Minä olen kai ihan hirveä, mutta nyt minä en kyllä lähde mihkään töihin. Se kirjoitusjuttu oli omaa syytä, minä en voi sellaiselle mitään, ja kun ne vain elivät niin minun piti nähdä kuinka niiden käy. Minä soitan sinne kahdeksalta ja kysyn mitä on varattuna, otan taksin jos on jotain niistä nuorista, tänään tulee uusi ryhmä eikä niissä ole minulle vieraita, jos nuorissa ei ole mitään ihmettä niin aloittakoot rauhassa ilman minua, ei se toinen lääkäri ikinä käy aamukokouksissa niinkuin minä. Minä menen perjantaina yliajalla tekemään lausuntoja jos niiltä puuttuu ja puuttuuhan niiltä...minä en edes oleta, että Leea olisi hoitanut sen asian kuntoon, vaikka me tapeltiin siitä kesällä niin että minä sanoin jotain ihan hirveää. Minä en pyytänyt anteeksi, minä tarkoitin sitä, mutta kylläkin että anteeksi - minun ei olisi pitänyt puhua näin, lipsahti kun soitit niin yllättäen.
Sillä oli huono omatunto kun tästä lausuntoasiasta minä itkin ja rukoilin ja selitin ja maanittelin koko kevään. Niillä ON oltava lausunnoituna se aika jonka ne ovat joka tapauksessa meillä. Sanoin että monenko kollegan on kuoltava ennnen kuin se suostuu tinkimään ihanteista joita ei voi noudattaa... ei, kyllä miunä olen vielä ihan unessa. Minähän en edes kirjoita foorumille vaan jatkoa siihen rajaamisharjoitukseen, kun, minun ei pitänyt ikinä kirjoittaa kuin max vartti. Ja heti yöllä kävi niin... minä kuolen...
Hyvää päivää kullanmurut. Kyllä minä yskinkin koko yön ja jouduin taas lipittelemään kodeiinia, ja rintalastan taakse sattuu kun hengitän. Ja kurkku on kipeä muttei NIIN kipeä etten minä muutoin menisi työhön.
Jos joku keksii miten minä sovittelen nämä palaset niin saa mitalin tai kunniamerkin tai mitä vain. Minun ON PAKKO kirjoittaa, sille minä en mahda yhtään mitään. Minun ON PAKKO tehdä psykiaterin hommia, tai minun yliuminäni repii minut pikku silpuksi. Minun ON PAKKO saada laulaa tai minusta tulee onneton ihminen. Minun ON PAKKO lukea teologiaa. Eikä minun terveyteni kestä sitä menoa.
