan rakastettu vieläpä juuri sillä hetkellä, kun
Jumala näyttää hänet hyljänneen. Juutalaista kuningaskuntaa oli varmasti ravistellut
suuri joukko väkivaltaisia onnettomuuksia ja silti Sulhasen ääni lakkaamatta
vahvistaa kansaansa Hänen osoittamasta rakkaudesta kansaansa kohtaan - vielä myöhemminkin
vankeuden aikana.

2:10 sinä kaunoiseni, ja tule.
(Luther: minun kaunokaiseni, ja tule)

Pääpaino on pronominilla Minun. On kuin Hän sanoisi: "Sinä olet kaunis Minun silmissäni
vaikka, sinä olet kerta kaikkiaan halveksittava maailman silmissä." Tämä kauneus
sijaitsee ennen kaikkea Jumalan sanassa, Pyhän Hengen lahjoissa ja seuraavaksi Jumalan
hyvillä laeilla perustamassa ulkonaisessa hallinnossa tai hallituksessa.

2:11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

Nämä ovat lohdun sanoja joilla Salomon ilmaisee onnensa vaihtelut. Kevät aikaa sopivasti
verrataan levollisuuteen kirkossa ja valtiossa. Vastakohtana harhaopit,
kansankiihotukset ja sotien sisältämä ja tuottama rumuus joka ei ole enempää eikä vähempää
kuin talvi. Sen vuoksi, hän rohkaisee Juutalaista kansaa palaamaan iloisuuteen, koska
rauha on saatu kirkkoon ja valtioon voittamalla koettelemukset jotka ovat rasittaneet
heitä jonkin aikaa. Se tulee tapahtumaan, että kaikki valtiossa ja kirkossa, joita tähän
asti tyrannit ja harhaoppiset ovat häirinneet ja rumentaneet, alkavat vihannoimaan ja
elpymään. Jumala kutsuu kansaansa tällä toivolla ja rohkaisee heitä ottamaan sen
halukkaasti vastaan. Tätä tarkoittaa nousta ja tulla Sulhasen luo.

2:12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut

Maan siemeniä hän vertaa nuoreen sukupolveen, jota on kasvatettu rauhassa palvomaan
Jumalaa ja opiskelemaan kirjallisuutta ja muita taitoja joita ovat vilpittömyys ja
avuliaisuus käytännön elämässä.

2:12 ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Metsäkyyhkysiksi hän nimittää hurskasta kansaa, tai kirkkoa. Metsäkyyhkynen
tarkemmin sanoen vaikertaa enemmän kuin laulaa. Mutta tätä uutta rauhan aikaa käytetään
opetetukseen ja sen seurauksena on, että uskontoa levitetään ja ihmisillä on mahdollisuus
oppia Jumalan sanaa.

2:13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse,
     armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

Koulutusta ja opin julistusta seuraavat muut hyvät vaikutukset nimittäin, että ihmiset
tulevat hyveelliseksi ja elävät pyhää elämää. Ja tätä hän symbolisoi vihreällä tai
kypsymättömällä viikunalla ja ihanalla viiniköynnösten kukkien tuoksulla.
Tällä toivolla Salomon kutsuu kansaansa, jotka muodostavat kuningaskunnan
jumalallisesti toimitettuun Jumalan palvelukseen.

Korkea veisu Luku 4
4:16 Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen kalliita hedelmiä.

Sinä minun Jumalani, olet istuttanut tämän puutarhan, tämän hallituksen; sen vuoksi tule
hoida ja suojele se Sinun sanallasi ja Hengelläsi jottei se menehdy laiminlyönnin
seurauksena. Syö sen jaloja hedelmiä, toisin sanoen, tee meille selväksi Sinun
läsnäolosi ja että kaikki nämä asiat miellyttävät Sinua."



Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.