Tänään Leena on hyvin ihmeissään perehdyttyään A McGrathin Bonhoeffer-tulkintaan. Äijä ei kyllä ole itse koskaan lukenut koko Widerstand und Ergebungia, tai sitten no en tiedä... miten ei tajua niin selvää tekstiä... mutta jos lukee McGrathia niin kyllä vain äkkiä käsittääkin että DB oli sitä mieltä että Jumala on kuollut ja kirjoitti hyvin ihmeellisiä päivätosia. Ei ei ei ei...
kun aivan päin vastoin. Jumala elää ja voi hyvin tai huonosti mutta ihminen on kadottanut (?) jos on niin koskaankaan ymmärtänyt) kykynsä sitä ymmärtää.
Koko se kirja joka vielä on, ei mikään kirja, tekisi mieli kiroilla vähän, vaan Bethgen kokoelma säilyneistä kirjeistä jotka taas ovat pelkkää yksityistä kirjeenvaihtoa ja kotikummitus tuolla on on jo repinyt pelihousut, kun siitä on tehty "Bonhoefferin kirja". Hän näki ihan muun elämäntyökseen, nimittäin "Etiikan" eli kristillisen etiikan systemaattisen esityksen ja heräsi kauhealla kiireellä työstämään sitä valmiiksi silloin kun löytyi se lisämateriaali joka osoitti hänet Canaris-ryhmän jäseneksi kiistatta. Sillai niin se meni. Hän mietti niissä "Vankilakirjeissä" miten ihmeessä pitää puhua Jumalasta ihmiskunnalle, jolla ei ole korvia päässä osapuilleen.
Eli Bonhoefferin ihmiskuva oli muuttunut sellaiseksi että ihmiskunta käytti Jumalaa vain selittämään aukkoja siinä mitä ei voinut muuten tietää tai ymmärtää ja viis muusta, ja se ei ole lähtökohtaisestikaan oikein. Mitäs nyt kun tiedetään? Ja Jumala kuitenkin onkin?
Kaikenlaista.
Leena suuttuu.
Voikos tässä luottaa koko äijään? Onko se totta että Barth vastusti lapsikastetta, esimerkiksi? Vähän vaikea noin äkkipäätä uskoa koko juttua.
Leenaa ei HUVITA tällaiset kirjat.
